Keltatakkisista ja kultaisista pakaroista
Nainen on kummastusta aiheuttava eläin, myös itselleen. Erityisesti näin kun kuu on täysi, kierto lopuillaan, vedet vetäytyvät ja sudet liikehtivät levottomina metsänlaidassa.
Lähden aamupäivästä töihin taivaan harmaasta jumpperista mieleni madaltaneena. Kasvot kivisinä seison ensimmäiset liikennevalot. Kun vauhti vähän tarttuu soraisesta kadunpinnasta kehittelen apeudesta tuimetta, tuimeesta rypyn vielä vaan syvemmän. Yleiseen ärtymykseen kiehautan asuntoni siivon, likaiset hiukset sekä ainasamatalvitakkieiköjovoisilämmetä-jupinan. Lakaisen kurttuisin kulmin kadunpintaa, iloiset vastaantulijat olisivat häiriöksi, vastaantulijat ylipäänsä, mutta eteensä on katsottava koska joillain on auto yksityisomistuksessa. Nostan kipakan katseeni viattomiin sähkökaappeihin kadunkulmassa, niiden vieressä seuraavat uhrit, kiiltävinä seisovat kaksi pyöreätä metallitolppaa päinään puolipallot samasta kovasta. Mitä hittoja nuokin ovat? Ärrrsyttäviä, jokatapauksessa, epämuodot!
Ennen kuin ehdin kunnolla puhista päässäni ajatusta loppuun on raikas nauruntyrskähdys livahtanut karkuun huuliltani. Tuolla se jo juoksee viisi, kuusi metriä edellä, keltainen takinselkä vain vilkkuu. Hölmistyn, hidastan hieman, naurua pulppuaa nyt jo vaikka kuinka, pieniä keltaisia juoksentelee sinne tänne loskaisella kadulla, yksi luiskahtaa kivetykseltä auton alle. Mitä minulle tapahtui, hyvään vauhtiin päässyt paha tuuli pyyhkäistiin pois kuin kura eteisestä mikrokuituliinalla, ei jälkeäkään missään?! Ohittamani miehet villakangastakeissaan sekaantuvat sanoissaan keltatakkisteni pujotellessa takinhelmoissa, olen pelkkää hyvää tuulta ja ihmisonnea kun piippaan ja surisen itseni sisälle toimistoon.
Mikä kymmenen minuutin kävelyvuoristorata.
Ehkä joku ampui minua serotoniininuolella niskaan, tai eilen lausuttu keltarauhasruno käänsi pääkopassani kylkeä, en tiedä, en valita.
Iltapäivällä teen kahvitauolla ruokaostokset kotiin. Pyörin Herkun vihannesosastoa ympäri, tomaatit, kurkku, salaatti, noukin tutut rytmikkäästi. Lopuksi poimin koriin palan kurpitsaa ilman ajatuksenpoikastakaan siitä, mitä siitä voisin valmistaa. Sydänviipale istuu niin kauniisti pyöreillä pakaroillaan pinon päällimäisenä etten voi jättää sitä siihen. Kassajonossa hekumoin pakaroita ja kurpitsaviljelmää jonka tiedän olevan toivehaihatus vain, hymyilen vinoon mutta varon päästämästä ketään karkuun suupielestä. Eivät ne osaisi anteeksirouvaa ruotsiksi kuitenkaan, kurittomat.
Vielä istumme töissä, pakarat takanani tuolillaan, mutta kohta suuppaan ja pirisen toimiston oven toiselle puolen.
Lähden aamupäivästä töihin taivaan harmaasta jumpperista mieleni madaltaneena. Kasvot kivisinä seison ensimmäiset liikennevalot. Kun vauhti vähän tarttuu soraisesta kadunpinnasta kehittelen apeudesta tuimetta, tuimeesta rypyn vielä vaan syvemmän. Yleiseen ärtymykseen kiehautan asuntoni siivon, likaiset hiukset sekä ainasamatalvitakkieiköjovoisilämmetä-jupinan. Lakaisen kurttuisin kulmin kadunpintaa, iloiset vastaantulijat olisivat häiriöksi, vastaantulijat ylipäänsä, mutta eteensä on katsottava koska joillain on auto yksityisomistuksessa. Nostan kipakan katseeni viattomiin sähkökaappeihin kadunkulmassa, niiden vieressä seuraavat uhrit, kiiltävinä seisovat kaksi pyöreätä metallitolppaa päinään puolipallot samasta kovasta. Mitä hittoja nuokin ovat? Ärrrsyttäviä, jokatapauksessa, epämuodot!
