Laulutupaten täysi
Selvitän puhelimessa ei-bloggaavalle ystävälleni uusia blogituttavuuskuvioitani. Huvitun mieleeni nousevasta kuvasta roolipelihenkisesti viittoihin pukeutuneista bloggaajista baaripöydän ääressä, kun ystävä tiedustelee miten paljon bloggaajien ryhmä tuntee ja on tavannut toisiaan aikaisemmin, onko tämä uusi juttu muillekin kuin vain minulle. Kompastelen bloggaajaidentiteettien ja oikeiden nimien kanssa, mietin mahdanko selventää kuvioita ystävälleni todellisuudessa ollenkaan.
Kuvio on minulle itsellenikin edelleen hetkittäin hämmentävää siirtymää virtuaaliminän ja sen pidempi-ikäisen perusminän välillä. Tuntuu hassulta tulla esitellyksi Viiveenä, niin kuin eilen Veloenan esitellessä Hurinan, Tristanin ja minut Karrille Juttutuvassa. Samalla tässä kaikessa on kuplivan kummastuksen lisäksi hymyilyttävää hyvääoloa, kuulua ja tulla tunnustetuksi, solmia uusia ystävyyksiä uusilla, jännän mutkattomilla ehdoilla.
Juttutupa oli eilen Laulutupa niin kuin jo täällä ja muualla on monesti tullut mainostettua. Täysi tupa oli myös, mutta Veloena pujottautui sukkelasti paraatipaikalle keskelle salia, lavan eteen ja vinkkasi loput remmistämme perässään. Ihana Laura lauloi ja eroklubimme huojui hymyjä vaihdellen elävään musiikkiin kietoutuneina. Myöhemmin lavan täytti koruton mutta Karismaattinen Liisa Akimof, joka piti otteessaan ainakin minua. Se ääni ja asento, siiliksi ajettu pää, silmistä leukaan raskas mutta lempeä ilme. Niin kuin Hurina jo ehti kirjoittaakin, oli jaetun ja yksityisen kokemuksessa jotain hyvin lohdullista. Salmiakkia olemme kaikki maistaneet, kyllä.
Nyt pitää mennä tyynnyttelemään liedellä korisevaa soijabolognesea, tämän sunnuntain ruokalaji hahmottui muutaman muun ajatuksen kanssa Harakan ympäri kävellessä. Sipulia pilkkoessa tajusin myös etten huomannut ahdistua viikonlopusta alkuunkaan, pyhäpäivän sarvetkin ovat jotenkin tylsistyneet, olen ollut hitaan hyväntuulinen koko päivän.
[jälkikäteen oiottua: luin juuri Hurinaa ja Timon ohjeistuksen mukaisesti korjasin myös minä pois Akimofista ylimääräisen f:n..]
Kuvio on minulle itsellenikin edelleen hetkittäin hämmentävää siirtymää virtuaaliminän ja sen pidempi-ikäisen perusminän välillä. Tuntuu hassulta tulla esitellyksi Viiveenä, niin kuin eilen Veloenan esitellessä Hurinan, Tristanin ja minut Karrille Juttutuvassa. Samalla tässä kaikessa on kuplivan kummastuksen lisäksi hymyilyttävää hyvääoloa, kuulua ja tulla tunnustetuksi, solmia uusia ystävyyksiä uusilla, jännän mutkattomilla ehdoilla.
Juttutupa oli eilen Laulutupa niin kuin jo täällä ja muualla on monesti tullut mainostettua. Täysi tupa oli myös, mutta Veloena pujottautui sukkelasti paraatipaikalle keskelle salia, lavan eteen ja vinkkasi loput remmistämme perässään. Ihana Laura lauloi ja eroklubimme huojui hymyjä vaihdellen elävään musiikkiin kietoutuneina. Myöhemmin lavan täytti koruton mutta Karismaattinen Liisa Akimof, joka piti otteessaan ainakin minua. Se ääni ja asento, siiliksi ajettu pää, silmistä leukaan raskas mutta lempeä ilme. Niin kuin Hurina jo ehti kirjoittaakin, oli jaetun ja yksityisen kokemuksessa jotain hyvin lohdullista. Salmiakkia olemme kaikki maistaneet, kyllä.
Nyt pitää mennä tyynnyttelemään liedellä korisevaa soijabolognesea, tämän sunnuntain ruokalaji hahmottui muutaman muun ajatuksen kanssa Harakan ympäri kävellessä. Sipulia pilkkoessa tajusin myös etten huomannut ahdistua viikonlopusta alkuunkaan, pyhäpäivän sarvetkin ovat jotenkin tylsistyneet, olen ollut hitaan hyväntuulinen koko päivän.
[jälkikäteen oiottua: luin juuri Hurinaa ja Timon ohjeistuksen mukaisesti korjasin myös minä pois Akimofista ylimääräisen f:n..]
Kommentit
Niin täysin läsnä siinä mitä tekee.
Eihän me ees oltu niin edessä! Minun mittapuuni mukaan siis. Taidan olla muodostumassa varsinaiseksi kauhukakruksi mutta mitäs siitä.
Vähän kyllä harmitti kun Karri jäi jonnekin taka-alalle enkä malttanut raahia häntä mukaan sinne eteen. No, ensi kerralla sitten täydellisyys.
_____
Sitten kun vihdoin tulin pöytäänne, istuikin siinä vain enää joku yksinäinen mies. Eikä se ollut siis Timo_ . Tupa oli todellakin täynnä, enkä oikein ehtinyt jutella kunnolla kenenkään kanssa. Olisin kyllä halunnut, mutta siinä oli sitä ihmismäärää niin paljon, kamoja piti kasata jne. Toisaalta oli myös mukava tehdä soittajien kanssa pientä inventaariota biisien kulusta sekä huilata hieman. Olin jostain syystä todella väsynyt keikan jälkeen. Alkuiltaan mahtui niin paljon järkkäämistä, että taisin ajaa itseni puhki.
Tavataan siis omalla ajalla ja rauhassa. Oli todella hienoa nähdä teidät yleisössä hymyssä suin. Tervetuloa kuuntelemaan toisenkin kerran.
juu Karri ois ollut kiva saada mukaan, mutta ens kerralla. Kauhukakru tai emansipoitunut pissis, onkse nyt sit lopulta niin eri asia? :)
Musta tuntui että oltiin koko rempsa keikan lopussa hetken aikaa vähän melankolikkoja, ajatukset karussa ja haukotuksia kaanonissa.
II (vai ll ..auts),
säteilit lavakarismaa sinäkin sen verran etten ihmettele jos väsytti keikan jälkeen. Ehdottomasti nähdään , Timolla tai muuten. Toi Tuure Kilpeläinen on tosi kiinnostava, yritän päästä kuuntelemaan aprillipäivänä.
Tuure kirjoitti juuri, että uusiakin biisejä on syntynyt. Tuskin maltan odottaa kuulla, millaisia. Hän vietti juuri kuukausia Intiassa ja uudet biisit voivat olla matkan satoa.
Blogger muuttaa ärsyttävästi kirjaimet pieniksi. LL viittaa kaksoisnimeeni Laura-Liina, vaikka sitä nimeä käyttivät lähinnä vain isovanhempani.
Mutta siis, herraseura on aina tervetullutta, ensi kertaan siis!