torstaina, joulukuuta 27, 2007

Byebyecicle

Tylppä, ilmatiiviiseen muovirasiaan säilötty eimiltääntunnu-tunne. Pyöräni on varastettu. Vien lehdet ja kun katson kivijalkaa nuuhkivan kissan perään jään tuijottamaan aukkoa rivissä. Tai ei se enää ole edes rivi, vain puolitoista pyörää harottaa telineessä, siitä puolikkaasta on viety renkaat. Katkottu kierrelukko on vierinyt kokonaisen pyörän takarenkaan viereen, lukkopesän vierestä poikki napsautettu entinen esine. Eilenkö se on viety? Viime yönä? Vai joulupäivänä. Eimiltääntunnu. Jostain syystä kannan kierrelukon pätkän kotiin kissan kanssa vaikka roskalaatikko olisi ollut vieressä.

Heilauttaessani avainnipusta vaaleapunakantaisen avaimen peukalon ja etusormen väliin, astuessani rappuun kissan perässä ajattelen isän pyörää. Se on kellarissa, isän ajohanskat siinä vieressä, ja pumppu. Runko on kuitenkin liian suuri minulle, hankalan korkuinen ja miesten mallia, ja olen ajatellut viedä sen maalle, varapyöräksi vanhan Cresentin viereen navettaan. Odottamaan kesävieraita.

Enemmän kuin pyörästä tai pyörättömyydestä, olen huolissani tästä mikroaaltouunin ja pakastuksen kestävän muovin taakse typistyvästä tuntemisesta. Mutta kai minä joskus itken, kesällä, maalla. Kitken ja itken. Ja kasvatan tomaatteja.

Kääntöä

Olen lukenut Doris Lessingin Kesä ennen pimeää, joka on ojennettu minulle täydessä kahvilassa kirjojen yllä, valossa ja hälinässä, jossa olemme olleet mukana. Arvelen kirjan ojentaneen käden tienneen tämänkin aukon lukeneisuudessani ja olen siitä iloinen. Ihmiset, ystävät ympärillä, kuinka kursivat kasaan, harsivat lisää reunaa olemiseeni. Luen keltaista kirjaa edelleen, etenen hitaasti koska yritän kuulla ajatukseni. Ymmärrän lukevani viisaan ihmisen kirjoittamaa kirjaa, rivi riviltä eteeni kantuu yksityiskohdista poimittuja kirkkauksia ihmisyyden ytimestä, mutta sanat haraavat vastaan.

Suomennos on paperinen, kieli ei leiki, ei houkuttele kääntämään sivuja, saa silmiä lukujuoksuun. Mietin tuntuisiko samalta lukea teosta alkuperäiskielellä. Ei varmaankaan, mutta ajatus ei ole relevantti, kieli pysyisi vieraana vaikka on tuttua ja ymmärrettävää. Yhtä kaikki olen iloinen huomiosta. Muistelen toista keltaista kirjaa, jonka olen lukenut. Kazuo Ishiguron Ole luonani aina on käännetty samalla kankealla tyylillä. Nämä kaksi toisilleen vierasta teosta yhdistyvät mielessäni, kielen välittämä tunnelma on sama, etäinen mutta tunnistettava, anonyymi ja tuttu tavalla, jolla virastomaiset julkiset tilat sulkevat meidät sisäänsä. Tajuan selvästi kuinka suuri rooli kielellä on lukukokemuksessa, ennen kaikkea kuinka paljon se vaikuttaa jättämäänsä muistijälkeen. Minulle se kuinka hyvin, tai millä mielin muistan, tuntuu olevan vahvasti tunnesidonnainen asia.

On hankalaa tarttua toiseen lahjakirjaan, kun tämä ensimmäinen on muutaman yön kuluttua luettu, sekin on käännös. Ajattelen ystävää, joka eräänä iltana kissatuoliksi ristimässään kissatuolissa istuessaan, jalat tutusti risti-istunnassa, sanoo osana jotain toista keskustelua tuntevansa huonosti maailmankirjallisuutta, koska ei lue käännöskirjallisuutta. Se on tuntunut minusta rohkealta rajaukselta, olen miettinyt olisiko itselläni varaa siihen - ja irvistänyt mielessäni heti perään koska rajattakaan en lue yhtä paljon kun ystäväni, sikäli kun paljon tai vähän ylipäänsä ovat hyviä mittoja tässä kohtaa.

Mutta toisaalta, olenhan kirjoittanut eräässä kirjeessä rakastuneeni Cortazarin tekstiin Ruutuhyppelyän ensimmäisessä luvussa, käännöstekstiin. Tai Tabucchin Requiemiin, jota en ole lukenut italiaksi enkä portugaliksi vaan suomeksi Suomessa. Luen kai siis Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -kirjan myös, ainakin aloitan. Pian on palattava artikkelitietokantoihin kuitenkin.

sunnuntaina, joulukuuta 23, 2007

ajellaan autolla niin kuin aina joulun aikaan
puhellaan tutuista asioista

varavuoteista, lakanoista, astiastoista
konjakkisinapista puhellaan
kaikki

ja halataan ja hymyillään
muistetaan paperikassi ja kynttilät
kaikki
mikä tiedetään ja osataan

otan isää käsipuolesta
näen kuinka liljat ovat lakastuneet

katson kuinka liljat ovat lakastuneet
käyneet ohueksi harsoksi

ja hiljainen käytävä väistyy kevyesti
kevyt on mahdoton

ja lyhyt kultainen valo
kuinka se lakaisee latvat

ja on kaunista
kaunis on mahdoton

ruususta varisevat terälehdet
jäiselle nurmikolle
kuinka mahdoton klisee

pienesti mahdoton
kaikki

keskiviikkona, joulukuuta 19, 2007

tuhat tähte tuhanded tähed
ja mitte mõnel tüütul paberil
vaid tallinna kohal taevas
nagu oleks universum pada
millest ta tulitav sisu
kohe-kohe välja pürib
ning just hetkel mil arvasin
kõik olevat kadunud
kõik must enesest tekkinu
olevat halvima võimaliku
see taevatähti tundlik rivi
puhastab mind täna nagu kiri
ühelt tündrukult keda kunagi tundsin

- jürgen rooste

sunnuntaina, joulukuuta 16, 2007

eeva kilven tupa on tummaa raskasta puuta ja sisältä hiljainen. pitkän pirtinpöydän ääressä, seinään kiinnitetyn penkin reunalla istuen syömme perunaa ja palan tummaa leipää. pehmeä valo kertoo ajan pysähtyneen, niin kuin unessa aina. metsä on syvän vihreä. kun kuljemme saunapolkua, hengitämme yhtä matkaa. tuossa on kivi jolla istun, tuossa tervehdityt koivut. järvi loppuu rantaan väsyneenä. täälläkin on käynyt mies. lähtenyt ovesta pihaan, pihasta polun poikki hiekkatielle metsänreunaan. kadonneet leveät hartiat, näkyvistä. käynyt ja jättänyt kaipauksen päiväpeitolle, ajan ikkunaan leikkaamaan valoa.

**
mikä on minun, ja onko se koskaan jaettu. rakkaat poistuvat
tietämättömässä järjestyksessä. jatkun

tiistaina, joulukuuta 04, 2007

surun logiikka

maanantaina, joulukuuta 03, 2007

tähän aikaan vuodesta hedelmät ovat keltaisen eri sävyjä,
peukalo irrottaa niistä kuoret
sinä synnyit eilen, mandariini-vuodenaikaan, pieni pomelo
me emme tunne vielä
voin vain arvailla miltä sinä tuoksut, miltä valo tuoksuu
tähän vuodenaikaan, makea, pyöreä, äidin syliin nukuttu, onni

tiistaina, marraskuuta 27, 2007

tehty työ irtoaa kehosta hitaasti, tekemätön tuskin ollenkaan. osaisin nauttia nyt tästä määräpäivästä, seuraavaan on aikaa. hullu on tämä yhteiskunta joka itseään vastaan rakentuu. menisin, oppisin ompelijaksi. sormenpäiden alla suoraa saumaa.

tiistaina, marraskuuta 20, 2007

huuliltani raskaasti nouseva pyristelee nyt hänen silmissään

pesii poskiluiden alle risuja nokassaan

rakentaa kunnes höyhenet lakkaavat

--

olkapäittesi lentoonlähtevät linnut

--

torstaina, marraskuuta 15, 2007

hei, sinulla on kello korvassa, annas kun
se tosiaan tikittää, odotas, hei ei
se onkin sydän! miten sinulla on sydän korvassa
en minä tiedä, uh, sinulla on kylmät kädet, anna se takaisin
katso nyt kuinka se puristuu kasaan, laita se paikoilleen ole kiltti
hei se muuttaa muotoaan, äkkiä
mikä on tunnuslukusi, en minä tiedä tunnuslukuasi, mikä se on? tämä kutistuu
katso se on enää tomaatin kokoinen, en saa rintalastaa auki, koita sinä, anna tänne --
hullu, mitä sinä teit! nyt sinä nielaisit sen!
se olikin makea, pieni kirsikkatomaatti
vihreät sakset leikkaavat keltaista lankaa kuparilankaa violetit sakset
punaiset sakset
leikkaavat sinistä lankaa oranssit sakset leikkaavat villalankaa
mustat sakset leikkaavat punaista lankaa punaiset sakset mustaa
lankaa siniset sakset leikkaavat villalankaa sakset leikkaavat vihreää lankaa keltaiset sakset
valkoista lankaa mustat sakset leikkaavat kuparilankaa violetit sakset

mustaa
lankaa siniset sakset leikkaavat vihreää lankaa keltaiset sakset
leikkaavat kirjavaa lankaa valkoista lankaa mustat sakset metsänvihreä kerä odottaa rauhassa kynsisakset
leikkaavat karhunlanka napsahtaa poik

keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Olen alkanut jälleen herätä aamuyöstä huoneen pimeään pakenevaan omaan ääneeni. Hymyn silmät ovat väsyneet, niiden hehku on tavallista himmeämpi. Se on tämä vuodenaika, yritän, ja kuinka kulutat itseäsi kahdessa työssä. Vaaleiden kulmien väliin syntyy ryppy, olosuhteiden pakon siihen juoksuttama. Onhan näistä puhuttu, puhumasta päästyään pohdittu vaihtoehtoja, kammettu valintojen väliä oman toden neulaa löytämättä. Että tämä on nyt tätä vielä hetken aikaa, jatkan ja tunnen itseni avuttomaksi tosiasioiden tipahdellessa kahvikuppien väliin, sitten tulee uusi kevät, ja uusi kesä, tulee toisia aikoja joissa on helpompi, jo siksikin, että tiedät jotain mitä tänään et pysty näkemään. Mutta kun en pääse siitä irti, en pysty.. Hymyn äänestä katoaa voima, tummaksi murrettuna se jatkaa kuvansa katsomista. Ensin minut jätetään ulkopuolelle pimeään, sinne missä kipu kääntyy äänihuulista kohtisuoraan, aivan kuin se yrittäisi tavoittaa jonkun, unen ulkopuolella. Siihen herään, ja kun palaan väkisin, on unen sängyllä sekava lakanakasa ja minussa kahta kovempi kylmyys. Siinä kohtaa päätän lähteä lopullisesti, se on rehellistä pakoa ja taaksejättämistä, mutta täysin mahdotonta. Laukut on täytetty kivillä, kentän hallit ja käytävät porrastuvat epäloogisina tasoina ja myöhästyn jokaisesta koneesta johon onnistun saamaan lipun. Lopulta palaan, uudestaan ja uudestaan, huoneeseen jossa minua katsovat uudet kasvot, ystävällisinä, hämmentyneinä hymyillen. Uh, tästä on lukuisia variaatioita. Haluaisin vain olla ajattelematta. Haluaisin vain.. Lusikankärki venyttää pöydän pintaan pysähtynyttä pisaraa omatoimisesti, Hymyn ajatukset ovat muualla. Pintajännitys antaa periksi, pisarasta kasvaa terälehti, toinen, lopulta lusikka kyllästyy, kääntää varren kiemuraksi ja kilahtaa kupin pohjaan. --

sunnuntaina, marraskuuta 11, 2007

Sigmundin vieressä on vapaa paikka. Matkaan unta junassa maisemassa on talvi ja kevät ja lammen pinnassa loppusyksyn ensimmäinen juostava jää. Parketoidusta salonkivaunusta seitsemänkymmen-luvun ruusunmarja-muovisiin suihkutiloihin kuljen perässä ystävän, jonka luokse ei koskaan saavuta aamuyöstä, koskaan, uudestaan ehditä hangen poikki asumattomalle asemalle jonka laidalla kukkivat vihreät pajut. Kumotaan illan ensimmäiset kun kohta huomaan, viimeiset väsyneet tilkat, muuttuakseen ensimmäisiksi ilon maljoiksi jälleen, mesimarjaviinit jälkiruokajuomapikareista pohjanmaan kautta, on kauttaaltaan huono olo väärällä paikalla liikkuvassa vaunussa. On kuljettava ystävän perässä joka tuntee yön ja junan reitit, vaan Turkuun ei saavuta koskaan. Ihmisten kuvat tervehtivät kuin tuttua vuosien takaa, väärät kasvot, sukset ovat hukassa, kuinkas muuten ja miten nyt pääsemme kaislikon reunalle pimeäksi jäätyneen lammen rantaan nuoskalumeen istumaan märissä housuissa ja lapasissa. Väsyttää, mutta raiteet jatkuvat suljettuna muotona vuodenaikojan halki, pimeästä kesäaamun hämärään, lopulta en muista mikä on koti josta lähdin, vaunu jonka penkistä nousin mukamas, irroten unien metaforista, yksin syödyistä illallisista, oman käden hyväilyistä, minkään kaipauksen tuntemisesta, mukamas, yksinäisyydestä Sigmund on noussut asemalle ja vilkuttaa.

perjantaina, marraskuuta 09, 2007

Puhelin. Vastaa puhelimeen.
En saa henkeä, joten ajattelen sukeltamista.

--
sukeltaa, potkaista altaan päädystä pituuden verran liukua, liukua
koukistaa käsien väliin sylillinen vettä, koukistaa
hengittää ulos -------
jalat työntää periksi antavaa seinämää taakse, työntää
liukua koukistaa hengittää ulos, työntää liukua koukistaa työntää pakottaa
liike
eteenpäin liike
aika, pakottaa eteenpäin
vastata puhelimeen, puhelin

Marraassa

Haluaisin sanoa sinulle vielä että. Kuinka se on luonnollista kun
Ja valo vähenee meissä.
Että sinun unesi näkyvät minulle asti siitä huolimatta vaikka, kuinka

maanantaina, marraskuuta 05, 2007

Loppuiltainen löylyhuone. Muutama alaston kiitollinen löytää ajatuksineen levon lämmössä. Kiuas sihahtaa, vastapuolen lauteelta saunotaan kaikkia, neljäs kuupallinen perä jälkeen. On pakko kumartua pienesti. Hymy kipuaa ylälauteelle kylkeen kipristelemään. Vaikka on hämärää voi nähdä kuinka se on kaunis. Se on niitä, jotka heräävät pitkiksi venyneiltä päiväunilta ja kantavat unen mukanaan ulos yöhön. Puhtain kasvoin pitkät vaaleat hiukset nukutun takussa se tulee vastaan talvipimeällä kadulla, hymyilee omasta maailmastaan ja jatkaa valon kaarelta seuraavalle.

