Eräs kauneuden muodoista

8..9..12..14..17.. pienten stereoideni volyymikiekko kiertyy oikealle, hetken luulen ettei se riitä, ettei ääni kasva täyttämään huonetta, huuhtomaan ylitseni. Haluan hulahtaa kokonaisena kuuntelemaani. Hetken kaikki maailman kauneus on tässä äänessä. Tiedättekö sen tunteen, kun kauneus puristuu rinnasta läpi, se on painetta joka ympäröi sisältä ja ulkoa yhtä aikaa. Se on orgastista, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. Orgasmi on kauneutta, täydellinen pisara hetkeä ennen kuin se törmää tuulilasiin ja pakenee suuntiinsa.

Hiljaisuus, tauko. Huomaan seisovani sukkahoususillani keskellä huonetta, kädet ristissä niskan takana pää kyynärvarsien välissä alaspäin roikkuen. Vastapäinen naapuri istuu keinutuolissaan ja katsoo televisiota, kaikki ennallaan. Miesääni jatkaa aallokkoa, vedän villasukat jalkaan ja asetun isotädin kutomalle verenpunaiselle villamatolle, yksiötäni halkova haava, makaan selällään ja hengitän merta. Mozartin Requiem KV 626, d-molli, tämä päivä on tässä.