Mutustelua

Nokoseni venyvät säännöstään näinä päivinä. Nukun iltakuudesta aamuseitsemään, en ymmärrä tätä unen tarpeen määrää. Jooga jäi taas menemättä mietin kun venyttelen ylös peiton alta. Hmmsks, ja hampaat pesemättä, njalh. Keho kihisee levottumuutta hieman herättyään, rutisee ja naksuu liikunnanpuutetta. Tänä viikonloppuna asialle on tehtävä jotain.

Luen postit, piristyn, runokommenttini eivät menneet täysin metsään, hii ja hoo! Rullaan selkää koukkuun ja suoraksi koneen ääressä hetken, kunnes muistan että sisko on tulossa aamupalalle imuri kainalossaan. Kulta-sisko raahaa minulle kättäpidempää jotta nenässäni kutittanut siivoherne saataisiin poistetuksi. Ehdin sopivasti tiskata ja ruuvata mutteripannun korisemaan kun sisko kolisee sisään. Aamut avautuvat paisteisempina näin, katetun, jaetun aamupalan nautittuaan.

Hauoh, hih. Muistin juuri miten unen laskeutuessa eilen mietin että pitää muistaa postata siitä kuinka tilintarkastaja töissä murisi saappailleni. Hauska tapaus, täysin sekaisin ratsastajansaappaistani, muistaa kommentoida niitä joka päivä, haluaisi itselleen samanlaiset. Ehdotin ensimmäisenä päivänä että hankkisi itselleen parin, eihän niitä kukaan suorien housujen alta huomaisi, nauroimme yhdessä ajatukselle. Poika on ikäiseni ja pituiseni, ei mikään iso mies siis. Hyrisen edelleen kuvalle, johon tietysti lisään kertomatta kiiltävät tähtikannustimet. Klonks,klak,klonks,klak, tilintarkastus hyväksytty, klonks,klak.

Mutta nyt mikrokuituliinalla kuralle kyytiä, sitten laukkaan töihin, ah perjantai, ih aurinko!