Lisää laatikoita
Tv-lupatarkastuksesta soitettiin, vahvasti pohjoispohjanmaaksi murtaen. Järkytin puhelun jälkeen nuorta osa-aikaistamme kertomalla ettei minulla Oikeastikaan ole televisiota. Että mitäkö teen kaiket illat? Tuijotan seinää pakolliset kaksi viiva kolme tuntia, jonka jälkeen huokaan syvään, pesen hampaat ja panen maate. No enhän toki, vastannut näin, hellyin hämmentyneen ilmeen edessä.
Töiden jälkeen kävin katsomassa erästä kaksilokeroista kivikoloa joka ilmaantui lähes tyhjästä, mutta vaikutti mahdolliselta monin tavoin.
Palaisin Kallioon ja Harjutorin saunasta tulisi minullekin lähi-. Saisin kaksi huonetta ja tuhannesti enemmän kaappitilaa, uuninkin saisin ja jääkaappipakastimen. Emmin silti ajatuksen kynnyksellä, katto tuntui laatikossa putoavan niskaan. Perhanan vuosisadanvaihteen kivikoppelot 3,5 metrisine kattokorkeuksineen! En totu muuhun enää. Olen rimaa hipoen 170cm jos varvistan, ja nyt tuntui että olisin kävellyt kyyryssä huoneiden väliä kun mietin myöhemmin lyhyttä visiittiä, eikä katto siinä asunnossa ollut sen matalammalla kuin muissakaan kuusikymmentäluvulla rakennetuissa. Toisaalta tilanjakokaan ei tuntunut omalta. Vaikka kuinka haluaisin huoneen monikon niin taidan silti kaivata avaraa enemmän. Kaksi melkein samansuuruista lokeroa, miten ne sisustaisikaan? Parhaan tuntuinen ratkaisu olisi Toisen Linjan ensiasuntoni tyyliin avara yksiö alkovilla ja kunnon kokoisella keittiöllä (jossa olisi mustavalkoinen shakkiruutulattia ja kaasuliesi! ja jonka ikkunasta näkisi puun joka olisi vanha kuin kivitalo itse). Ei, taidan vielä nuuhkia tuulia.
***
Toisinaan on tarve kulkea eri reittejä
Mitata lammikon syvyys, kirjoa saappaan poskiin valkeat viirut
Raitiovaunussa nähdä toiset ilmeet, muuttaa omaansa
Silloin tällöin on hyvä pestä silmälasit sumutinpullosateessa
olla näkemättä eteensä, luottaa ihmisten ystävällisyyteen
ja harkintakykyyn
kadunlaidan suhteen
Joskus on parasta laulaa ääneen sanattomia lauluja
täyttää hiljaiset kadut, huomioida asfaltin kiilto, hymyillä varauksetta
Toisinaan, vaikka ensin ei siltä tuntuisikaan
Töiden jälkeen kävin katsomassa erästä kaksilokeroista kivikoloa joka ilmaantui lähes tyhjästä, mutta vaikutti mahdolliselta monin tavoin.
Palaisin Kallioon ja Harjutorin saunasta tulisi minullekin lähi-. Saisin kaksi huonetta ja tuhannesti enemmän kaappitilaa, uuninkin saisin ja jääkaappipakastimen. Emmin silti ajatuksen kynnyksellä, katto tuntui laatikossa putoavan niskaan. Perhanan vuosisadanvaihteen kivikoppelot 3,5 metrisine kattokorkeuksineen! En totu muuhun enää. Olen rimaa hipoen 170cm jos varvistan, ja nyt tuntui että olisin kävellyt kyyryssä huoneiden väliä kun mietin myöhemmin lyhyttä visiittiä, eikä katto siinä asunnossa ollut sen matalammalla kuin muissakaan kuusikymmentäluvulla rakennetuissa. Toisaalta tilanjakokaan ei tuntunut omalta. Vaikka kuinka haluaisin huoneen monikon niin taidan silti kaivata avaraa enemmän. Kaksi melkein samansuuruista lokeroa, miten ne sisustaisikaan? Parhaan tuntuinen ratkaisu olisi Toisen Linjan ensiasuntoni tyyliin avara yksiö alkovilla ja kunnon kokoisella keittiöllä (jossa olisi mustavalkoinen shakkiruutulattia ja kaasuliesi! ja jonka ikkunasta näkisi puun joka olisi vanha kuin kivitalo itse). Ei, taidan vielä nuuhkia tuulia.
***
Toisinaan on tarve kulkea eri reittejä
Mitata lammikon syvyys, kirjoa saappaan poskiin valkeat viirut
Raitiovaunussa nähdä toiset ilmeet, muuttaa omaansa
Silloin tällöin on hyvä pestä silmälasit sumutinpullosateessa
olla näkemättä eteensä, luottaa ihmisten ystävällisyyteen
ja harkintakykyyn
kadunlaidan suhteen
Joskus on parasta laulaa ääneen sanattomia lauluja
täyttää hiljaiset kadut, huomioida asfaltin kiilto, hymyillä varauksetta
Toisinaan, vaikka ensin ei siltä tuntuisikaan
Kommentit