Kollaasi maailmasta jonka monet ongelmat ovat myös sanoja

Leikkelen lauseita joita olen juuri lausunut, silppuan paperista suuria aiheita kuten greippiä pohjalaisella pellolla. Nauramme pöydän ympäri monta kierrosta. Sanarivit sotkeentuvat toisiinsa, tipahtelevat, liimaa voi rullata naruina sormenpäistä. Kun ilo rypistyy silmänurkkiin ajattelen sinua ja kaikkea sitä mitä tästä hetkestä kertoisin, jos nojaisin taas kyynärpäitä keittiönpöytään ja sinä keittäisit meille teetä. Minulla on tuontisaappaat, maailman laidalta lennätettyä nahkaa, jollakin toisella kotimaiset kangaskengät ja kierrätetty villatakki. Eikä se ole pois pöydän ääressä istutuista illan hetkistä, kuulutuista tunneista. Kiinnittymisestä asiaan ja ihmisiin ja ajatuksiin. Eikä minun sitä pitäisi miettiä, mutta niin siinä vain pääsee käymään, ei nahkasaappaita eikä sinua. Koska onhan lauseita ja sanoja, kuten meri kylän yllä ja teknologinen imperatiivi.