Kohotan kämmenet kohti kattolautoja, tuen ne kuumaan ilmaan ja tunnen kuinka pitkät selkälihakset ovat saaneet osansa kilometrillä liikkeessä vettä vasten. Olo olisi raskas jos ei tuntuisi niin hyvältä. Hymy puhelee hajanaisesti päivästään, kuinka on taltuttanut ajatuksen pysäyttää yksi joku aamun harmaasta virrasta, typistänyt halun tarttua vieraaseen käsivarteen, katsoa silmiin ja tasata hengitys samaksi. Se on puhunut siitä ennenkin, itsensä arjen virtaan kadottamisesta ja siihen kuuluvan löytämisen hehkusta. Se on halunnut kiveksi koskeen, mustan virran valkoiseksi kiveksi, minä lisään mielessäni, ei Hymy näe omaa loistettaan, poikkeuksellista keveyttään tämän maailman raskauden rinnalla.

Vastaan ajatuksella jonka löyly on hetkeä aiemmin irrottanut mielestä erilliseksi, asettanut eteeni tarkasteltavaksi. Kerron kuinka olen kulkenut hallille tienlaitaa, ollut ajatusteni odotusaulana, niin kuin usein käy, lyhyillä siirtymillä, antanut mietteiden tulla ja mennä sen enempää niihin takertumatta. Lapasen sisällä kämmen on silittänyt ohikäveltyjä pujoja, jotka syksy on jättänyt kuivumaan pystyyn. Kuinka hämmästyneenä hieman olen todennut asioiden tilassa myötämielisyyttä, tienlaidassa, pujoissa, värinsä kadottaneissa lehtikasoissa. Ei se tietenkään ole sitä miltä se näyttää, lisään, mutta olen melko varma että se on sitä miltä se tuntuu. Siitä lähtien kun olen epämääräisesti sohinut muurahaispesän kaltaista tunnetihentymää itsessäni, muistathan, kun kerroin sinulle kirjeestä, lisään, aina tähän iltaan asti olen kulkenut sitä näkemättä, se on, sitä tuntematta. Hymy valaisee hämärän hiljaisen tilan, minunkin kasvoni, juuri tuota minä tarkoitan sillä kun aina selitän sitä samaa, emme me ole yksin täällä.

Kotimatkalla raitiovaunun takasillalle nousee nuori, japanilainen mies. Arkkitehtiopiskelija, teollisesta muotoilusta kiinnostunut, minulta lipsahtaa, kun näen pojan selässä kotimaiseksi designiksi merkitetyn laatikko-malliin muotoillun mustan repun. Löylyhuoneesta tarttunut sympatia jälkihulvahtaa kaulaliinan alta vaunun takaosaan, jossa seisomme. Poika kääntyy puolittain puoleeni, katsoo syrjäkarein. Vaunu kääntyy kuuliaisesti kiskoillaan, kolahtaa tutusti vaihdekohdassa. Kiskojen välinen asfaltti hohtaa himmeästi katuvaloa. Kohotan katseeni lattiasta, enkä ehdi vastustaa nopeaa hymyä. En tiedä tarttuuko se, en ehdi jäädä katsomaan, perässä tulevat pakottavat laskeutumaan kadulle ja kotiin.

sunnuntaina, marraskuuta 04, 2007

Requiem - selkä edellä

Istun selkä menosuuntaan ja tungen kuulokkeita korviini, oikean vasempaan ja vasemman oikeaan. Kuulokkeet ovat halpaa mallia, kaksi identtistä pampulaa joiden vaahtomuovipehmikkeet ovat aikanaan irronneet ja kadonneet. Ajattelen, ettei kuulokkeitteni muotokieleen ole kukaan isossa talossa jaksanut perehtyä. Ehkä se kieli puhuttelisi minua, kertoisi ääniaaltojen laajuudesta ja faktapohjaisia vaikkakin runonkaltaisia asioita korvakäytäväni akustiikasta, ja ymmärtäisin nähdä vaivan lukea pienen kirjaimen pampulan selästä joka kerta kun ja niin edelleen. En minä tiedä mistä katsottuna korvieni puolet tulee määritellä, tulon vai menon kannalta. Istun kasvot paluusuuntaan, loittonen väistämättömästä. Peltojen sängelle on satanut tomusokerilunta.

Viisikymmentä metriä edellisestä pisteestä, sataviiskymmentä.

Kuvittelen sinut ajattelemaan mahdollisuutta. Lähestymään vierasta ajatusta, jonka toiselle puolelle olen saapunut. Kuvittelen hengityksesi tahdin, tasaisesti käyvän sydämen lyönnit, hymyn, kun huomaat muutoksen asioiden suhteissa.

Männyt ovat muuttuneet lumentulon myötä tunnistettaviksi. Viisisataaviisikymmentä metriä edellisestä pisteestä.

Luen, koska minua on pyydetty ja koska haluan, mutta nyt ajatukseni riistäytyy irti tekstistä. Viereisen penkkirivin matkustaja on juuri sanonut kuusi sanaa puhelimeen, joista ensimmäinen on ollut erisnimi. Yhtäkkiä olen kiinnittynyt yksikertaisuuteen, jonka kuvittelen tilanteeseen, paino teon sanalla kuvittelen, koska tämä on kaikki keksimääni siinä määrin kuin olen varma vain määränpäästäni, mutta siinä kuvitelmassa on jonkinlainen suru. Muistan kuinka olet kertonut ihastumisista, ehkä siitä hetkestä jolloin ymmärsit olevasi enemmän mennyttä, sillä tavoin kuin itsensä voi menettää suhteessa toiseen ihmiseen. Ja se liittyi sanoihin ja kun nyt kuulen kuinka miehellä, jonka nimi on Pekka, on näppäinäänet käytössä. Minun on vaikea kuvitella viereisen penkkirivin ikkunapaikan fonetiikasta peukaloin kirjoitettua runoa.

Juu, 16.09. Ja nyt jo kuvittelen ettei siinä ole surua, ja että se ehdottomasti on runoa, että hiljaisen aseman huonosti valaistun parkkipaikan nurkkaruutuun on parkkeerattu punainen Seat Toledo vuosimallia 95, jonka stereoradio ei soita kuin yhtä kanavaa ja jonka hansikaslokero on juuttunut kiinni. Ja se nainen tai mies, joka istuu ja odottaa kylmenevän auton kuljettajanpenkillä kello 15.55 on laiturin lailla liikkumaton. Ja järkkymättömästi kiinni onnessa, puhelinta kädessään puristaen. Pekka ja puhelu ja kuusi sanaa. Kaikki se tyhjä tila jonka tyydytetty ymmärrys täyttää.

Pisteistä muodostuu viiva, johon ratapalkit kiinnittyvät. Selkä saapuu asemalle ennen takaraivoa.

Kun valo on kitketty holvikaarista yksi toisensa jälkeen ja kehoista vapautettu ensimmäinen ääni, puristuu musiikki kyynelkanavista poskille.

Pisteitä sataa valokeilaan. Kierrän kosken kautta, koska vielä ei ole kylmä, ajattelen.

Aamulla aion kysyä tädiltä miltä minä vaikutan, enkä luultavasti osaa suhtautua vastaukseen, on se mikä tahansa.

lauantaina, marraskuuta 03, 2007

Läheisyydentunnun pulleat anturat tömähtävät laminaatille. Hellyys hiipii harmaana huoneen poikki. Määrätietoisuuden kynnet, kun ne pureutuvat rinnan ihoon - lämpö ankkuroituu. Tekee minusta turvapaikan, estää kirjoittamasta.

perjantaina, marraskuuta 02, 2007

riemu silmissänne, monsieur.

tiistaina, lokakuuta 30, 2007

Jossain mielessä olen kevättalven muodottomassa valossa. Maisema seisoo hiljaa minussa, jalat nilkkoja myöten. Jostain syystä olen. Metsänrajassa, epätarkkana, edessä.

Hengitys kuuluu suoraan eteen. Kaiku kiinni selässä. Valkoinen elävä, kuollut.

Jossain, syystä, minussa. Odottaa paikallaan kolme puhuttua aikaa.
Päivänvalo kuluu hankea pitkin pois.

maanantaina, lokakuuta 29, 2007

Tuulisen aukion yli Kampissa lentää selkeä kuva kohtauksesta suoraan silmille. Seuraavissa valoissa siitä on jäljellä kaksi väärää sanaa. Hissin peilistä katsoo uudenlainen näkökulma, joku vie sen mukanaan kerrosta liian aikaisin. Metrossa miehen selkä antaa ajatuksen runoon, sen alku katoaa ennen kuin ehdin rullaportaille. Kuolemattomia ovat matkalle jääneet.

sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007

sinun myötämielinen katseesi, olen sanonut ja kaivannut pois

lauantaina, lokakuuta 27, 2007

väliin on tuntunut siltä kuin kylmä kiertyisi ympärille

sitä on unohtanut kaikki keräämänsä sanat ja palannut takaisin omaan maahan

on nähnyt kuluneen ajan monikasvoisena hitaasti etenevänä joukkona
kulkevan ohi sen vieraan huoneen jonka seinät ovat lainassa

silloin on ehkä liikkunut valoa kohden, vaistomaisesti pidellyt sanoja lähempänä

kiertänyt huoneen liikettä mukaillen, tyhjien hetkien kylmää edellään työntäen

tiistaina, lokakuuta 23, 2007

mitä on sanottu luovuttamisesta
yritän etsiä mitä on sanottu

sökning utförs samtidigt, enkel pågår
som du själv valt

Avsluta?
tilan rajoja särkee

Tukkatukkasuihsuih

tule, ystävä, tartu ojennettuun käteen
kaiteen yli on lyhyt, kevyesti
kevyesti
heiluu nostokurjen ketjun päässä
nopean lähdön loputon valo

pian, ystävä, tartu ojennettuun käteen

päästä, tämän hetken
selän takana seuraava
jälkeen kaiken kiveys on entisellään, hiljaa

paikallaan
rivissä
seuraava naurettava pääasia

torstaina, lokakuuta 18, 2007

kirjoita pian, pidä hengissä

keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007

Reality defined as

"a quality appertaining to phenomena that we recognize as having a being independent of our volition"

Berger & Luckmann, 1966

maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Tänä yönnä Pierrot ei näkisi kuuta

Jokin toinen aika oli kuluttanut ikkunalaudan puiseen pintaan myötämielisyyttä. Vaaleat käsivarret nojasivat lautaan kuin vanhaan ystävään, ajatuksen edeltä ja tapaansa luottaen ne painuivat kämmeneen nojaavan posken painosta ikkunanpieltä vasten, tuttuun kulmaansa.

Olisi selvää, että tänä yönä Pierrot ei näkisi kuuta. Minun tapani rakastaa -- tummien silmien mietteliäs katse jäi koluamaan ikkunan takana alkavaa pimeää, ei jaksanut ajatusta kiinni. Pyöreät kasvot heijastuivat kalpeina ruudutetun lasin alanurkassa. Huoneen ainoa toimiva lamppu, joka oli nostettu kukkajalalle sängyn viereen, oli käännetty seinään päin. Valaisimen kavennetussa kajossa kuu näytti nousseen kivijalasta ruudulle, saaneen Pierrot'n kasvot, mutta sitä mies ei itse voinut nähdä. Katse pysyi itsepäisesti eksyksissä.

Siinä täytyy olla jotakin väärää, niin kuin se tulisi vieraasta ajasta, mieli jatkoi. Vai onko kaiken rakkauden tarkoitettukaan saavan kokijaansa onnelliseksi. Jos onkin niin, että tämä rakkaus tässä, minun rinnastani maailmaan pyrkivä, onkin tarkoitettu -- jos se onkin tarkoitettu tuulen kuljetettavaksi. Kylmien pyörteiden repimänä takertumaan satunnaisen kulkijan lahkeeseen, löytämään tiensä sydämeen josta en tässä elämässä tiedä mitään. Yhtä kaikki se olisi perillä, sillä eikö se ole rakkauden tarkoitus, löytää sydän, asettua asumaan, synnyttää lisää rakkautta.

Minä se taidan olla väärästä ajasta, pää nytkähti käsien varassa ajatuksen päättävästä hymähdyksestä. Kuvittelen, että voisin jakaa vapaasti, tahdotta jotain, joka niin selkeästi tuolla pimeässä määritellään omistuksen alaiseksi. Enkö aivan yhtä lailla kaipaa tuntea kuuluvani. --

lauantaina, lokakuuta 13, 2007

yksinäisyys viihtyy pimeässä
kylmässä paikassa lähellä ihoasi

perjantaina, lokakuuta 12, 2007

Yritän tuntea mitä on tehdä vasten tahtoaan. Kahdeksan tunnin jälkeen laimeaa särkyä oikeassa ranteessa, aristavat verkkokalvot, pitkissä selkälihaksissa istumisen jälkiä. Tylsämielisyyttä pitkälle iltaan. Puen violetit kuviosukkahousut ruskean hameen kanssa, letitän hiukset. Yritän tehdä vastoin tahtoani, vaihdan sukkahousut mustiin. Silti pöydän alle jäävät tennistossut, kun aletaan puhua kirjoittamisesta. Kun aletaan puhua asian vierestä, en tiedä mitä sanoja suustani ropisee neuvotteluhuoneen pöydälle. Tahdottomia sanoja vai tahtomattomia. Silloin kun ei tehdä vasten tahtoa, silloin kun tehdään töitä.
ihollani en tunne sinun kaipuusi painaumaa



mutta kun makaat toisaalla ja kosketat
ei siinä mikään ole vierasta

tiistaina, lokakuuta 09, 2007

ihmisenä olemme erilaisia

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

enkä tiedä
voi enää kysyä
olenko minä viimeinen
joka kääntää selän

perjantaina, lokakuuta 05, 2007

viileä sileä kostea kuula, mieluummin molemmissa taskuissa
jotain kastanjoista

tiistaina, lokakuuta 02, 2007

mikä on tämä jänniteetön tila jossa maadutaan selkä seinää vasten
portaissa kävelee vastaan sinä nimimerkki silmillä

iltaisin hitaasti luetaan aikuisten satu

500 kg lihaa joka yö
näet ohipainautuvia unia


--

maanantaina, lokakuuta 01, 2007

Only too much is enough

asemalla humisee kaunis arki ja valkoiset laatat kun astuu edemmäs
ne huokaavat, hymyilen
vaikka työ on kesken, ajatus
ja kappale, vasta alussa vasta kappale
palanen vastakappale

sähkövaunu keinuu sumussa
valo siroaa sanat kallion kylkiin
hymyyn johtaneen ajatuksen

vasta raakileen, sellofaanissa

torstaina, syyskuuta 27, 2007

taivas on tulessa kun kävelen töistä kotiin
valo ei vaihdu oikein joten on käveltävä
takaperin, ehkä pysähdyttävä
on käveltävä ilmansuuntia vastaan

tiistaina, syyskuuta 25, 2007

pimeä opettaa kuuntelemaan tuulen vierittämät lehdet

varmuudella tiedän meidän molempien nauttivan

päästän kissan ulos yöhön

hiljaa seisomme kivijalan viertä

kuin sokea ja kuuro ihminen kävelee ohi

sunnuntaina, syyskuuta 23, 2007

alastoman selän takana ei mitään
jos ei ota huomioon vasemmalle olalle hylättyä naakanpesää
puut joista puhuin ovat palaneet järjestyksessä tienpenkalle
se musta sydän joka on laskettu pöydälle on undecided, with or without
-- and closeness. how it is a hard word, lähetän sähköpostia. siinä toivossa että pullonkorkki kestää merimatkan. dear undisclosed receiver, find me here. please, lisään kynnenaluset mustina puuöljystä. kurpitsansiemenet satavat koivunlehdet löydätkö omasi. tämä liike on ikuisesti poispäin suunnasta, eikä minulla ole sanoja lassoksi tähtitaivaallesi ja se oli vain yksi mänty lisää muiden joukossa jonka olen halannut, hiljaa, kaukaa se vaikutti. tutulta.

lauantaina, syyskuuta 22, 2007

musta sydän puhdas taivas
aamulla paloivat puut
musta taivas puhdas sydän - syksy

perjantaina, syyskuuta 21, 2007

ihminen ihmittelee itsensä kanssa lihakset maitohapoilla. ihmettelee himmeää näkyä huokaisee tyhjentää mukin puolen kupin kulauksella ja vetää takin niskaan.

