Hohtavat neonia
Sisäpihan muurilla istuu valkoinen lintu
katsoo kuinka vieressään paritellaan, kaksi harmaata.
Ohitan parven, unessa. Ehdin nähdä kuinka se tapahtuu, siivet lyövät räpäyksin, kaikki on hetkessä ohi. Muurin juurella kasvaa paju. Tässä unessa linnut. Oksilla hyppii sinirintoja. Sulkien sävyvääristymissä ei mikään ole vierasta, värien kuuluu hohtaa neonia. Valkoisen linnun nokassa fosforiset pilkut, ne toistuvat silmien ympärillä, neonpunaista hennaa, hääpuku. Ohitan parven ja ehdin tajuta. Valkoisen mietteen, sen helpotuksen. Ettei se kuulu parveen, eikä mihinkään, häkistään karannut kaija.
katsoo kuinka vieressään paritellaan, kaksi harmaata.
Ohitan parven, unessa. Ehdin nähdä kuinka se tapahtuu, siivet lyövät räpäyksin, kaikki on hetkessä ohi. Muurin juurella kasvaa paju. Tässä unessa linnut. Oksilla hyppii sinirintoja. Sulkien sävyvääristymissä ei mikään ole vierasta, värien kuuluu hohtaa neonia. Valkoisen linnun nokassa fosforiset pilkut, ne toistuvat silmien ympärillä, neonpunaista hennaa, hääpuku. Ohitan parven ja ehdin tajuta. Valkoisen mietteen, sen helpotuksen. Ettei se kuulu parveen, eikä mihinkään, häkistään karannut kaija.
Kommentit
Enempää ei paristaan riemuitse valkoinen kyyhky
jonka kuitenkin sanotaan
kiihkeämmin kuin kiihkeinkään nainen
suukkoja nokkivan.
Sinä rakastit enemmän kuin kaikki nämä yhteensä
kun sait sidotuksi sen vaaleatukkaisen miehen.
Ja sinusta ei jäänyt jälkeen, tai vain vähän,
hän minun valoni syliini rientäessään,
ympärillään, koko ajan, edestakaisin lennellen
loistava Cupido, säteilevä sahramiviitta.
Laodamia-elegia (suom. P.S.)
Unienne unienne, jos teitittelisin itseäni.
Kiitos tuosta siteerauksesta, mikään ei virkistä kesken työpäivän niin kuin yllättäen vastaanotettu runo.
Olet saanut unipanopinnan. Jos nukuit alasti, naku-unipanopinnan. Nämä lintuihmisten pinnailut ovat käsittämättömiä. Kun seisoimme Kerubivompatin kanssa lintutornissa kiltin näköisen sedän kanssa ja saimme tirkistää sedän kaukoputken läpi (olin seitsemän, laukussa nokkosia, oli helppo sujauttaa käsi äidin käteen) silkkiuikun niskahöyheniä lokkien hätyyttämällä pesällä, Kerubivompatti kysyi yllättäen Suurkuovilta (sedän nimi), onko tänään tullut panopinnoja. Suurkuovi vastasi, ettei tullut paikalle tarpeeksi aikaisin, linnut ovat rakkaudessa ahkerimpia aamutuimaan.
Turskahdin nauramaan, ja oli pakko kääntää selkä ja nauraa kaislikolle ja koivikolle, teeskentelin ottavani kuvia ja niin edelleen.
Ja pian Suurkuovi jo sanoikin: no mutta, tulehan katsomaan, nyt saat panopinnan, ja Kerubivompatti asetti silmänsä linssin luo ja hymyili iloisesti: lokit parittelivat sielläkin. "Oho, nyt se meni jo!" hän huudahti sitten ja vilkaisi virnistäen,
ja virnistin takaisin.
Suurkuovi näytti juonikkaalta. Hän myhäili ja sanoi, että linnut vain olivat näyttäneet siltä jo jonkin aikaa. Katselin tarkasti Suurkuovia, mutta ei hänestä pinnalle päin erottunut lainkaan, että hänellä on linnuista tai muista olennoista sellaista tietoa.
Niin Karri, harmittelin jälkeenpäin että olin niin skumppainen vappupiknikillä kun muistin, että puhuimme myös linnuista. Linnut ja puut, ne haluaisi osata tunnistaa aina kohdalle osuessa.
zzdpjkuk: unelias ruotsinkikkeli deppiksessä (saako siitä pisteitä?)
Minusta on kivempi katsoa lintuja yksilöinä. Kuinka tuuli tuivertaa niitä, kuinka taitavasti ne ottavat ilmaa siipien alle jne.
Jos et tiedä Karri mistä on kyse, mikset kysy. Siksi suut on tehty.
Aku on naku, puoliks. Naturalistibongareiden kesken tuskin ainakaan.
Mutta tipuhan on jatkuvasti bongattavissa - mitä ihmettä te miehet sillä aikaa sitten mietitte?
(Ei näy.)