Sohvaton yksiö

oikeastaan se ei ole niinkään uni kuin se on toive
jossa istuu nuhjuisella sohvalla eikä mikään huoneessa
kerro joskus selatuista sisustuslehdistä ja niistä luetuista jutuista, joissa kerrotaan kuinka pikku figuurit jälleen ovat se juttu, ja jonka kiiltopaperille painetuissa kuvissa tennistossut on huolettomasti unohdettu istumattoman sohvan eteen kumipohjiin sointuvan maton reunalle

se ei ole niinkään toive kuin se on mieleen liimattu kuva
jossa istuu nuhjuisella sohvalla huoneessa, jossa eletään sanan mukaisesti, jossa kirjat on pinottu luettuusjärjestyksessä, teemoittain tai koonsa mukaan pinoihin, ja jossa stereolaitteet ovat siltä vuosikymmeneltä jolla itse on syntynyt

se ei ole niinkään kuva kuin se on tunne
jossa istuu nuhjuisella sohvalla huoneessa, jonka täyttää jousien ja pianon takoma mosaiikki, soitinten rytminen leikki hiljaisuudella

jossa istuu nuhjuisella sohvalla huoneessa, joka on jonkun toisen elämä, teot ja kaikki lainatut ajatukset, ja jossa on raakile mutta läsnä niin että koko tila on reunaa, vaikka turvassa

jossa istuu nuhjuisella sohvalla, toinen samassa huoneessa, vaikka kumartuneena pöytälampun valaisemien ajatustensa ylle, ja vaikka tietää, että voi pudota, niin yhtä varma on siitä ettei koskaan ilman, koskaan tulematta todeksi sen jonkun toisen sormenpäissä, sen jonkun toisen musiikissa, sen jonkun toisen huoneessa, sen jonkun toisen nuhjuisella sohvalla

ei oikestaan niinkään tunne kuin tarve
istua nuhjuisen sohvan nurkkaan, tulla todeksi