Kutsu katsomaan

ihminen nousee tuolistaan, koneensa äärestä, laskee kynän, nykäisee neulepuseron helmaa selän puolelta.
ihminen nousee tuolistaan kesken ajatuksen, kävelee ikkunalle, raottaa sälettä. sataa.

keskiviikkona, syyskuuta 19, 2007

kaikki on väärin pään paikalla kasvaa sydän itken nähtesi
rapuissa kävellään ka-dunk ka-dunk hyvää tarkoittava rytmi
en osaa pyytää apua osoitat minussa rikkinäisen kohdan, tuossa
vedenpaisumus pää on haljeta anteeksi sydän laajenee ka-dunk

tiistaina, syyskuuta 18, 2007

se olisi ainoa oikea tapa matkustaa
mereen hukkuneena

autokannen alla siinä missä köli taittuu kärjeksi
pää menosuuntaan maaten
kellua ymmärryksettä massassa
joka on aikojen voima
ja tuntea kuinka minussa virtaa sähköä
ja kemiallisia aineita

swedenborgin kosmiset tuulet tuodaan eteeni
naurunalaisiksi asetettuina
ja olemme edelleen matkalla

mereen hukkuneet vesiruumiit tiedättekö sen biisin
osaatteko hyräillä
yhtä ikuisesti kuin hukkuneitten virran yllä kuuluu
ja valuu samea olematon

koitan kuvitella
miten peloton paikka ja
kaivataanko kuolemassa elämää
maata pimeää ei missään

maata vieressä lämpimässä keinovalossa
keinu valussa vieressä meri
ja lieju ja suola ja harmaa aines

maata pimeää ei missään käännä kasvosi minuun
käännä kasvosi minun puoleeni
maata pimeää ei missään käännä kasvosi etten

ei tule tällaista pimeää
silmät kiinni laula silmät kiinni laula silmät
huomenn

huku huku hukkalapsi

tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Face off zwei

under whater you're
here, hear
how it sounds like

(we we ours)

any break so beautiful
is just two perfect a place

Face off

show any number

move morning from tomorrow

celebrate with written heart

cause joy in you
is hope in me

and we both know you can

maanantaina, syyskuuta 10, 2007

se ei voi nyt kovin hyvin

se on sama jossa olen ennenkin
pää painuu käsien väliin
tärisyttää että näitä ajatuksia
taas --

minä luen stereotypiani tavastasi kysyä
kahvia vaiko teetä? --

meillä on esimiehiä
pyramidiin haudattuja koiria
meillä on kissoja joiden body on pump
ja kiimaa niin kuin keepperiä se ei haise myrkylle
se ei haise millekään eikä näy
eikä tahraa --

anna anteeksi että mokasin
anna anteeksi että lankesin
anna rahasta takasin
sin
it's ö --

asiat palavat alkuunsa --

mitä se mummo mussuttaa siellä?
no vittu sitä samaa vuotista nisua

minkä vuoksi sinä sitä itketät
se ei voi nyt kovin hyvin
ovi on jäänyt auki

? tule pois sieltä












vaunun päätypenkiltä on ihmisistä tyhjä putki --

Thoughts of

opi rakastamaan kaupunkia

tee jokainen kotiinpaluu
kuutioitu kimpale katukiveystä
sataman naurut
turistien trumpettilahkeet
liian paksut kaulaliinat
syksy, huomioi!

tee jokainen kotiinpaluu kuin alku
se olisi ensimmäinen

syyskuu kaupungin etelälaidalla

opi rakastamaan lasta tee pilville samoin
haista levoton vesi lähtölaituri ota kädestä

ihminen kasvaa huolimatta
jokainen alku olisi kotiinpaluu
vaikka jokainen kotiinpaluu olisi

alku ja loppu ja kaikki muistoille rullatut ajat



--


näe uni ennen polkua
kämmentesi vihreä
puusta syliin pudonnut oletus
tai rauha
jota näkymättömät linnut ympäröivät

askelkuviosi epämääräiset kunnianosoitukset
hengissä olemisen ihmeelle

ihmettele sitäkin ettet eksy
ja sienien kykyä nähdä sinut ensin

laula se ainoa säe johon sanat tulevat
laula kaksiäänisesti yksin
puisessa kaiussa unohdettujen lintujen komppi

pikarisammal hiljaa hiljaa korvissa torvet
valoverho raollaan

--

sunnuntaina, syyskuuta 09, 2007

näe uni ennen polkua
kämmentesi vihreä
puusta syliin pudonnut oletus
tai rauha
jota näkymättömät linnut ympäröivät

askelkuviosi epämääräiset kunnianosoitukset
hengissä olemisen ihmeelle

ihmettele sitäkin ettet eksy
ja sienien kykyä nähdä sinut ensin

laula se ainoa säe johon sanat tulevat
laula kaksiäänisesti yksin
puisessa kaiussa unohdettujen lintujen komppi

pikarisammal hiljaa hiljaa korvissa torvet
valoverho raollaan

--
opi rakastamaan kaupunkia

tee jokainen kotiinpaluu
kuutioitu kimpale katukiveystä
sataman naurut
turistien trumpettilahkeet
liian paksut kaulaliinat
syksy, huomioi!

tee jokainen kotiinpaluu kuin alku
se olisi ensimmäinen

syyskuu kaupungin etelälaidalla

opi rakastamaan lasta tee pilville samoin
haista levoton vesi lähtölaituri ota kädestä

ihminen kasvaa huolimatta
jokainen alku olisi kotiinpaluu
vaikka jokainen kotiinpaluu olisi

alku ja loppu ja kaikki muistoille rullatut ajat

--

torstaina, syyskuuta 06, 2007

oranssilla penkillä itään luen toivion runoa kun minua luullaan tuomaan siskoksi sinisten linssien takaa
oranssilla penkillä itään luen toivion runoa ja minua luullaan tuomaan siskoksi sinisten linssien takaa
oranssilla penkillä itään luen toivion runoa jos minua luullaan tuomaan siskoksi sinisten linssien takaa
oranssilla penkillä itään luen toivion runoa tai minua luullaan tuomaan siskoksi sinisten linssien takaa
oranssilla penkillä itään luen toivion runoa vaikka minua luullaan tuomaan siskoksi sinisten linssien takaa
oranssilla penkillä itään luen toivion runoa kunnes minua luullaan tuomaan siskoksi sinisten likaisten linssien takaa
ja jään pois
siinä samassa sanat

sunnuntaina, syyskuuta 02, 2007

sä oot tullut takaisin
vaikka en mä epäillyt ettetkö selviäisi
viides päivä sä oot sit muualla

enkä mä kirjottais jos mä en haluis
vaikka mä olisinkin kirjottamatta
jos se ois susta parempi niin

se hiljaisuus hämmensi mua

mulla alkaa huomenna matikan kurssi
ekonomisk matematik och statistik
en mä ees omista laskinta
mutta sitten musta tulis edes kandi
musta tulis edes jotain
paperilla
kai sillä on väliä

potterille sopi että skippaan tän vuoden
tervetuloa ensi vuonna takaisin, silja!

muille mä sanon et se on porkkana
tavallaan mä haluan uskoa siihen

ruusutäti tietää nyt et mä haluun lopettaa
ehkä se jotenkin tajus mua vaik
mitä välii kunhan mä en jätä maksamatta

huomenna on maanantai
se on
kai ihan ok

lauantaina, syyskuuta 01, 2007

unesta karheat hiukset kuiskaa
nimeni äänessä kummastusta synonyymi
kohtaamiselle vaikka laulaen herätetty tai nauruun

kertoo miehestä jonka maku on hapan ja suu
niin täynnä voimasanoja
kuin vain tiheään latvottu raparperi
jaksaa yhdessä kesässä kasvaa vartta

kumma poika ja kaupunki
kotimatkalla vältän kaikki vihjeet
siitä kuinka ihmetys ja ikävä kaulailevat muilta piilossa

keskiviikkona, elokuuta 29, 2007

kuvaa katsottuasi kirjoita muistiin:

tiloja, joiden arkkitehtuuri vaatii henkistä vahvuutta

- usein julkisia
- öisiä, mutta myös päivänvalon läpäisemiä
- muodollisen kommunikaation ehto
- väliaikaisuus, irrallisuus, eikenenkäänomuus
- fyysisyys jonka synnyttämiseen on käytetty valtaa?
- muotoile paremmin: rakennusmateriaali, sijainti, koko
- ..

tiistaina, elokuuta 28, 2007

seuraavaan vaunuun on seitsemän minuuttia
joiden aikana pääsen kohtaan jossa
kylmässä mökissä poltetaan kirjeitä

tässäkin rakkaustarinassa on kaksi minää
joiden välillä ei tehdä eroa joka on
väistämätön alkaen ensimmäisestä
surullisesta lauseesta

haluan jälleen lukea talveen kirjoitettuja kirjoja
haen varmuutta asiaan josta ei ole epäilystäkään
kylmä kohmii paljaita nilkkoja

ilman lämpötila on suhteessa yksinäisyyteen
pohjoiset tuulet lisäävät levottomuutta
siitä ettei kenelläkään muullakaan riitä voimia
vetää pois sen ääneti ruhjovasta piiristä

ja niin kuin sinun on vaikea ymmärtää minua
kun olen turvallisesti surullinen

maanantaina, elokuuta 27, 2007

on vaikea sanoa mistä se oli lähtöisin ovatko tunteet ylipäätään niin kuin ne kussakin hetkessä näyttäytyvät koska olen aivan eri ihminen kuin kaksi vuotta sitten

rullaportaita oli jäljellä kaksi askelmaa kun ajatus hahmottui ja yksinäisyys jonka luulin löytäneen minut katosi takaisin

muisto oli tila joka oli täyttynyt hyväksynnällä

Riippumattomuus

raskaaksi kudottu lattiavaate
levossa
makaa hiljaa asutun osana
pehmeänä posken
alla aulan valaisimen rentona
roikkuvan käsivarren
makaa hiljaa muut vain sormet
hiljaahiljaa
herättää

torstaina, elokuuta 23, 2007

Aina.com

yö on antanut uudelle päivälle kasteessa nimen
pellot, harjut, kotipihan katajan harteilla
valonarkaa seittiä
purkautuu tunneiksi omenapuun oksilla naksuvaksi

räystäs rummuttaa sadevesiämpärin kalvolle
aallot pienimmät suuret

jos jokaisen aamun
seurata saisi jakaa purkaa kerätä
ehjenisikö sitä siitä

yhteyden olen ainakin saanut
siinä on keltainen piuha

sunnuntaina, elokuuta 19, 2007

viileällä iholla pisara
unta vierähtää olkavarrelta kainalon
ali puuvillaan kuivuu tisle

pisaraksi puristuneena lapsuuden marjat
ihmisen suunnat äitini unet
annetut toiset mahdollisuudet

näky yhä alaston

lauantaina, elokuuta 18, 2007

tuntematonmalle

puhun sinulle
tänään tuulesta

sinä olet nähnyt sen
ei se ole suora, kaartuva edes

istun kasvot käännettyinä kuuntelemaan
paljaalla käsivarrella kulkee vaahtera-aalto

ja niin kuin ajatukset kiinnittyvät kuviksi aikaan
on laukussani kantunut tämäkin yhteys
luen säkeen

Kannan tuulta,
niskaan pilvi painaa.
Suurena näen maasi
suurempana tunnen taivaan.

ja ikäänkuin kysyn,
sinultakin

miltä tuntuisi tuuli
jos sitä ei kuulisi



[Mirkka Rekola, Tunnit, 1957]

tiistaina, heinäkuuta 31, 2007

mallinukke tukituoteliikkeen ikkunassa
öisen yksinäisen tanssi omaksi iloksi

miten aina on ajateltava että se ei (ole elävä)
muistutettava että se ei
ajattele, ei muista
halua, hengitä

kuinka käytävä mahdollisen maailman kautta

--
there's no appetite

maanantaina, heinäkuuta 30, 2007

poetry in motion

suihkukoneella kaivoon

miten taipuu yksikön toinen venet-siassa

lennä lennä leipäpuuhun

saapas sanoa satikka

--

perjantaina, heinäkuuta 27, 2007

istuu ringissä, lävistetty
täynnä ihmisen tuoksua

sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2007

kuinka monta valoisaa
aamua sinättä
on lakannut kirjoittamasta
vastustelematta antanut ajan
ottaa tilansa
tehdä elämää toisin

keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2007

olen piirtänyt itselleni vyötärön punaisesta niinistä
korvissa karpalot, huulilla oma veri
olen piirtänyt itselleni lanteet, kuullut kellon helmaan
askel on ollut ja pysynyt suorana

olen istunut paikallaan pysyvässä junassa tehnyt matkaa
olen kuvitellut liikkeen viereisiltä raiteilta

vähä vähältä olen saapunut
oikeaan aikaan, joka lasketaan aseman tiilistä
hitaasti maksiminopeudessa kääntänyt pään korjannut ryhdin
olen saapunut

