Hohtavat neonia

Sisäpihan muurilla istuu valkoinen lintu
katsoo kuinka vieressään paritellaan, kaksi harmaata.
Ohitan parven, unessa. Ehdin nähdä kuinka se tapahtuu, siivet lyövät räpäyksin, kaikki on hetkessä ohi. Muurin juurella kasvaa paju. Tässä unessa linnut. Oksilla hyppii sinirintoja. Sulkien sävyvääristymissä ei mikään ole vierasta, värien kuuluu hohtaa neonia. Valkoisen linnun nokassa fosforiset pilkut, ne toistuvat silmien ympärillä, neonpunaista hennaa, hääpuku. Ohitan parven ja ehdin tajuta. Valkoisen mietteen, sen helpotuksen. Ettei se kuulu parveen, eikä mihinkään, häkistään karannut kaija.

Kommentit

KK sanoi…
Jos runosi tällaisia, millaisia mahtavat unesi. Tai mikä tämä nyt oli, uni unesta vai runo runosta. Muuten olen sitä mieltä (eilenkin kahden lokin parittelua todistaneena) että lintujen selviäminen on ihme. On se sen verran likimääräisen näköistä touhua. Toisaalta kyyhkyjen nokkaseksi on aika viehättävää. Kuten Catullus:

Enempää ei paristaan riemuitse valkoinen kyyhky
jonka kuitenkin sanotaan
kiihkeämmin kuin kiihkeinkään nainen
suukkoja nokkivan.
KK sanoi…
Pakkohan se on siteerata eteenpäin:




Sinä rakastit enemmän kuin kaikki nämä yhteensä
kun sait sidotuksi sen vaaleatukkaisen miehen.
Ja sinusta ei jäänyt jälkeen, tai vain vähän,
hän minun valoni syliini rientäessään,
ympärillään, koko ajan, edestakaisin lennellen
loistava Cupido, säteilevä sahramiviitta.

Laodamia-elegia (suom. P.S.)
viive sanoi…
Tiedätkö, tänään näin kaksi parittelevaa lokkia katonharjalla työpaikan sälekaihdinten viiruttamina. Tuli heti hieman tirkistelevä olo. Ajattelin: Luulevat kai ettei kukaan näe - aamupäivästä tuhmaa leikkiään.

Unienne unienne, jos teitittelisin itseäni.

Kiitos tuosta siteerauksesta, mikään ei virkistä kesken työpäivän niin kuin yllättäen vastaanotettu runo.
Veloena sanoi…
Hoh, Karri paljastuu Catullushopottajaksi. Eläköön sille!

Olet saanut unipanopinnan. Jos nukuit alasti, naku-unipanopinnan. Nämä lintuihmisten pinnailut ovat käsittämättömiä. Kun seisoimme Kerubivompatin kanssa lintutornissa kiltin näköisen sedän kanssa ja saimme tirkistää sedän kaukoputken läpi (olin seitsemän, laukussa nokkosia, oli helppo sujauttaa käsi äidin käteen) silkkiuikun niskahöyheniä lokkien hätyyttämällä pesällä, Kerubivompatti kysyi yllättäen Suurkuovilta (sedän nimi), onko tänään tullut panopinnoja. Suurkuovi vastasi, ettei tullut paikalle tarpeeksi aikaisin, linnut ovat rakkaudessa ahkerimpia aamutuimaan.

Turskahdin nauramaan, ja oli pakko kääntää selkä ja nauraa kaislikolle ja koivikolle, teeskentelin ottavani kuvia ja niin edelleen.

Ja pian Suurkuovi jo sanoikin: no mutta, tulehan katsomaan, nyt saat panopinnan, ja Kerubivompatti asetti silmänsä linssin luo ja hymyili iloisesti: lokit parittelivat sielläkin. "Oho, nyt se meni jo!" hän huudahti sitten ja vilkaisi virnistäen,
ja virnistin takaisin.

