Tilojen pinnoista
Elimme kolmattakymmenettä vuotta kaupungissa
jonka talojen seiniin oli kirjoitettu kaikki elämästä, lukuisista yksittäisistä elämistä,
samojen kulmien ohittaneiden sielujen heijastuksista
Oli kirjoitettu muutakin, mutta tämän muistan nähneeni
Valo ilmassa kirveli keväisin, katupöly hioi keuhkojemme pusseja ohuemmiksi
Rintapanssarimme täynnä läpikuultavaa valoa
nautinnoksi taitettua kipua, toiveikkuutta
Että se olisi päättymätöntä, että aina tulisi kevät, ajattelimme
Elimme kolmattakymmenettä kevättä laskujeni mukaan kun
jokin kaupungissa muuttui
Valosta tuli ankarampaa, se vaati kumaraan aivan kuin pakottaakseen meihin uskon omasta hetkellisyydestämme
Kivipöly koveni ja tuuli yltyi, keuhkot täyttyivät ja hengitimme vain vaivoin nautinnon
Mieleeni nousivat yhä useammin kuvat seinäkirjoituksista,
lukisiko joku joskus meidän läpikuultavuutemme joka tuntui katoavan
sinä keväänä kun ajattelin kaupungin seiniä
ja valon ankaruutta sisällämme
Paljon myöhemmin opin elämän armeliaisuudesta, äidiltäni
joka oli nähnyt muita aikoja
joita itse myös tulisin näkemään
jonka talojen seiniin oli kirjoitettu kaikki elämästä, lukuisista yksittäisistä elämistä,
samojen kulmien ohittaneiden sielujen heijastuksista
Oli kirjoitettu muutakin, mutta tämän muistan nähneeni
Valo ilmassa kirveli keväisin, katupöly hioi keuhkojemme pusseja ohuemmiksi
Rintapanssarimme täynnä läpikuultavaa valoa
nautinnoksi taitettua kipua, toiveikkuutta
Että se olisi päättymätöntä, että aina tulisi kevät, ajattelimme
Elimme kolmattakymmenettä kevättä laskujeni mukaan kun
jokin kaupungissa muuttui
Valosta tuli ankarampaa, se vaati kumaraan aivan kuin pakottaakseen meihin uskon omasta hetkellisyydestämme
Kivipöly koveni ja tuuli yltyi, keuhkot täyttyivät ja hengitimme vain vaivoin nautinnon
Mieleeni nousivat yhä useammin kuvat seinäkirjoituksista,
lukisiko joku joskus meidän läpikuultavuutemme joka tuntui katoavan
sinä keväänä kun ajattelin kaupungin seiniä
ja valon ankaruutta sisällämme
Paljon myöhemmin opin elämän armeliaisuudesta, äidiltäni
joka oli nähnyt muita aikoja
joita itse myös tulisin näkemään
Kommentit
Kunhan ensin rikomme pinnan, rikomme pinnan, rikomme pinnan.
Tuo edellinen on vielä parempi. Siksi kommentoinkin tähän kuten muutkin.
antakaa anteeksi rakkaat / kaikki / elämä ankara
kuin kevät / onni ohut / kuin iho
eikä ilma opettele
kokoustekniikkaa.
Kuinka ihminen ymmärtäisi?
Osaisi nähdä ystävänsä!
Hengittää Puhdasta Ilmaa
Astua Aamulla Pelotta Avaran Taivaan Alle
Kulkea Kiireettä Elävällä Nurmella
Poiketa Hiljaisuuteen ja Viipyä Siellä
Elää Yksinkertaisesti ja Oikein
Ajatella Elämää Eteenpäin?"
Liisa Laukkarinen,"Vahva ja avuton"
ensiksi ihan masennuin, sillä tiedän, olen tunnustanut sen jo kauan sitten, ettei minusta tule eikä tullutkaan sanarunoilijaa. mutta sinusta tulee. olet jo. koska kirja ilmestyy? : )
herätti konkreettisia ajatuksia huonosta hengitysilmasta, jota katkerana vedän sisääni ulkona.
ja talosta, jossa asun. rakennettu vuonna 1936. meni kauan ennen kuin sain edellisen asukkaan huonon energian höyrystettyä tästä asunnosta pois. (viittaus ulkopuolisen kommenttiin)
kauanko sulla viive meneen näiden kirjoittamiseen, kirjoitatko yhdeltä istumalta, vai onko ollut muhimassa ja sitten aineellistuu?
aistit, eläimellisyys, mielen ja kehon yhteys (miksihän sitä kutsuisi..). kaikki nämä ovat helposti unohdettavissa. onko se sitten tämä aika, kulttuuri, yhteiskunta joka niistä saa aikaan vaikeita kohdattavia, joka tapauksessa vapaus (aistien, tunteiden..) on monelle pelottavaa, paljon helmpompaa elämää on kadota kiireeseen ja tarrautua tottumukseen.
en ole tutustunut tilaan säilöttyyn energiaan kirjojen kautta, mutta tottahan sen aistii, jokaisella kodilla on tunnelmansa.
kirjoittaminen vaatii yleensä jonkinlaista ulospuristumista, johon voi kulua toveja muutama (harvemmin pulppuaa pidäkkeettä, vaikka on niitäkin riemun hetkiä), mutta yleensä tekstit syntyvät istumalta. ja vaativat yleensä voimakkaan tunteen, en pyörittele aihioita mielessäni etukäteen juurikaan.
..piti tulla kommentoimaan majakka-tarinaasi kun sen pikaisesti vain ehdin lukea, mutta postaan ensin jotain omaa pientä ja koputan sitten ovellasi uudestaan. .)