--

keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007

Irrat

mistä mihin itätuuli stratosfäärissä
mikä tunne on sinä iltaisin
on eri kuin aamuisin

lauma hahmottuu poissaolevista yksilöistä
harhailevien katseiden pysyvä näkymä

kuinka lasketaan sulavan kuution kaikki muodot

sinä olet minun tilani
kaikesta vajaa
sinua minä suren eniten maailmassa, ystäväni
ja vaikka maailma on pieneksi osoitettu
ja niin täynnä onnea
niin minä murehdin luopumista
ikäänkuin olisi jo lähdön hetki
ikäänkuin asiat eivät jatkuisi
ja kun kuitenkin
onnemme kulkevat samaan suuntaan
rinnakkaiset, jakamattomat

jakamattomat
mahdatko koskaan ymmärtää
kuinka etsin hyväksyntää
jokaisesta ilmeestäsi
--

maanantaina, heinäkuuta 02, 2007

mieli on istutettava alas, selitettävä uudelleen vielä, kierrettävä yhdessä kasvimaan viertä ja navetan takaa, katsottava kaivo ja kasvihuoneen köynnökset. siinä se on, mahdollinen.

perjantaina, kesäkuuta 29, 2007

from Japanese, "place to rest"

miehen painoinen vanhanajan vanilijan värinen patja tuoksuu pullataikinalta ja sahanpurulta, tuntuu tukevalta selkää vasten. nuuhkin ommelkuoppia poski puuvillaa vasten. makaan meritähtenä, kissa kömpii viereen, asettelee etutassut rinnan päälle ja tunkee takamustaan kainalokuopan koloon, valuu pian kylkeä pitkin ja nukahtaa. katto heijastelee pätkiviä kuvia, mieltä repii kahtaalle järki ja tunne. valo on tasaisen varjotonta. hitaasti hiipii uni hirsimökkiin, leivinuunin takaa, makea, kuvaton, valkoisen lautalattian poikki. siihen minä nukahdan, lämpökuoppaan, kylkisykkyyn, karviaskerän viereen. herätessä soi sateessa lintu.

sunnuntaina, kesäkuuta 24, 2007

Olisinpa saari

minä ja kaikki impure thoughts
of mine

käsillä tekemisen ilo kasautuu hartioihin
kastuneen villan kilot
moninkertaiset
mäntysuovassa mitattuina

aurinko selällään järven keinussa
muu maailma paikallaan
jossain
muualla

**

olisinpa saari oma pieni samettinen makean veden kumpusi
sammaleista kumparetta risukkoista kivikkoa yhtä loputonta sileää selkää
talvisin ylösalaisin tyhjä ja tuulinen
tukka takussa sateenpitävä maamerkkisi olisinpa
saari soutusi tiellä nimeämättömänä kaunis
--

torstaina, kesäkuuta 21, 2007

Rakeinen kuva mökistä

Ostan kesämökin ja olen sen myötä varaton, senkin myötä. Olen pelosta huolimatta onnellinen. Selviytymisen pelosta, en ole todistanut itselleni pärjääväni omillani, edelleenkään. Omillani, joka saattaa olla varallisuuden vastakohta, vaikka tästä minulla ei ole varmuutta. Olen liian laiska pohtimaan kumpaakaan juuri nyt. Maistelen vain varallisuuden erästä kulmaa, venytän kieltä - vaarallisuus. Mutta olen siis onnellinen, vaaraton. Ajattelen ehkä Vepsän saarta, josta minulle kerrotaan, ehkä metsää tässä jossain lähellä. Ehkä metsää, varovasti. Mökkini on kurpitsankeltainen ja siinä on terrakotan punaiset siivet, kuvittelen. Pale pumpkin and terracotta. Siinä asuu kaksi parhaina hetkinä, joita ovat jaetut. En tiedä asuuko siinä kissaa, se ehkä selviää myöhemmin. Kissalle on kulkunen samettipannassa. Ja toive. Karviaisonnesta muualla, Piipupunkeroni, oma harmaa kehräävä karviaiseni. Travelling gooseberries. Maybe.

Hetket kirjoittaa luopumisesta
, kirjoitan muistiin.

maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Siihen menee ikuisuus

evigheter, det kommer att ta evigheter

montako laitetaan?
raskas märkä vihreä kevyt raskas märkä virhe kevyt hengittää

pajupolun päässä rho-do-den-dron

koneenkäyttäjä ei löydä kyyneileitään
väsyneenä silmiensä antamiin näkyihin
raskas märkä vihreä portti pysyy auki

sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2007

valoisinkin on hämärä
viileä hyvä paljaalla nilkalla
kotiin polkiessa

keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2007

radio silence

maanantaina, kesäkuuta 11, 2007



the things we live for
hyasinttipuiden aika
kuuma kallio selällään,
melkein

--
njah tuljkin vaan syreenipuuroa

lauantaina, kesäkuuta 09, 2007

my two faced violet i kill you
unissa aikamme kiharahiuksiset filosofit
eturivissä
latelemassa ilmeettöminä rakkaudentunnustuksiaan tiedolle
lehto kysyy kuka kirjoitti ja jakaa kangasruusuja
ei pääse runoaan loppuun puhelulta
minulla ei ole virkaa arvasta puhumattakaan
kun puhutaan antologiasta tai mustasukkaisuudesta
toisten sanoja kohtaan
ja toisinaan
jään itselleni kiinni valheesta

ympyrään syntyy aina kaksi piiriä
ihmisillä on vaihtuvat varjot
koska valo on liikkeessä

torstaina, kesäkuuta 07, 2007

tors dag, niin lä hellä että melkein vier n es
osaamallani tavalla lähestyn sinua

keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Note 2 Maj shelf

when spamming your own blog, go to bed
hönsgödsel
mutta-paikkoja

South-western is were our former president..

- vihreävartista kesäsipulia, edellisiltana työpaikalle unohdettu nippu tai tuoreempi
- mustasilmäpapuja, huhtikuisia, pakkasesta
- varhaisperunaa, mielellään hymykuopallisia, timot erityisen sympaattisia
- valkosipulia

kasvisliemi
ruokakerma

salviaa, kaksi kertaa, tupsuttaen
korianteria, morttelihienoa
mustapippuria, muista ostaa lisää
neljännes linnunsilmächilin palko
dijon sinappia, kunnes uskot vaikka et olisi varma

muista:
sulata kimpale omaleivottua

Ja kesäkuun kuudes

puoliliukua tällä puolen toisaalla ystävän sanat ja kesäkuun kuudes, jo yliylihuominen. päivät ovat herätessä ensikuun keveitä, ja muistaa kuinka oma keho ei painu pohjaan napa edellä vaikka delfiininiä hyppisi. kunnes muistaa sen mistä eilenkin lähti, ja vaikka siihen saisi polkea rastaslaulua pääskysenkaarta maitolämmin ilmavirta iholla kaupunkivihreän poikki ja katsoa vapaana auringon kiloaman lahden ja polkea vielä korttelin verran kiertotietä kesäihmiskasvoja, niin hartiat jo aavistavat, silmien takana häilyy jyske ja hymy on pian tahmea yritys vain.

-- siitä kuinka uskallus vaatii mielikuvitusta --

ja kuitenkin tämänkin päivän ilta ja uuden oppimisen sorlaava ilo, jonka puhaltaa keuhkoista pää pinnan alla pelkäämättä. ja vaikka krooli on toispuoleista tuulimyllyä horisontittomassa taulussa, löytää keho jo rytmiä aineessa, joka on temponut ja vatvonut ja heittelehtinyt, noussut hyökynä pään yli unissa, huuhtonut huudon herätessä. ja nyt, meillä kaikilla uimarin pinnalla pysyvät päät, uusissa lakeissa, otsalle vyötetyt lasit.

tiistaina, kesäkuuta 05, 2007

Uimakoulua

vaatia keuhkot täyteen
oikealla tekniikalla maata meritähtenä
uskoa aineen ystävällisyyteen
vedenalinen helinä korvissa

katsoa kummalle kyljelle keho kelluu

--
eilen olisi pitänyt
arabian night julmempi syvä
ei jättää roikkumaan
tähän maitoaamuun kun polkee
keuhkot tyhjinä ja forest green
suhisee seiniksi ripustettuina

hiekkatien ratina purennassa
orvokinsiniseen helppoon puuvillaan
hevoshaan kautta saniaismetsään
anisklähmää taskussa pastilli
lapsena annettu ja nielty
kesäkuva

--

sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2007

Dreumen, lass mich

Itähelsingissä, Vartiokylän hevoshaan rinteessä. Tyttö kaivaa uutta maata nuorta mannerta, kaivaa jääkauden aikaisten itkurailojen alta polkua. Ruskeaa savista maata on kuljettava paljain jaloin, kylmää onnea, jonka reunoilla kasvaa vihreä nurmi. On huhtikuu julmin kaikista kuka sanoi niin t s eliot ja lumikki. Uni vaihtuu, räntäsateessa vieraillaan vanhassa unessa teollisuusalueen ompelimossa toivotaan uusia lapasia, katsotaan kuvaa kuunnellaan sodanaikaisia julmuuksia naisia häkeissä kivitetty kuoliaiksi, ompelijoita. Ovat. Käyttäneet ihmisen luusta tehtyjä sormustimia, heidän rikoksensa. Minä saan uuden hameen kuolleen naisen vaatteen pinkein napein. En osaa olla onnellinen. Uni vaihtuu, kotimäellä talot ovat korkeampia, edelleen asun. Kuollut koira elää vintillä, syö linnunpoikia unohdettu, se viedään lopetettavaksi uudelleen. Säkki on raskas, en tiedä. Mitä koiralle lopulta tapahtuu, mutta kaupunki on kaunis, talojen välinen ilma. Värit ja taivas, kaikki on kuvattava muistoksi. Mentävä naimisiin pojan kanssa joka pitää parturia ja pesulaa, 5,30 se maksaa, koiran lopetus. Minä haluan olla sinulle viehättävä, kunnes se päättyy. Isoisäsi lopettaa liiton. Sinun paitasi on tahraton valkoinen. En muista muuta, mutta isoisäsi salkku on painava asiakirjoista, kynä kallis, jolla liitto puretaan. Viimeisessä unessa istutaan kirjoittajakurssilla kemianluokassa, kaikki on vihreää. En pysty keskittymään, kuunteleminen on hankalaa, luettu teksti hajoaa taustaääniin. Te olette kirjoittaneet kuunnelmia laulumuotoon, loppusointuineen kaikki on niin valmista, omaani ei lueta ääneen, koska olen halunnut niin. En ymmärrä keskustelusta juuri mitään. Miksi ruskea viittaa Kekkosen kauteen, tai italialainen silta on paras tapa kuvata kyseinen tunne. Ulkona on New York tai suuri kaupunki, jonka yllä leijuu tuhon uhka. Kaksi tornia ne samat kuvista, ovat tulessa jo. Hissi ei toimi, ihmiset hiihtävät laskettelusuksin turvaan, varmoina pelastumisestaan, hullut. Minä en tiedä mihin joudun mutta sillä ei tunnu olevan väliä. En osaa pelätä

mitä mä en tiedä

mä en tiedä mitä mä voin tehdä

mitä mä en tiedä mä voin tehdä

en tiedä voin tehdä mä mä mitä

voiko kukaan tehdä mitään mä

en tiedä enkä tehdä voi mitään

varsinkaan kun tekeminen on

tällä tasolla eikä keho kuuntele

käskyjä ja mieli nielee kaiken

mitä sille syötetään käy kierrok

silla ja oksennus on ainoa sana

joka tulee ulos oikein

Syitä siihen miksi

toinen lasillinen kylmää mustikkakeittoa

keskiviikkona, toukokuuta 30, 2007

ghost riders in the sky

sunnuntaina, toukokuuta 27, 2007

Böll, Tohtori Murken kootut tauot

"Vehnä heilimöi", hän sanoi hiljaa, ja sitten,

lauantaina, toukokuuta 26, 2007

Meira mía

We are in late
our nightly bike tour of taciturnity
above the white skies

The evening smells like cardamom, we hear
and wears the sound of swallows

--

hmmph

perjantaina, toukokuuta 25, 2007

Kreijooni

sitten istumme junassa ja esine, jonka sormet löytävät vierelle lyhistyneestä laukusta on kadotetun ajan symboli. keltaisen pinnan alla tuoksusetri tuntuu tutulta vieraalta, pehmeä puu ottaa hampaan jättämän viestin vastaan vanhasta muistista. brenda loves dylan. this is all for real. posliinisavea ja grafiittia sekoittamalla saadaan aikaan teinirakkauden hauras yhdistelmä, jossa ikuisuus on forever ja tukevalla tytöllä silmälasit

--

Omakuva, toukokuu 07

uni ohjaa valvetietoisuudessa koettuja tunteita
siivilöityy läpi ohuena liekovan mitäminäolentekemässän

aktiivinen tässä särisee katkeaa on kadotettu


keskiviikkona, toukokuuta 23, 2007

Penkkimummous

takapihan tupakkipenkillä hiljaa
hiljaa päivän laskusiltaa taivas pudottelee viimeisensä
istumiseen nukkuva mieli työhön tyhjennetty sielun kuori
mistä saa rakkautta pyytämällä onko olemassa laki oikeasta
jos nyt kuolisin jäisikö mikään kesken taivas
hiljaa on taivas vaihtanut talon paikkaa
noustessa naksuvat polvet

Aurinkopilkkuja kasvoissaan


aurinkopilkkuja kasvoissaan äiti
kevätkuvioinen keltaisen valon tanssissa
äiti on kasvot vaihtuvat
valokuvamuisto ovat onnelliset
ja takaisin
unen ulottumattomissa

Hiijaa on halu olla

eräänä päivänä ajatus venyy hiustesi pituuteen, tuolinselkämyksen toista puolta
odotamme sitä molemmat hiljaa
rauha keskustelun synnyttämän sillan suojissa
ajatuksia vaihtuu ilman vastauksia

toisessa ajassa päällekkäisyyksien terävät paperin reunat
haarovat ohutta hiusta, yksittäistä ajatusta,
jonka on synnyttävä nyt, koska seuraava on jo jonossa,
tässä tilassa ajatukset eivät keskustele,
koska vastaus on ratkaisu, neuvo, ohje ja kysymyksen kertaus
kun ihmiset keskustelevat pikkunäppäryydet täyttävät ilman

--

tämä on tärkeää

tiistaina, toukokuuta 22, 2007

kitulias kiinanruusu kasvaa vinoon joka maanantai
etsin sen kukkapenkistä

minä kasvan vinoon on sinun päätelmäsi
luvattomuus, päivän teema

valon perässä me raahaudumme elämämme

--

maanantaina, toukokuuta 21, 2007

sinä piirrät pystysuoria viivoja, joista tulee tikkuihmisten jono, johon tuuli tarraa,
heti kun katoat kadunkulmasta
piirrät ehkä kaaria, joista tulee lumiukkojen armeija kevään neonvihreään sateeseen,
ja minä hymyilen
kun näen takana tulijan mokkasiinit,
varjosi lammikossa pehmeäksi vettyneet
tai piirrät nykivää viivaa, joka on varma vain väärästä suunnastaan

pian ilma on täynnä tähtitikkujen sädevanaa, liian pitkää valotusaikaa, selittämättömästi tärähtäneitä jälkiä lyhytmuistin pinnalla

joku on saanut keksiä linnunlaulun, odotuksen merkiksi,
paikallaan seisten vain hieman lepatamme, valo on

--
kiireessä etsitty avain on se ajatus jota en nyt löydä
huomenna se paljastuu kirjahyllyn kolmannelta levyltä
käytetyn nenäliinan alta kun tänään nurinkäännetty eteinen
on eilisen jäljiltä edelleen villahuivivyöry, eriparihansikas ja kumisaapas
joka seisoo varrellaan, periskooppisyvyydessä

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2007

Con versing

- LCI?
- perhaps you should talk to a cloudolog?
- dont under stand, deer kloudo log, i ave tis onto logical problem, why are the klouds?
- ou hat's simple, bigöös the skies are. for skiing, u see, as well as for (under) standing in one spot, from where the skies are iizily ad my red.
- bat is dere sam thing be hind klouds and scy, they can´t just hang like that from no thing i sup pose?
- tis veri kompli kate d i tank
- ou may bee u means thé spice? but ye zz, u r right from left, tis bloody hifi cult. we butter thinkers a whale and get a bag. boot cut even b hat aim happi est not nowing
- jez herd dat spice ting, tey bring tem fram east yeast sam ting. ai agree hats r happi est not nosing! but hau baut baskers ten... tis divvi cult to tank to bee a philo sofa... caput starts do fumar... may bee dein görös...

perjantaina, toukokuuta 18, 2007

Olema

unelmakuolema siimeksessä
lahjaksi saatu lahottaja, kylkikiinnitteinen

ihminen aarnimetsässä
solutasolla vielä
elävä

pienin yhteinen nimittäjä

kajon juurella
kuolee kuusi

Puista kasvaa perhosia

Korokkeella istuvan tytön ajatusta odotetaan
varovasti alan pitää tästä
muuttaa sisäisten keskustelujeni rytmiä
vaikka niin vähän on missään juuri
nyt kysymys minusta.