Suurkuovi näytti juonikkaalta. Hän myhäili ja sanoi, että linnut vain olivat näyttäneet siltä jo jonkin aikaa. Katselin tarkasti Suurkuovia, mutta ei hänestä pinnalle päin erottunut lainkaan, että hänellä on linnuista tai muista olennoista sellaista tietoa.
KK sanoi…
Kunpa tietäisin, mistä on kyse. Tai, no, joskus on autuaampaa olla tietämättömyyden tilassa. Tämänpäiväinen Hesarin juttu linnunpesistä oli hieno. Kyllä tintillä on silmää, pesä nätti kuin mikä. Oma lintusuhteeni on pitkä. Pääsin aikoinaan kouluun kirjoittamalla aineen aiheesta Linnunpesällä. Mutta siitä onkin jo 42 vuotta.
KK sanoi…
Ja Catulluksesta vielä: nuo rivit ovat syystä tai toisesta kulkeneet mukanani siitä lähtien kun ne ensimmäisen kerran luin, oliko se nyt vuoden 1979 Parnassosta.
viive sanoi…
Skoorasin siis tulpasti vuorokauden sisään kun näin ne tuhmat lokit, pitänee hankkia ruutuvihko. :)

Niin Karri, harmittelin jälkeenpäin että olin niin skumppainen vappupiknikillä kun muistin, että puhuimme myös linnuista. Linnut ja puut, ne haluaisi osata tunnistaa aina kohdalle osuessa.
KK sanoi…
Lintuja tunnistan toista sataa, puiden kanssa on vähän niin ja näin. Mutta onneksi ne pysyvät paikoillaan. Voi käydä tarkistamassa katsottuaan ensin lajin kirjasta. Se vaan, että mistä ihmeen pinnoista te puhutte ja mistä niitä voi kerätä?

zzdpjkuk: unelias ruotsinkikkeli deppiksessä (saako siitä pisteitä?)
Veloena sanoi…
Niitä voi kerätä omasta kokemuksesta. Nakupinna: näkee linnut nakuina. Panopinna: näkee lintujen parittelevan. Jotain muitakin oli. Ikipinna: vissiin semmoinen ikuinen. Jokin pinna oli vain vuosikohtainen, ja lajista saa kait vain yhden pinnan. Lintubongarit kilpailevat sitten, kuka kerää eniten pinnoja vuodenkierron mittaan.

Minusta on kivempi katsoa lintuja yksilöinä. Kuinka tuuli tuivertaa niitä, kuinka taitavasti ne ottavat ilmaa siipien alle jne.

Jos et tiedä Karri mistä on kyse, mikset kysy. Siksi suut on tehty.
KK sanoi…
Joo, kyllä nuo lintubongausjutut on tuttuja. (Ikipinnalla hait vissiin elämänpinnaa eli "elistä".) Mutta se miten tähän sekoittui seksi, sitä en ymmärtänyt. Hauskalta se kuulostaa. Ja sitten kysymyksiin: Milloin lintu on naku? Ja saako pinnan, jos näkee linnun itse nakuna? Tai jos näkee linnun itse paritellessaan? Tai lintujen parittelevan paritellessaan? (Näkyyks tää kaikille?)
viive sanoi…
Hmmh, tännehän on tupsahdellut (kysymys)merkillisiä höyheniä.

Aku on naku, puoliks. Naturalistibongareiden kesken tuskin ainakaan.
Mutta tipuhan on jatkuvasti bongattavissa - mitä ihmettä te miehet sillä aikaa sitten mietitte?
(Ei näy.)
Veloena sanoi…
Nakuna pitää tietysti olla itse nakupinnaan, mutta panopinnassa linnut panevat. Eikös tuo ole nyt ihan loogista :D
Veloena sanoi…
Vaikka tietysti voisi olla panopanopinnakin. Mikä sinua, Karri, estää lanseeraamasta panopanopinnakisaa tai nakupanopanopinnakisaa? Bilsanopiskelijoilla on siis ollut tuo nakupinnakisa, entiseni teki siitä lehtijutunkin.

Suositut tekstit