Pääskysistä, mokkatakeista, tomaattikermakastikkeesta ja sen semmoisista

Tulevan asuntoni ikkunalasit ovat todella onnistuneet palaset poltettua hiekkaa. Ne vaimentavat autojen äänet kadulla pehmeästi ohiliukuvaksi valliksi, mutta päästävät lintujen äänet kirkkaina läpi (melkein ainakin). Makaan lumitytön kanssa lattialla ja kuiskimme valkoista uuttuutta kaikuvassa huoneessa. Ystävästä asunto on laiva, mutta minä haluan edelleen viidakon eteiseen. Mieltä vaivannut levottomuus on tiessään päätettyäni muuttopäivän ja sovittuani töissä vapaista.

Kaikki mitä yhteen päivään mahtuu, mietin ratikan kolistellessa kotimatkaa. Ruusutäti ja yritys saada kiinni muistoista ennen vanhempien eroa, keskustapyöräilyä ihmisten seassa, puoliksi nukuttuja myyntilukuja, tiimipalaveri, kultaiset pääskyset korvissa, loppua työpäivää, siskon poski (vai oliko se eilen?), Sabjiko Kofta, liiasta hyvästä syntynyt epäusko, onni kuiskien lattialla, valo, taivas, aina vaan valo ja taivas.

***
Auringon lakaisemilla kaduilla
valo tarttuu pölynä lahkeisiin

Havainnointi on mannermaista, raitiovaunusta käsin
ja huhtikuun posket pehmenevät, rusottavat iltaa

26.4.06 klo 20.05
Museokadun ylimpien kerrosten ikkunat ovat liekeissä

Keneltä jumalista tulipallo lipesi?


***
By the way, jos näette iloisen poninhännän ja samaan tahtiin heiluvat mokkaiset hapsut niin se on ystäväni lumetar, syötävän suloinen ponityttö!