Metsä esimerkiksi on synnyttänyt ikuisuuteensa uuden kevään
ei se ole kutsunut mutta olemme tulleet keränneet
hetkeen liittyvää valoa rasioihin
jotka ovat kaulassa roikkuva muistimme

--

keskiviikkona, toukokuuta 16, 2007

Antak aamun yrittää

Hoitolapsia vihreissä haalareissa
yhdellä tukassa kukka
täti miettii mistä tuetaan seinälle kiipeävää

Astiakaapissa papujen juuret
kasvavat pimeää ylös luulevatko
itään?

Sinun vatsasi kolmetoista senttiä valmista ihmistä

Kaupunginpuistot lastentarhoiksi puhjenneina

Pimeää ei pian missään

--

maanantaina, toukokuuta 14, 2007

Hymyttömyys, ryöpättävä
Kierrä korkin ympäri laulaen
Päivällisen verran turhaumaa, kiehauta kevyesti, bring to a boil - tämänkin saa laulaa, korkealta
Varvista salvia, timjami ja muskottipähkinä
Unohda suurustaa, unohda olennainen
Löydä se veitsenterältä, valkosipulinversojen joukosta
Käytä melkein kaikki suru yhteen annokseen

Tällä välin valmista ajatus, tietämättäsi
Kuumenna kädenlämpöiseksi,
nosta lipstikan ja kissanmintun väliin jäähtymään
Mittaa lasillinen kylmää vettä kissalle
Laske kädet syliin, unohdu

Kirjoita mahdollisesti muistiin myöhempää käyttöä varten

Käymässä

I'm trying to understand
kissan anturoiden nihkeä
pinta on viileä iholla
kaunis
Kaunis ystävä

Ohipolkiessa oksat vaativat
voimistumista
räjähdys on pieni
sana Se on raivoa
uuden syntymisen voima

Käyn viime talven aikaa
pysähtyminen joka ei näytä odotukselta
eikä tunnu

Aukko joka on yritys
tukkia olo turvalliseksi

--

lauantaina, toukokuuta 12, 2007

tällä kohtaa tietä
kukkivat taivaan juuret
laulu on loputon vihreinä numeroina, keltaisina
kun palaa siniseen syvään
iänkaikkisten onni, onnettomien
niin kuin onnellisten
kun tallentuu kivistä koottuun muistiin

perjantaina, toukokuuta 11, 2007

Punasta pilkkumekkoa

se sun heinähanko katkas jonku kirahvin kaulan mä luulen
osu johonki mikä pitäis purkaa osiin ja koota uusiks mut
mä vaan pidän kii rikkinäisestä ihan niinku se yks dingdong-kellostaan
tunnen vaan kuinka kipeet hartiat supistelee enemmän jumiin
osteopatti sano et sä kannat niin paljon surua näissä hartioissas
mitä sä niin kovasti murehdit tyttö-hyvä
valosat ilosat perjantai-illat on hirveitä emmä taas muistanutkaan
sitä vaan luulee et kaikki on ihan pimpelipom ja punasta pilkkumekkoa pikkukengissä
mut sit seuraavasta kulmasta kääntyy enempi hajalla kun ehjänä
tää sun viestis oli nyt sit tän kulman takana
emmä kestä ottaa mitään hyvyyksiä vastaan keneltäkään
lallala mullon korvat kii ja silmät ja ihan hyvä fiilis näin
defenssiä definessin perään onkse epäuskoo ja valhetta vai vaan yks tapa selvitä
hengissä?

torstaina, toukokuuta 10, 2007

ihminen on ihmiselle defenssi

tiistaina, toukokuuta 08, 2007

Vamos, que es tarde ya

naps sanoi
sormi painoi
asennon pyörä
pyörii taas hamsteri
ilman
maisterinpaperia
oma ennätys
kaksitoista tuntia ylämäkeen

--
maitoseinää raapivat siivet

kirjoitettava:

lauantaina, toukokuuta 05, 2007

Klaudologin muistikirjasta

allegro moderato
pääskysen sukellukseen

ilmassa kirskuvan pyörän kitinän
kalkista karhean kuilun
kun syöksy kiertyy

taivaallinen liikenne ja tahdit
joita pilvien kulmat

--

sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2007

Som det kommer

Tämä on väärin tässä ei
suhtautumiseni roikkuu katosta

matalalla raskaina liukuvat pilvet

Hartiat ovat alkaneet säteillä
haamukipuaan taas
jännitän koko ajan

Helvetin näennäisyyksien näytelmä
välinpitämättömyys ja rohkeus
tämä pinta jonka puhkoo mennen tullen
pieninkin palanen armoa
mitä jos vaan

antaisi kehon täristä pelosta

Puhe eksyy eikä katse tavoita halua yrittää edes
halua muuta kuin kävellä huoneesta
jättää merkityksetön niin kuin se on eteenlaskettu

kävellä maailman tappiin
kiertää se kolme kertaa ja palata
auringonsakaroiden puhkomin taskuin

**

Hieman on väsy juu, viilentää, vii lentää valoon ja lämpöön
toivottaa vappuvillahousuja ja ilokuplia,

hierotaan neniä jälleennäkemisiksi kun taivasallas taas avautuu!
on kuin

tulisin, haluaisin ja niin edelleen
tulla
sinne missä luet minua

rakastaa ehkä
suudella aivan varmasti

kuvata pilvet niin kuin ne näen

lauantaina, huhtikuuta 28, 2007

Soita reippaasti

Huomenta,

hiljaa istumisesta on aikaa, kaikki mitä olen halunnut kertoa.
Onneksi ikkunani ovat olleet auki, edes iltaisin.

Aamut ovat kohtauksia. Alamäkeen korkojen jännittämät nilkat, tuuli nappaa hameenhelman, hius karkaa suuhun. Kulman takaa mustatakkinen tyttö, juoksee ylittämään katua. Mustatakkisen tytön musta laukku on auki, ryöppyää valkoista paperia. Tuuli tarttuu sivuun, lennättää valkoisen keskelle raitiovaunukiskoja, sinä poimit sen mukaasi. Musta selkä häviää tunnelin sisäänkäynnin suulta. Fughetta, luet nuottirivien yltä, soita reippaasti alusta asti, lyijykynämerkintä, oikea ylänurkka. Neljäsataa vuotta sitten sävellettyä, eilen harjoiteltua, tänään soitettavaa. Mustan soittimen valkoisilla hampailla sormet, vuosisatojen yli venyvä kosketus. Valkoinen musiikki, hiljainen sivu, vasemmassa kädessäsi alas. Rullaportaat, rullaportaat, tytön selkä. Laiturilla yllättynyt kiitos, turhaan tehtyä kiirettä. Seuraava juna 1 minuutti.

maanantaina, huhtikuuta 23, 2007

Hallissa

Myhäilen ystävän salakuljetusliikkeelle jo ennen kuin olemme tavanneet. Kaikki sujuu kuin elokuvissa, hallin tädit eivät huomaa että meitä meneekin kapulaportista kolme kahden sijaan.

Minä ja papu uimme samassa seurassa. Heijasteleekohan senkin allas turkoosia mietin, ainakin niiden mainosten perusteella joissa huokoinen hajuaeristämään jalostettu sellu imi kaiken nesteen mukisematta, silloin kun vielä uhrasin kotialttarille, silloin se neste, tarkoitan, oli turkoosia, ehkä tänään on toisin.

Tänään papu painaa puoli grammaa, kuuntelen ystävääni. Sillä on silmät ja kädet ja nenä ja suu. Kellumme kaikki kolme lämminvesialtaassa, venyttelemme väsymystä juoksun jälkeen. Kuvittelen mikroihmisen, pienet jalat hakemassa liikettä, samassa vedessä heilutan omani, täysimittaisia äidinjuuria, harottavat pitkät varpaat kelmeileivät altaanpohjasta otetta.

Kun papu on pakattu farkkuun ja villaan halaan molemmat, on vaikea enää halata yksi, kirjoittaa viestiä vain toiselle kun onni on monistunut. Perjantaina sitten, heit. Omenapuukulmalta käännyn oikealle ja poljen aurinko selän takana kotiin.

Jyrkkä jyrkempi jyrkin

sinun puussasi linnutkin tietävät paremmin
huutavat kurkku suorana
toimivan utopiansa periaatteita
aamukahvipöytiin

puolitaitoisesti tulevat bongatuiksi
sadat kielet ja sävelkulut
sanomatta jäävät

katajaisista ne laulavat lehtipuussa
sarkofakeihin haudatuista perunoista
kalasta joka loppui jakamattomuuttaan
kultaisen leikkauksen leivästä

kansan edustajiston saleissa
pölyttyvistä lukemattomista
lupauksista joista tässäkin on kyse
aikeista ikeen kaikista
kasvottomista joita valta pakenee

sinun puussasi linnut
veikeinä hyppivät sinirinnat
vaihtavat oksaa ja ilmansuuntaa
lännestä itään

laulavat pimeään asti
sinne minne kaiku katoaa

sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2007

Sentada en la selba

luentohaahuaa

..
harmaalle taivaalle on
karannut hopeinen helium-pallo

minulla on sinua ikävä

huomennakin lentävät
mykät lokit ikkunan takana

määritelmä määritelmästä

..
mietin, se on lähes täydellinen
ympyrä, minkä muotoinen on
tämä rakentamani tunne

ilmavirran lysyynpainama tinapallo on
vai pitäisikö kirjoittaa kaipauksen
on kadonnut ruudun kulman takaiseen

..
istun latinalaisen amerikan säikeisten
säkeitten keskellä sentada en la selba
tuolini jalat painuvat koukkuun
tilalle kasvaa kissantassut
jos vielä jatkatte barokista

..
joku dorca siinä oli

..

torstaina, huhtikuuta 19, 2007

Alkuillan Unnukaisia

työn vääristämässä todellisuudessa
kotona nukuttu alkuilta
venyy vapaaksi

ja kun herää
selkä sateen kyljessä kiinni
on pää pilvistä pöllyä
suu täynnä unen makeaa

ja vieläkin
koko ilta aikaa edessä

keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007

Omakuvan ääni

tulee suusta makeana
kapeana ja pyöreänä monistuu
salin seinistä oma ääni punaisin
huulin puhuttu vieras
kuin kuolleen runoilijan
jonka sanoja se lukee
pään sisällä ääneen
iltoina jolloin on ihmisiltä hiljaista

..

vieras ääni seuraa kadulla
minä olen kopkopkopina
rytminen askelsarjatuli
rautatieaseman laatoista
kasvava kuivansään kipinä
olen korollinen kahdeksikko
sirosäärinen varvasastuja

sukissa ei yhtään reikää

..

tiistaina, huhtikuuta 17, 2007

Pa kerran

talo joka luuli tuntevansa itsensä
se meni siinä metsään
missä polku poikkesi tieltä ja kuu lauloi
pelloille aari aa

--

kirjon satua
tanssin unta
uskon onnen
jos se sattuu
kohdalle

maanantaina, huhtikuuta 16, 2007

Kuinka sinä voit

Musiikki alkaa hiljaisuudesta ja päättyy hiljaisuuteen.

Herään, nousen, lähden, teen, lähden, kuuntelen, kuljen, istun seurassa, lähden, juoksen turkoosia, jatkan, eteenpäin iltaan asti kunnes saavun mäen päälle.

Ovesta astuu rauhan valoon. Ikkunaseinän hiljaiset vartijat tervehtivät mietteliäinä jos edes huomaavat sisääntulijaa. Askel hidastuu, lähdetty aika, jätetty aika. Aika johon palataan. Hopeaisen kannun kaatama kaari on siro ja tarkka, köynnösten keskeltä se löytää multaan melkein kastelematta alkukalaa, oravaa ja kissaa. Ei muitakaan keraamisia, jotka maaten odottavat. Niille on annettu odotuksen muoto, joka ei täyty toteutuessaan sen enempää kuin on täysi tapahtuessaan. Onnellisen odotuksen muoto.

On seuraava päivä.
Ulkona minua, palaan minäksi jälleen, minua odottaa sunnuntaillinen iltapäiväistä kevättä. Vihreässä kansiossa manner-nippu joka on nimetty manner-nipuksi joka on nippu kopioita teksteistä. Ulkona lukeminen tuntuu raskaalta, hiekkatietä ohittavien lasten äänet, auringon kova kiila. Ne repivät hetkeä auki, pakottavat muistoon jossa on hiekkaranta, kylmän veden rajassa leikkiviä lapsia, joukko johon kuulutaan hyväksymisen kautta, mutta johon ei tunnuta kuuluvan, ehkä jokin yksipuolisen rakkauden kokemus. Päästän tekstin helmasta, pyöritän väsynyttä peukaloniveltä, suljen silmät.

Hartioilla lepää jotakin raskasta. Tämä on vapauteni päivä, yritän. Tiistaita, keskiviikkoa tungetaan hahmottoman voimin mielen raoista peremmälle. Tuskastuminen vieraisiin ihmisiin, jäätelökioskin jonossa mankuviin kevätlapsiin. Pelkään vedenalista, tajuan kun mietin hiljaisuutta jota kaipaan. Kai'ulta suljettua tilaa. Muistan uimakouluun ilmoittautumisen. Muistan kissan lääkäriajan jota on siirrettävä, pyykinpesuaineen joka on lopussa, sukkahousut jotka vielä on hankittava ennen.., uusittavan vaateteippirullan.