Ennen kuin ehdin kunnolla puhista päässäni ajatusta loppuun on raikas nauruntyrskähdys livahtanut karkuun huuliltani. Tuolla se jo juoksee viisi, kuusi metriä edellä, keltainen takinselkä vain vilkkuu. Hölmistyn, hidastan hieman, naurua pulppuaa nyt jo vaikka kuinka, pieniä keltaisia juoksentelee sinne tänne loskaisella kadulla, yksi luiskahtaa kivetykseltä auton alle. Mitä minulle tapahtui, hyvään vauhtiin päässyt paha tuuli pyyhkäistiin pois kuin kura eteisestä mikrokuituliinalla, ei jälkeäkään missään?! Ohittamani miehet villakangastakeissaan sekaantuvat sanoissaan keltatakkisteni pujotellessa takinhelmoissa, olen pelkkää hyvää tuulta ja ihmisonnea kun piippaan ja surisen itseni sisälle toimistoon.
Mikä kymmenen minuutin kävelyvuoristorata.
Ehkä joku ampui minua serotoniininuolella niskaan, tai eilen lausuttu keltarauhasruno käänsi pääkopassani kylkeä, en tiedä, en valita.
Iltapäivällä teen kahvitauolla ruokaostokset kotiin. Pyörin Herkun vihannesosastoa ympäri, tomaatit, kurkku, salaatti, noukin tutut rytmikkäästi. Lopuksi poimin koriin palan kurpitsaa ilman ajatuksenpoikastakaan siitä, mitä siitä voisin valmistaa. Sydänviipale istuu niin kauniisti pyöreillä pakaroillaan pinon päällimäisenä etten voi jättää sitä siihen. Kassajonossa hekumoin pakaroita ja kurpitsaviljelmää jonka tiedän olevan toivehaihatus vain, hymyilen vinoon mutta varon päästämästä ketään karkuun suupielestä. Eivät ne osaisi anteeksirouvaa ruotsiksi kuitenkaan, kurittomat.
Vielä istumme töissä, pakarat takanani tuolillaan, mutta kohta suuppaan ja pirisen toimiston oven toiselle puolen.
Kommentit
Olen yhtä ymmlläni kuin wv:
unvzg
SYksyllä niitä on joka tapauksessa aina liikaa ja jaan ympärilleni.
minkä näköisinä he hihkuvat, halaavat ja kikattavat, kiehnäävät kylki kyljessä? keitä he ovat? näytä meille.
Sattumalta tunsin miehen joka asui lähistöllä ja vastasi palstapaikoista jollain tapaa ja ehdotti että ottaisin aarin kun semmonen vapautui. No en ottanut, koska siitä ei ollut kokemusta, koska epäilin etten asuisi seudulla pitkään, koska se olisi vienyt niin paljon aikaa.. Siitä lähtien olen salaisesti (en enää näemmä) toivonut että joskus voisin kokeilla onnistuisinko tekemään elämää tuolla tavalla.
Huoh,mutta, siis tulentulen oppityttönä kitkemistalkoisiin, jee!
(omapäisesti kutsun sinua näin, huomaan, ethän pahastu)
Mikä ihana karkkimaailma elouain tuolla puolen! Ehdottomasti otan haasteen vastaan, mutta voin viivehtiä hieman, talon tapaan, koska tätä pitää makustella.
Ostin jo Lidlistä silopersiljan siementä. Se on jumalaisen hyvää ja kovin ravinnerikasta.
Kiitos ihanasta ohjeesta, keittoon päädyin itsekin. Siis nyt sunnuntaina aion kokkailla. Ei minullakaan ole sauvasekotinta, mutten anna sen häiritä, tärkeintä että maku on samettinen.