Ja kesäkuun kuudes

puoliliukua tällä puolen toisaalla ystävän sanat ja kesäkuun kuudes, jo yliylihuominen. päivät ovat herätessä ensikuun keveitä, ja muistaa kuinka oma keho ei painu pohjaan napa edellä vaikka delfiininiä hyppisi. kunnes muistaa sen mistä eilenkin lähti, ja vaikka siihen saisi polkea rastaslaulua pääskysenkaarta maitolämmin ilmavirta iholla kaupunkivihreän poikki ja katsoa vapaana auringon kiloaman lahden ja polkea vielä korttelin verran kiertotietä kesäihmiskasvoja, niin hartiat jo aavistavat, silmien takana häilyy jyske ja hymy on pian tahmea yritys vain.

-- siitä kuinka uskallus vaatii mielikuvitusta --

ja kuitenkin tämänkin päivän ilta ja uuden oppimisen sorlaava ilo, jonka puhaltaa keuhkoista pää pinnan alla pelkäämättä. ja vaikka krooli on toispuoleista tuulimyllyä horisontittomassa taulussa, löytää keho jo rytmiä aineessa, joka on temponut ja vatvonut ja heittelehtinyt, noussut hyökynä pään yli unissa, huuhtonut huudon herätessä. ja nyt, meillä kaikilla uimarin pinnalla pysyvät päät, uusissa lakeissa, otsalle vyötetyt lasit.