Liikkeessä olo helpottuu, hoidettavat asiat seuraavat kohteliaasti matkan päästä vaikka askel on lyhyt ja lennoton. Kotona koitan torkkua avoimen ikkunan alla, niin kuin lapsi vaunuissa, mietin. Tulee vilu kun on noustava, on noustava. Vielä tehtävä nämä. Hoidettava tänään kun on.. aikaa.

Huomenna on kiire, milloin musiikki päättyy.

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007

Restroomis

..
anteeksi mutta
kaakelikennoille pisaroi
silmänne señor
katsokaa itseänne
pyyhkikää silmänne señor

asioilla on asioiden paikka
se ei ole sydämen kanssa sama

kuihtuneita tunteita jo
niin juuri señor
niistäkää nenänne

seuraava päivä ei ole tätä vähempi
mutta me välitämme señor
kaiken aikaa me välitämme

seuraamme käyntien määrää
saippuan kulutustanne señor
seuraamme ja raportoimme

tänne olette aina tervetullut
yksinoikeudella teille
tämä valkoinen huone señor

mutta seuraavalla kerralla
koittakaa muistaa käsipyyhe señor
huomaavaisuus ennen kaikkea
ymmärrätehän, tahraton kaakeli
..

Rikoskirjallisuuden kiinnostavuudesta

väriset valoa loistat
sykkien mustaa pellavaa
kurkottavat sormenpäät

selän takana pakeneva valo

taas tulet

tiputat viestisi
pimenevään syliin

näyttö lakkaa
muttei ajatus
ikkuna kun se jätetään

auki yö kun se täyttää

unen tekee täyteläiseksi

mielen levosta kylläiseksi

poistaa poskista kovan
sinä olet pavunkokoinen elämä, rakastettu

torstaina, huhtikuuta 12, 2007

Päällisin puolin

downcider up 'n
all u insiders made up
out of sighs

Runotytön metromatka

siitä kuinka sallimus käy lankeemuksen edeltä ja oranssilla penkillä ylilyyrisfiilistellään

--
kaksi jännittävää pajua
kun seisovat oksat sekaisin
kasvot samaan suuntaan

pian versovat vihreää iloa
kantavat kukkaa
näkevät sanoja jokaisen linnun lennossa

keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007

kuinka kauan aion tässä seisovassa vedessä kylmettää itseäni

Naurava kauris

toisinaan luulen että jalkani ajattelevat
keskenään että helvetti olisi muistoton taivasaukio
jonka poikki kulmasta kulmaan
kulkisi leveä kaistale kulunutta asfalttia
nytkin kun ne nilkuttavat tätä katua
kadottavat rytminsä katseesta

perillä lahden rannassa aidan takaa
katseessa lentävä joutsenpari
siivissä tasatahtinen surina
niin lähellä ne lentävät

ja lahti on surua ja tie ja talo ulkoapäin
sisällä he hymyilevät minulle

sanat
ovat aarteen kaltaisia

maanantaina, huhtikuuta 09, 2007

minkä muotoinen on rak kaus
mille kartalle merkitty ystävyyden kuut
puolalaisen sotasankarin kilpi
laskettu suoja kohotettu

talo jossa tanssi alkaa sydämestä

sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2007

valo ssa on here illä

on!

ota kesäyö sulamaan
6-8 hetkeä ennen [..]
pidä sielu, silmät hereillä
seuraavaan aamuun

käännä lukko nurin
keri askelia väsymyksen edeltä

yksi
uinuva
siperiansinililja
kerrallaan

kuuntele kuurainen rinne
kastanjan latvassa laulava rastas

..

(tää on keks'en ja toi kuurankukka ehkä poistokamaa - mistähän miulle maumau ja selitystarve, kunhan kirjon, ei näillä matoilla ole tarkoitus kävellä)

lauantaina, huhtikuuta 07, 2007

oo (in) diko

tiistaiaamu tai keskiviikko
tuoksu on palanutta popcornia

kallio joka on kahvia ja leipää
kun sen läpi polkee

vastavalkoon päin piipusta nousevaa pilveä
silmät sirisee alkavaa taivasta

aamua
päivää
kesää ja kevättä

perjantaina, huhtikuuta 06, 2007

ja sitse heti vaihto hihattomaan ku pääs sanomasta
harmaa hihansuu laahaa maata
taivas kurkottaa kevään perään

- -

keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007

Enkeleitä ja kukkakorityttöjä

varpuselta ovat siivet palaneet, ääni
kun se kiittää pullosta
"mitähän sillä saa?" se miettii, kymmenellä sentillä
"kiiltokuva-arkkikin maksaa jo euro viiskymmentä"

antajan hymy on pieni yritys
ruskea pullo
nielty sirpale
sen ensimmäisen joka jo ehti
tippua kädestä sammioon

tiistaina, huhtikuuta 03, 2007

syvää pitkää unenselkää

Lounas ennen kaakkoa

suu on pidettävä kiinni
het ken vie lä
itku nieltävä ja pasta

kun puhutaan venetsiasta puhutaan krusifiksina lentävistä koneista ja yönhiljaisista asemahalleista
puhutaan kirkonkelloista sunnuntaisin kaikista niistä likaisista linnuista puhutaan, brodskysta vaikka kuinka puhutaan rikoksesta ja niiden kirjoittajasta jonka kielen suomentaja kerta toisensa jälkeen tekohengittää

Erinnern

lähtiessä taivas on pohjaton

tämä ei ole vertauskuva vaan konkretiaa
hietaniemenkadun ja runeberginkadun kulmassa

iltaisin tuoksuu ilmassa leppäkertun puolustus
mutta se on toinen katu
toisessa kaupunginosassa

..
.

kuinka vanha se on?

kangaskengät soralla kyykyssä kaksi raitatakkia

neljä täplää ikuisuutta

vierii pois

punainen aika

maanantaina, huhtikuuta 02, 2007

hermostuttavia asioita kuten puiden fraktaalirakenteet kun haluaisin vain kaksi kättä ympärilleni, lisää

Aamume tro, rdu e frågan

aamuvalmiita ihmisiä kaikki tuoksut kohdallaan

minä istun tässä tilassa
joka on kuin joku pasila
suuntavaisto päin betonia

mietin mihin sitä lähtisi ja kenen housuissa

kenen suulla avaisi äänensä
tekisi edes sanottavan vaikutuksen

1984 anja niskasen "ollaan hiljaa vain" saa eniten ääniä ja voittaa syksyn sävelen

kaikki on valmista
tätä jos haluat
ajatukseni ovat muualla

lauantaina, maaliskuuta 31, 2007

Utebitar

lauseessa sanat ei tällainen vahingossa synny

ulkona odottaa sama tietyön tukkima tuulinen katu, puut eivät edelleenkään kuki, kadonnut hansikas pysyy hukassa ja lopputyö tekemättä

maanantaina on mentävä töihin

mutta lauseessa --

-- uh onpas taas

perjantaina, maaliskuuta 30, 2007

Pickled

hit sit, niin kerron sinulle
valokuvassa ovat otsatukkainen nainen ja mies
näyttää riviltä sen ainoaa sanaa se on
laukaisin
lohkare
vierähtää happiness

torstaina, maaliskuuta 29, 2007

Microfiber

silkkinauhaa jonkun toisen takinhelmaan sormuksen kiven olen kääntänyt kämmentä vasten oikean käden nimettömän halpa hopea "ne on saksalaiset kihlat" surunauhaa sinulle jää tämä pala vähät tunnit kirkastavat katseen kauniit ruskeat jonkun muun brown eyed girl se poika jota satutin vihainen kipu kun neula puhkoo sormenjäljen tai sana jos olisi valmis sillä tavalla, ihminen omistuskirjoituksessa viitataan oikealle sivulle kirjat pinoissa kirjat selän takana kirjat kaikki on yhtä jeetä olet onnellinen ja kätesi vapaat ihmiset joille käännetty selkä puhuu kävelee kuiskaa vuosia vuosia valo sälekahdin kasvot samassa asennossa käännettyinä ruudulle palaa ajatus motivaatiosta vapaa viimekevään runoilijalla on turvallinen ääni päälaen takana hetken hetket kahvilassa joidenkin muiden ulkoilmassa haaleneva kahvi minäkin olen olet onnellinen hengitän samaa ilmaa

keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2007

spell bound by number s

tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Joyment


Joyment, originally uploaded by Viiii.

maanantaina, maaliskuuta 26, 2007

joyment in elseness
näin katsos kiivetään pyöreyden yli
kops oho

ei sattunut
10,7 asteessa se jo katoaa

iholta uutettu tuttu tuntu

liian pehmeänä

on kuin voita nielisi

ilta --

sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2007

Pienestä sydän

pienestä muru, raks raks
puhtaista ikkunan ruuduista, paks
pienestä sydän yhtä
ruutuhyppyä ja linnun nokasta laulu

perjantaina, maaliskuuta 23, 2007

Sohvaton yksiö

oikeastaan se ei ole niinkään uni kuin se on toive
jossa istuu nuhjuisella sohvalla eikä mikään huoneessa
kerro joskus selatuista sisustuslehdistä ja niistä luetuista jutuista, joissa kerrotaan kuinka pikku figuurit jälleen ovat se juttu, ja jonka kiiltopaperille painetuissa kuvissa tennistossut on huolettomasti unohdettu istumattoman sohvan eteen kumipohjiin sointuvan maton reunalle

se ei ole niinkään toive kuin se on mieleen liimattu kuva
jossa istuu nuhjuisella sohvalla huoneessa, jossa eletään sanan mukaisesti, jossa kirjat on pinottu luettuusjärjestyksessä, teemoittain tai koonsa mukaan pinoihin, ja jossa stereolaitteet ovat siltä vuosikymmeneltä jolla itse on syntynyt

se ei ole niinkään kuva kuin se on tunne
jossa istuu nuhjuisella sohvalla huoneessa, jonka täyttää jousien ja pianon takoma mosaiikki, soitinten rytminen leikki hiljaisuudella

jossa istuu nuhjuisella sohvalla huoneessa, joka on jonkun toisen elämä, teot ja kaikki lainatut ajatukset, ja jossa on raakile mutta läsnä niin että koko tila on reunaa, vaikka turvassa

jossa istuu nuhjuisella sohvalla, toinen samassa huoneessa, vaikka kumartuneena pöytälampun valaisemien ajatustensa ylle, ja vaikka tietää, että voi pudota, niin yhtä varma on siitä ettei koskaan ilman, koskaan tulematta todeksi sen jonkun toisen sormenpäissä, sen jonkun toisen musiikissa, sen jonkun toisen huoneessa, sen jonkun toisen nuhjuisella sohvalla

ei oikestaan niinkään tunne kuin tarve
istua nuhjuisen sohvan nurkkaan, tulla todeksi

torstaina, maaliskuuta 22, 2007

Aallolle särkijä

kissa q uumalla
cat olla
gato n alla

kirjoittaja
levoton

rannaton aalto nou see
--
hyvin vähän mitään kun kädet on pää ja täynnä työtä

tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

eilinen tuuli jäi levoton lepatus

mitä jos pitäisit
ja minä siinä
pieni kerä sinässä
kiinni

-- eikun tää ei tuu ulos kiertää vaan kofeiinin kanssa kilpaa eikä mikään --

maanantaina, maaliskuuta 19, 2007

Eivoiväs

viisi joutsenta harmaan ali itään
tuuli ylittää sillan vastaantulijan kaistalla
graniittiin hakatut sormien kuopat
ajattelen
ne on tehty paikallaan pysymistä simuloimaan

se et ole sinä
etkä sinä vaan kaikki
lämpiminä kylmään pirskotut hymyt

--

sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2007

ja miksi aina keväisin lapsuus on lähin eletty aika?
näiden kuiden läpi kävelty asfaltti kertoo rakastumisesta

(se on juuri näin banaali tunne, tien pinnasta irronneen pölyn haju nenään ja auringon säde silmään - ihastumistikkuja työnnetään kynsien alle - kävelee yksin tai yhdessä rakastaa eiketään ja kaikkea)

lauantaina, maaliskuuta 17, 2007

Kumpi pää junasta on ensiksi perillä? Kummassa aiemmin valitsee sivulta päättävän lauseen, siirtää kortin kohtaa muistimerkiksi, suoristaa takin helmaa ja järjestäytyy poistuakseen, etu- vai takapäässä oranssia matoa?
ta vara (på)

det du har
se kuinka tavara voi olla matka, ja kuinka matka - odotuksineen, olettamineen, muiston toiveineen - esineellistyy

perjantaina, maaliskuuta 16, 2007

matkalla kana sanoo Kot

puhe kaikuu

kevään korvissa soi kun se kävelee

ja kalpeilla kasvoilla levoton ilme

tuulen läpiajama

kello viiden taivas maidolla

no added sugar molokoo, joo kiitti

peli

veteli veli

seteli vanhassa hangessa ruuneberi e-le-li

uuuuu aaaaa

kummaa hiljaista näin levottomalla säällä (hummaa kiljaista)

ei sisään – ulos ei

viikon lopun alku illassa joidenkin kasvoilla

kuulee metelin omissa korvissa suhinaa ei edes ihana

sees

melkein vapaus perjantaina kello viisi

torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Round the stars and back

your eyes,
such a sirius shine

against the blankness of frozen waters
your ice

whiteness fading from the ground
and your eyes

chéri, us
you rise

and the knight
falls

back

--

vai black

mitä hittoo..?! onks välii..!?!

tiistaina, maaliskuuta 13, 2007

keräsivät sinänsä ja muut vielä vieraat persoonat, muistelivat tuttua tuoksua

Suunnikas

rinteen suuntaisesti, valossa, auringolle ja maalle

olen kulkemassa kohti lukuja

numerot kaikissa väreissään, ottavat vastaan
sarastusta
rakeita

antavat asettaaa itsensä
solumuodostumia
muutoksia

irti

leikkaus

siirto
lehdeltä toiselle

en tiedä onko tämä oikeaa, onko enemmän sanaa jota haluan
merkki tuntematon
mykkä luku

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007

Ves

kannustin
korkoa nimeksi, tai jalakset
rytmittymistä

rymistä hymistä hyvistä
pahat ja aka nat, so not

niin on taivas kuin maa
kuopalla

vatsan pohjassa ehkä
ja silmien sijasta hiekkaa

ojassa guts

tai niin kun sanotaan
tulla bronxille

perjantaina, maaliskuuta 09, 2007

What a wicked game

Täysin jäsentymättömiä ajatuksia elämisen muodoista, suunnista, tulokulmista ja lähtökohdista.

Lepattavia päiviä, joissa vesien ehjä kalvo on verkon tiheyden varassa.

Keijukaisen näyttelynavajaiset.

Unohtumia, muistottomuutta menneisyydessä, jota kutsun omakseni.

Hämmentymistä, väsynyttä surua hartioiden seudulla.

Koneita ja niiden osia. Kädet, särkevät kyynärnivelet: työssä - abstraktio, joka lähentelee surrealismin kuvaa.

Valon läpäisemiä alkuiltoja, joissa meidän annetaan hengittää sisään, ulos.

