Ensimmäiset asiat
Uneen ovat imeytyneet viimeiset varjot. Aamulla muistan vain huulet, joita hymy nyki. Kaikki ne kasvot, joilta löysin oman kuvani.
Tämä koti on kovertumassa ontoksi, sen sisällä minä herään vielä seitsemäntoista aamua. Seitsemäntoista punaista matushkaa, niin kuin viiden kukikas rivistö ikkunalaudallani. Jokaisella niistä oma ilmeensä, onttoon kuoreen käsinmaalattu. Koti vähenee, kuori vääntyy auki, pienenee aamuilta.
Tänään kannan ensimmäiset asiat, koska muistelen sopineeni näyttäväni uuden valkoisen Timolle lounastunnilla. Ensimmäiset asiat ovat tapauksessani banaaleimpia, juomalaseja ja rulla paperia vessaan, sen verran suostuu olkalaukkuni ottamaan vastaan. Virginaalisempaa olisi kantaa kirja ja kynttilöitä, jättää runoja lojumaan ikkunalaudalle kyllästämään hiljaista huonetta. Mutten voi vielä luopua Sadasta Szymborskastani enkä muistakaan hapsureunaisista.
Minulta vähenevän nykyisen kotini ensimmäiset asiat olivat ystävän tuoma pullollinen punaviiniä ja kourallinen kynttilöitä. Mutta silloin oli marraskuu. Nyt on touko ja valoa huokuvat yöt. Unohdukseen vapulta ja muilta juhlilta säästynyt pullollinen cavaa on sopivan kevättä kuplivaa, sen saa laukkuni luvan niellä vielä.
Tämä koti on kovertumassa ontoksi, sen sisällä minä herään vielä seitsemäntoista aamua. Seitsemäntoista punaista matushkaa, niin kuin viiden kukikas rivistö ikkunalaudallani. Jokaisella niistä oma ilmeensä, onttoon kuoreen käsinmaalattu. Koti vähenee, kuori vääntyy auki, pienenee aamuilta.
Tänään kannan ensimmäiset asiat, koska muistelen sopineeni näyttäväni uuden valkoisen Timolle lounastunnilla. Ensimmäiset asiat ovat tapauksessani banaaleimpia, juomalaseja ja rulla paperia vessaan, sen verran suostuu olkalaukkuni ottamaan vastaan. Virginaalisempaa olisi kantaa kirja ja kynttilöitä, jättää runoja lojumaan ikkunalaudalle kyllästämään hiljaista huonetta. Mutten voi vielä luopua Sadasta Szymborskastani enkä muistakaan hapsureunaisista.
Minulta vähenevän nykyisen kotini ensimmäiset asiat olivat ystävän tuoma pullollinen punaviiniä ja kourallinen kynttilöitä. Mutta silloin oli marraskuu. Nyt on touko ja valoa huokuvat yöt. Unohdukseen vapulta ja muilta juhlilta säästynyt pullollinen cavaa on sopivan kevättä kuplivaa, sen saa laukkuni luvan niellä vielä.
Kommentit