Taivas, jälleen.

torstaina, maaliskuuta 08, 2007

lokit avaruudessa

se hetki kun valon kannesta kaikuu ensimmäinen kevään kirkaisu

keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007

jos olisi lintu, tai edes avonainen ikkuna
se miten ruuvin kierteet antavat periksi vastavoimalle, päästävät irti pinnasta ja kolostaan irronnut metallin palanen tipahtaa käden syliin, kanta edellä

maanantaina, maaliskuuta 05, 2007

Päävalo paloi

valossa valon
talossa ovet talon
ovat aamuja

njahnjah

--

valossa ilta
venyy yyööhön
sammuu uu muuh

stop.

Valoo

ammottava risti, k
aula katsoo kohti pilven hel maa
jää, jää.
raaka aika ula paljaa na
va(t) lon rinnalla elää tässä
kuus sa m(a)assa rii ta (L)
ven loppu a ntaa --

Toi se toi nen

toi nen toi se naan
toi si naan u ni en sa
ta voin vir taa vat

lauantaina, maaliskuuta 03, 2007

koska se on tie ja jalat ja suuntavaiston puute

Luennolla runoilija

tämän maailman ja minän
välillä minuun kasvaa vaje
etäisyys joka on merkityks
en puutetta aivan kuin olis
i jotain muutakin kuin runo
ilijan tiputtelemat ajatukse
t sanoista

"kun kieli ei vastaa tunnetta"

tämä tässäkin on poseeraus
ta minä-muotoista lyriikkaa
vailla fiktiivistä etäisyyttä la
stullinen lebensweltiäni vain

Liian diippii shittii lauantaiaamuun

On yhdeksännen viikon viides ilta, kysyn.
Suostunko tähän aikakäsitykseen tietämättä kuinka kauan tulen elämään? Suostunko tähän työhön, tähän tutkintoon, näihin taloudellisiin suhteisiin ja yleisessä ajelehtivaan elämäntilaan, jossa syyllisyys suorituksista uhkaa rehevöittää vielä vapaana virtaavan veden.

Onko mikään niin varmaa kuin viuhkamaisena aukeava viikkokalenteri, jossa jokaista sunnuntaita seuraa maanantai, jokaista tiistaita keskiviikko, tai kuukausien järjestys, numeerisina, faktisina? Sääolot ovat erikseen, ontoksi kovertava huhtikuu-yksinäisyys jäisillä tuulen pieksemillä hiekkakentillä tai jouluinen lumisade tiiliseinäisten talojen kadulla maaliskuussa.

Yhdeksännen viikon kuudentena aamuna kysyn.
Ovatko nämä minun valintojani lopulta, vai annetaanko ajatus meille nokareena lohtua?


Tarvitsen konkretiaa; märän, puhtaan pyykin tuoksun, kynsien alle multaa.

Hp.

miltä tuntuisi asua täällä ja
uudestaan; miltä tuntuisi asua täällä
näiden seinien kaaduttua, liesi tässä patterin lohkeillut haaleus
selkärankaa vasten vieraalta
haisevat säilytystilat ja näkymä ikkunasta voisiko
siitä koskaan sanoa oppineensa pitämään --

torstaina, maaliskuuta 01, 2007

Service request

hetkeen ei voi tehdä mitään
en, em, pää, ei, pii sei: pii

vääristymiä, hiertymiä (mielen)tilassa
juomarin turmio
kohdevalo turkoosiin ja takaisin

papermoon sailing over

sinä sinä sinä

keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007

koska se on mahdollista ( -- parempaa odotellessa)
koska

Ajaa - has

aamut ovat liikkeessä, mutta vasta iltaisin kaiku muuttuu näkyväksi. nyt sade on lakannut, ja tiedän ulkona odottavan hiljaisuuden.

asiat vierivät esiin. kuten kirjan lukeminen portaissa, sanojen rytmin säilyttäminen omissa askelissa. ennen kuin kukaan vaatii muuta.

---

ajatukset syntyvät aamujen liikkeestä, ehkä säilyvät hengissä iltaan, ylöskirjattuina. ajassa rajattu vapaus houkuttelee ne esiin, liikkeen ja hetkien sykäyksittäisyys. aamujen aika on pyöreää, kellotauluaikaa, jossa kuitenkin, seuraavan hetken päässä aivan kuin suunta ja eteneminen olisivat itsestäänselvyyksiä, odottaa kiire.

siihen pyöreyteen tarttuen, jos onnistuu säilyttämään rytmin portaissa ja ovissa ja ihmisvirrassa, on mahdollista muodostaa tyhjiö, jonka voi sisälle syntyy vapaus. ---

tiistaina, helmikuuta 27, 2007

Itä misi

MURRaija, äännehtii myyjä vastaan, vaikka olen toisenniminen ja kyselen vain ystävällisesti kasvitietoutta.

maanantaina, helmikuuta 26, 2007

Kedet ja haavansitomisen taito

on elettävä eteenpäin

vaikka iho pysyisi auki
vaikka haavat muuttuisivat perhoslaaksoiksi
ja kesistä kasvaisi ketoja

vaikka olisi laulettava
haavojen suilla jokainen aamunkoi
ja perhosen toukka

on odotettava uusia kesiä

täysin
niihin
uskoen

Painamalla nappia näkyvät kartalla

Säikeitä, joiden varassa kätemme roikkuvat, kertovat tiedepuistojen taulut.

Hermojen päitä, pieniä punaisena välkkyviä lamppuja.

Pisteitä kartalla, kun painaa nappia latinankielisen nimen (suluissa) yllä.

Säikeitä, joiden varassa hermomme roikkuvat.

Muistoja, katujen nimiin kerääntyneet tunnetilat sunnuntaiaamuisin,
joiden varassa roikumme.

Näennäisen itsenäisiä hahmoja, toisistaan riippumattomia kohtaamisia.

Kulkua ilman tavoittelua.

Nappikin on punainen, nimen yllä, takki.

Takin napit, puistotietä reunustavat kultaiset tammet reaalisen

(royal, suluissa) suorissa riveissä.

Säie napista takkiin, kuviteltu, ehkä todellinen, tunne.

Muistot katujen kulkusuunnissa, kiristyvät.

Aivan niin kuin sinä olisi minulle merkityksellinen.

sunnuntaina, helmikuuta 25, 2007

pöytä on tyhjä hetken ennen tulee istun kuin tulee muut pöytä on tyhjä tuolit istumatila näyttää ahtaalta kolmelle pieni neliö marmoria pöytä tuoleja ja sohvanpääty hetki ennen ja tulevat, ja tulee ja kun kaikki ovat asettuneet ja puhe ja ajatukset täyttävät kun kahvi tuodaan ja vesi tarjottimella ja ehkä leipä ehkä kahvi tuodaan ja ajatukset kun jalat on ahdettu alle pöydänjalan viereen marmorilevy peittää polvet ja istuin on antanut periksi kunkin painon myötä --

Supersunnuntai - mual

supper bowl of pop corn
e:ttä

Parnasso, 1/2007

lauantaina, helmikuuta 24, 2007

Ystäväni Sirena

Hymyillen nousevat kasvot pintaan vieressäni.

Samassa kehdossa olemme uineet, mutta sinä olet enemmän tämän äidin tytär. Minun veteni on liikkeestä levoton, se on pehmeä kyllä, mutta välinpitämätön kehoni viestille. Sinä katsot sitä ja se kuuntelee. Sukellat ja se ymmärtää saman leikin.

Onnellisia ovat molempien ihot, kahden kuun kylmän koulimat kalpeat reidet, käsien varret, vatsa, selkä ja hartiat, turvassa turkoosissa virrassa. Mutta sinä olet vedessä niin kuin se on sinussa, katse ei kaipaa kiinteää pintaa. Minä kellun, poljen ja kellun, ja katselen, olen vierailulla.

Vieraiden naisten vartaloita, pylväiden taakse katovia pakaroita, raskautta, väsynyttä ihoa, leikkausarpia, nuoria lihaksia. Veden keinussa katselen pareittain uivia perjantai-ystäviä, saunaa höyryävien hartioiden erilaista pyöreyttä, josta en saa tarpeekseni. Hallin kaikissa kaarissa kiertää katseeni, marmoripinnoissa joissa elämä virtaa, hetkellinen, loputon.

Reunimmaisella radalla sinä. Rytmikkääästi kohoat ja katoat liukuun, koko ajan hymyillen, harjoitat vettä, kylkesi kysyvät ja se vastaa lihaksillesi voimallaan. Veden neitoni.

perjantaina, helmikuuta 23, 2007

Lite as a

kahdenistuttavalla penkillä
istuvat etsivät tuttuja taivasteitä
rauduksen raskailla lehdillä
kimaltelee romanttinen onni
siinä vieressä

ja kohoaa käsi ja näyttää tuon ja tuon
kaikken kirkkaimin loistavat kivet, rakas
eivät ne ole ikuisuudesta syntyneitä
vielä sataa vuottakaan ei samaa
kohtaa ole nähty
näin se on

satelliitteja, kaikki kirkkaimat tähdet
kohoaa käsi osoittaa
sohii kankaan rei'llle
katkoo kuun siiman
--

Uppeti up

rikkoo jään
seuraa polkua, polkua mutaista polkua
ylös tähtiin satelliitteihin
toivoo mennessään kompuroi
ja uskoo yhtä paljon kuin päivä on pitkä
pidempi jo

-- voisi se niinkin mennä

torstaina, helmikuuta 22, 2007

Kunn es

Vuoroin aukeaa ja supistelee, kylmä lisää pimeän painetta, väsymys. Vuoroin aukeaa, syvä sisäänhengitys, minun ovat nämä kaikki säteet ja hiukkaset laajentuneessa tilassa. Vahvana seison silloin, kokonainen valo rankani tukena. Päivää kuluu, rispaantuneet säteiden päät, säikeistä katoaa voima.
Kunnes rinnan päälle nostetaan pimeä, pakotetaan keuhkoista sisään, yksin, polveni eivät, vain hädin tuskin. Kunnes yksin, yksin ja voima alkaa virrata jälleen, lämpö, varmuus, tieto melkein. Unen kaltainen tila, varpaiden kautta kiertää veri, elossa. Jos ei muualla, jos ei ketään, minun maailmani.

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Ivan sivu

kuivuus kivun suulla
sanaton sota
kaivaa taas
viha haaviin
kateus sutena kuten se on

tiistaina, helmikuuta 20, 2007

Aatuimumaan

Auringon peili nousee heijastamaan valoa. Tuuli liikuttaa kirkkautta länteen. Vanha viiksekäs on seonnut keväästä. Vaaleanpunaisen aavistus pienessä nyrkissä, jota se heristelee ohikulkijalle. Pelakuuni aikoo kukkia helmikuussa. Tahtokysymyksiä - hymy, kirjoittaminen, elämä, kaikki.

maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Reunan yli on oranssia

Reunalta näkee vain syvän, ei pohjaa. Tuoli upottaa. Sinä sanot että otat vastaan, että kestät vaikka mitä ja tietäisitpä vain.

Minä istun reunalla enkä saa sanottua ensimmäistäkään asiaa. En jaksa tietää miltä tämä minusta tuntuu. Sinä et vaadi vastauksia. Tuijotan tunnetta reunan yli, se on leimahtaa silmille. Saan sanotuksi että vihaan sinua, että olen vihannut. Mihinkään muuhun en pysty. Sinä kehut minua. Tämä on kummallinen leikki.

Mietin alkavaa työpäivää, katson reunan yli. En usko palaavani ehjänä jos heittäydyn, niin kuin toivot. Aika loppuu. Kadulla aurinko muuttaa mittasuhteita, en ymmärrä missä olen käynyt.

sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007

Tai-iltana

Peltoja ei valaista kenellekään. Bussin ikkunasta näkee läpi. Lähiössä kukaan ei liiku. Ihminen keskiössä. Ihminen lähiössä. Ihminen itsensä reunalla. Nyt se tippu pois.
Peltoja ei valaista kenellekään.
syödä nälkäänsä pois

lauantaina, helmikuuta 17, 2007

valo
jäät
lume n

väristä

istun korsettia
tämä lämä
e e e e eeee

perjantaina, helmikuuta 16, 2007

kirjoitettava toive satojen sivujen kautta
kahteen sanaan
väärissä asioissa säästämisen synti

--

kolme sanaa jotka ovat pielessä

--

ovenpielessä roikkuminen
Avoin kirja on myös yö.

- Marguerite Duras

torstaina, helmikuuta 15, 2007

Varajäseniä

rannekoru ovisilmä huuliharppu jalkalamppu

ovi selällään, kirja mahallaan

pussin suu supussa

--
tästä taas tule mitn

keskiviikkona, helmikuuta 14, 2007

Oy

Uni heittelehtii sängynlaidalta toiselle, kääntää yön ja poistaa tähdet
Valveilla uni miettii kirjeitä ja kuu-naisia jotka varovat varjojaan vintillä
Selällään maaten uni miettii kuinka kirjeet kirjoitettaisiin sähköisiin lakanoihin
yön tummentamiin viittoihin jotka joku toinen on unohtanut
jo ennen kesää jo ennen kuin päivä on yltänyt
vinoista ikkunoista parrujen lomitse köydellä kuivuvalle kankaalle
Uni makaa nukkuvan avoimisissa silmissä
läikkyy yli pimeään

tiistaina, helmikuuta 13, 2007

Miltä tuntuu

anoa
sano a
sano nyt, sano se!

hyvä tyttö se on

pure kieleen ja sano
puro y sano

pura y sana, no te crées


--
Laatikon pohjalle on kerääntynyt hiekkaa, siruja.

Solangesta II

-- jos tekee työtä koko päivän ja opiskelee koko yön ja silti nousee pirteänä ja tyytyväisenä kello viideltä aamulla ja huudahtelee kaikille iloisesti, silloin osoittaa stipendisäännösten tarkoittaman todellisen tarpeen olemassaolon, mutta jos maleksii pitkin katuja eikä ymmärrä mikä oikein vaivaa, ja jos joutuu yhteiskuntakoneen puristukseen ja tietää että joka hetki jotakin kuolee eikä tiedä mitä, ja jos kiirehtii tätä kuolemista kestääkseen sen: jos leikkaa poikki sen paksun hermon joka johtaa tuskaa -- silloin ei näy tarvittavan muuta kuin läjähtävä korvapuusti joka parantaa luulotaudin --

otsikolla Etuuden takaisinmaksaminen

x.xxx,xx



[Willy Kyrklund; Solange, W+G, 1981]

maanantaina, helmikuuta 12, 2007

Kiristä, tahtia!

konserni pukee korsettiin
ranteissa rautaiset kahleet, hiirikädet käytetty
ergohiiri on kustannus muistathan sen, sinun kaimasi
niin kuin jokakuinen palkka, niin kauan kuin

Big My Secret

uivat lumessa punaiset hylkeet
goretexia ja puuvillaa
kylmiä poskia lämpimiä muita
pohjakosketuksia
mäelle käännetty selkä
minäkö luminäkö
pahvi jää jälkeen keltainen kieppuu ja kallistuu

puistonpohja on jäätyneellä vedellä täytetty allas
sadatettu valkoista umpeen
seilaan toiseen laitaan, tielle asti
eksyn omilta jäljiltä
pulkanpohjan piirtämältä polulta katson metsään
missä minua ei näy eikä hiljainen kuulu muille se on sama
kuin pitäisin taskussa salaisuutta kantaisin pois sen mitä ei pitänyt kuulla
sanojen haudalta nousisi sananjalka
joskus myöhemmin


[otsikon laina Michael Nyman]

Mennä mäkeen

metrona pulkkana pahvina kengänpohjina ajatuksena tulla alas hivuttautua laskea ottaa vauhtia hypätä liukuun hiipua pysähtyä odottaa tarjota istua kyytiin pudistella loikkia könytä kiivetä tumpsahtaa kupsahtaa kieppua kallistaa kurvata kolaroida hyppyyttää ehtiä pelätä nojata puristaa kaartaa väistää oikoa ojentaa tarttua tiputtaa etsiä selittää hihkua heiluttaa kiljua kikattaa halia vaihtaa kokeilla haroa ilmaa varoa

perjantaina, helmikuuta 09, 2007

ollaan, katsotaan miten kevät

Been instrumental

With much pleasure we wish to hereby advise our clients and market contacts that while still in January we have been instrumental in putting together sale contracts involving the foll ferries


*** **** *****

that while still, been instrumental, putting in, together volving, foll ferries

keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007

Kylmällä raudasta kasvaa ihoa

toisena iltana taivas
nykyään näen vain savuvanan
lomassa tähdet

olisin ostanut äänen
jos minulla olisi yhtä hyvä toisto
sen kitalaen takaa imetyn rokkipoikahaukunnan
olisin ostanut

väistämättä kuunneltavaa:
vyöryvät bassot

tervein lihaksin ja lämpimin sormin soitettua
metallia

talven kylmä sydän nostaa raudan maun suuhun hengästyessä
polttaa huulet ja kämmenet omikseen
se kuinka kuuloaisti puhkaisee tilan, ajan ja mielen välisen kalvon kuin kuumennettu neula

tiistaina, helmikuuta 06, 2007

Pingpong on pöytätennistä ja tarkoittaa

väittelevät aivan kuin välttelisivät
mahdotonta käsittää jos kumpikaan ei kosketa
kurottelusta huolimatta
tai toinen
tai toinen
sanat tulevat sanomisen tielle

maanantaina, helmikuuta 05, 2007

Lintu on tyttö on häkki on jäsen

häkki on hopeaa laulu terästä
kipinöi kun hitsataan
yhteiskunnassa on turvassa
juottaa syöttää kiinni kunnes
kolahtaa klik-klak sanovat leukojen portit
hevosen laukkaa klik-klak ja leikkiä
katsovat tytöt äityispakkauksineen tänä vuonna
mintunvihreä ensi vuonna keltainen
neuvolaan mentäessä mäessä männyt
teräs sulaa kasvaa häkissä
tämä tyttöhän viistää käyrien huippua
huippua! kokemuksia kaikista unohdetuista vuosista ja lainoista
otetuista aina otetuista
kuvista näytteistä annetuista allekirjoitusnäytteistä
sopimuksessa nimi alla tyttö asuu taloa
menee töihin elää jos muistaa
ostaa tavaran on turvassa - maksukykyinen
ja jäsen muutenkin
lattia on ruudullinen muovista ja ruudullinen
murut kerääntyvät listojen ja matonreunan väliin
listojen avulla elämänhallintaa kolme paria sukkia
kerrasto seitsemän t-paitaa ja farkut viikon matkalle lainaa
aina vaan lainaa hiustenkuivaajan ystävältä menee näkee
mutta kokeeko ei muista kuvista lainoista nimistä näytteistä otetuista aina
otetuista --
kuullut tarinaa kultaisesta häkistä jota lintu laulullaan kehräsi

Solangesta

Seuraavana aamuna palaan töihin. Olen juuri avannut lahjakirjan keväänvihreän kannen. Ilma viileän peiton alla alkaa lämmetä, paljaat sääret liikkuvat asentoa etsien, puuvillainen pussilakana on tuttu ja arkinen, pehmeä, ihoa vasten.

-- Naura kohtuullisesti, Solange, naura kohtuullisesti, kahdenkymmenen vuoden kuluttua sinulla on itselläsi... kahdenkymmenen vuoden... ei, ei, minähän olen täällä tilapäisesti... tilapäisesti... --

Untuvan alla kuumuneet jalat potkivat peittoa syrjään, kissa kiipeää puolittain syliin, antaa käden jäädä harmaalle lepäämään, oikea väsyy kirjan pitelystä. Polvet koukistuvat uutta asentoa.

-- Kuin unessa Solange otti kansion ja asetti sen paikoilleen hyllylle. Se liukui myöntyväisesti karsinaansa aiheuttamatta vähintäkään ajanhukkaa. Edelleen kuin unessa Solange mietti, minkä kansion hän juuri oli pannut paikoilleen. Hän ihmetteli, mitä se paperi oli pitänyt sisässään, jonka hän äsken oli sujauttanut kansioon. --

Tiesikö Timo? Että se olisin minä, joka mietin tarvikevarastossa miten vihreällä musteella tulisi kirjoittaa runoja, kirjoittaa nimeään Solange Solange Solange Solange.. Kylkeä ei voi vaihtaa unia näkevän kissan vuoksi, sääret suoristuvat, koukistuvat, kirja lepää sylissä. Naapurissa eletään sunnuntai-iltaa, lasten ääniä. Selkä venyy kaarelle sen verran ettei häiritse harmaan unta, palaa lepoasentoon. Oikea käden sormet kannattelevat kirjan rankaa, peukalo siipien välissä jatkan.

-- Jonkinmoinen tylsä tyytyväisyys hiipi Solangen jäseniin, kun hän huomasi todella unohtaneensa mitä oli juuri puuhannut. Minä edistyn, hän ajatteli. Minä edistyn. Muutaman vuoden kuluttua olen päässyt päämäärääni. Kun silloin lähden kotiin viideltä, en enää muista, mitä olen puuhannut päivän mittaan. --

Muutaman vuoden. Yhdeksän vuotta. Minun maailmassani ei ole mahdollista unohtaa, käsi väsyy, raukeus hiipii peiton alle, kiertyy jäseniin.

-- Joka päivä kello viisi, kun menen ulos toimiston ovesta kääntyy katkaisija sielussani ja kaikki muistot tästä unenkaltaisesta paikasta sammuvat. Astun vapaana kadulle auringonpaisteeseen tai tuuleen tai sateeseen. Minkään muiston ahdistamatta minä tanssin pitkin kadureunaa, katson ujostelematta vastaantulijoita kasvoihin, hymyillen ja itsevarmana. Kun joku kysyy minulta: mitä sinä teet työksesi? niin minä en tiedä. Kun joku kysyy minulta: hallitsetteko kirjanpidon? niin minä en tiedä. --

Kun joku kysyy minulta: yhdeksän vuotta? niin minä en tiedä. Huomenna palaan töihin, tänä aamuna.


[Willy Kyrklund; Solange, W+G, 1981]

sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007

Sunnunnun

Kotipihan mäessä loskana painunut lumi on alkanut jäätyä uudelleen. Askel rikkoo ritisevän pinnan, painuu summittaisesti syvään, jalka ei tunne kylmää koloa. Takissani on jäljellä yksi nappi. Taskusta pääsee vuorin ja kankaan väliin koko selän mitalta, tarkemmin miettien oikea tasku on koko takin syvyinen. Minulla ei ole kylmä koska olen kävellyt punatakkisen rinnalla kukkullalle ystävän iloa kuplien, joka toinen askel ilmaa hypäten. Silti muistan kotimäessä Fröken Smillaa ja tämän täydellistä talvivarustusta. Tulenkohan koskaan suhtautumaan talveen niin asiantuntevalla hartaudella, niin materiaaliteknisesti kuin Hoegin tummasilmäinen lumetar. Liian suuri pipo tuntuu kuumalta, otsahiukset hikilitustavat ohimoilla, lapasen peukalo on sentään harsittu. Samantien kirjamuisto katoaa kun toinen ajatus työntää sen kuvan reunalta ulos.

Palaan samaa reittiä kun lähdin, mutta eri pisteestä kuin jonne alkujaan kuvittelin olevani matkalla. Hymähdän, tämähän nyt on. Oppitunti elämään, osa 723, uusinta. Sunnuntaikävelijä suuremman ymmärryksen tiellä. Jälkikäteen on turha pelätä enää, tuntematon on nähty jo. Mutta jos olisin tiennyt päätyväni keskustan kuppilaan korvapuustikahveille påtåreineen, olisin ehkä harkinnut pientä laittoa, kenties empinyt koko kävelyllelähdön ideaa. Sen sijaan olen latuskatukkaisena ja lepattavin takinliepein kirkastanut mieltäni keskustellen ja kävellen, mutissut omiani pöhköille Norfolkinaraukarian oksille ja hurmioitunut mustikkahillorahkapullasta. Lopulta palannut hymyillen kotiin, vaikka vatsanpohja onkin keinunut hiljaa, odotusta. Toisinaan rakkaat vuosikurssilaiset, on parempi tietää vähemmän kuin enemmän. Ja nyt menen kuorimaan juuripersiljani ja perunani ja miettimään maustamista.

Ehkä ensimmäinen

vieraan pöydän naisen väkivaltainen nauru vaikka
näen silmistään että näkee että näen
että kaikki on tehtyä
en tiedä mitä mies näkee kuulee tunnistaa
mutta en kestä enempää

ole, ajattelen
pääni kääntyy suusi suuntaan
ymmärrän sanasi koska niillä on merkitystä

ajattele että siinä on ihminen, ehkä ensimmäinen
joka ymmärtää
mikä mieltäni liikuttaa
se on kammottavampaa kuin kylminkään yksin maattu yö

siksikö mikään minussa ei liiku
siksikö makaa vaan, pelkää pimeää niin kuin vierasta valoa

perjantaina, helmikuuta 02, 2007

Una mujer sin

uneksi kääntyvää
ihoa - kuinka se on kevyt
tunnoton millään rajalla

sormenpäät aukeavat kun kosketan sinua
- kukkaa
puren niistä loputkin nahat

jokaisen muiston
kesiin johon
minulla on terälehtiesi lailla oikeus








*pendientes es como una burla sin dientes

That's how the light gets in

Istuu ja odottaa tyhjässä huoneessa. Unessa näkee painajaisen muttei silti jaksa herätä silmiä auki unesta ulos. Istuu ja odottaa että asiat rakoilisivat niin kuin parhaina hetkinä, päästävät sisään ymmärryksen valoon jossa. Kuvittelee että se on tärkeää, ainoaa minkään arvoista. Todellisesta osaamisen tavoittelusta luopumista. Valkoista. Huone on jälleen valkoinen.

maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Luku sanoja

Päivämäärät lähenevät ja loittonevat, niin kuin hengitys ne voi kuulla huoneessa jossa ei aamuista nukkuvaa kissaa. Monesko tänään on mikä. Se kuinka kuljen, mihin katseeni kiinnittyy, tunteeni, se ei lopultakaan löydy ylöskirjatuista päivistä. --

sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007

Tampester

Aamulla astun junaan joka liikkeellelähdettyään pöllyyttää ja rätisee, vie minut perille vihreään kaupunkiin. Tamsteri on jostain syystä aina ollut minulle vihreä. Synestesia-syystä kai. Olkoon miten vain, tällä hetkellä kun olen kahlannut valkoista ja sinistä kylmää ja kirkasta, ja valoa on ollut suodatettavaksi asti, on hyvä hetki lähteä. Sydän on rauhassa. Villan alle kätketyssä tallessa tekee työtään lihas, jonka kammioissa järki ja tunne asuvat pelon ja ilon kanssa paritaloa. Tampurilainen, here I come.
Kun sulatat minua viidettä kertaa alan uskoa

lauantaina, tammikuuta 27, 2007

Havain

jäinen kaukalo kaikuu ja kolisee taivas on korkea tällä kohtaa miehen kädet ovat irrallaan koko olemus kolmen seurueesta irrallaan tukematta kehenkään mitä se on sinuun sattuu samalla tavalla kuin minä tunnen kivun voiko olla että tämä ei ole minua varten haparoida haroa ilman tukea ketään selän takana kävisikö tuuli kylmemmäksi kovenisiko maa jos tarttuisin tarjottuun käteen


-- sousoliaiploukit
se että joka askel on kivun suuntaan

perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Ajatellut, lähes

nyt kun huone on lakannut ja värit ovat palanneet

kulunut lasi säilöö punaisen juoman, hetkeksi
olen sanonut kaiken mitä olen ajatellut, lähes
enempää minulta ei voida pyytää, nyt

ei ehkä koskaan

ehkä enemmän kuin koskaan nyt,
toivon että ottaisit minut,
kuin tilanteen,

haltuun

Tuoksuu vieras eurooppa

Kaipaan kahviloihin joissa tuoksuu vieras eurooppa [se on pienellä koska se on tuoksu tai haju tai tunne tai tila ja koska haluan niin]. Kaipaan tummapuisiin pöytiin juomaan pienestä kupista tiukan kahvin. Kaipaan ristiä jalat kiikkerän pöydän alla, keinuttaa oikeaa vasemman yli, kolhia joka-aamuisten rutiinien kuluttamaan pöydänjalkaan oman merkkini. Kaipaan kummallista rasvanhajuista vieraskielistä tunnelmaa, josta tietää että se on sama, ajanmääreestä huolimatta. Sama joka aamu, samanpituinen joka aamu, jossa vain toisinaan sesongin ulkopuolelle eksyneet turistit ovat murtuma kuvioon, harvakseltaan sattuva, nopeasti unohtuva poikkeus. Kaipaan himmeälasisen ikkunaoven kolinaa, askelten hiomaa kivikynnystä, jonka takana katumaailma kohisee joka ovenavauksella.

Kaipaan viereisen pöydän tummasänkistä välinpitämättömyyttä, miehiä ja naisia, joiden suissa sanat muodostuvat eri rytmiin, joiden huulilta nauru purkautuu kovaäänisenä, tupakanmakuisena.
--

Muutosvastarintaa - better not bother

mitä sitten jos maa heiluu niin että jalat eivät kanna, ja jos kuilun reunalla horjuen kykenee ajattelemaan vain tipahtamisen autuutta, mitä sitten jos siellä ei mikään, jos alas, alas, kevyesti, ja siellä ei mikään, elä, kirjoitan kirjoitan kirjoitan ystävälle, kuuntelulaitteet turvallisuuden kuoltua, ne revitään seinistä, nahka sielun päältä ne revitään haarojen, haarojen, haarojen, keskustelua wordista, mitä jos en koskaan enää halua. koskaan uskalla päästä irti sinusta, tai sinusta, tai sinusta enkä tunne enää koskaan sillä raivolla jolla upotan kynteni päälleni kasvavaan selkään, mitä jos, mitä sitten -todellisuus karkaa minulta, flip, flip, flip,

huone on kasvanut laidoiltaan yli ja on nyt kauttaaltaan valkoinen, kaikkien pintojen päälle levitetty tuttuus, pian se hukuttaa, luminen letto, viekää sekopää pois, pii-paa,
pii-paa