Huominen työpäivä
Lehdettömän puun varjossa
seison suojassa koko kotimatkan
Älä kysy minulta merkityksistä, se on puu
jonka lehdet työntyvät esiin ja kuolevat
Joka kevät ja joka syksy niin kuin sinä ja minä
Kevät, syksy, lehdet, kuolema
Jääkävelyn muisto
Mitä muuta merkitystä kaipaat
Polkuni sivuuttaa lapsinaurun, sitä on kasaantunut kiipeilytelineen liepeille kinoksiksi
Aikuisilla on aikuisten asiat, goretex ja huominen työpäivä
Otetaanko kahvit hei, hei haluuttekste puustit
Aurinko on sitruuna josta sataa namuja ja pienet tytöt on tehty
Kardemumman tuoksu viipyy vaikka ääntä ei enää
Yhä vaan muistan mummon kyykyssä kivellä, ikeninen hymy jäälle, aurinkoon
seison suojassa koko kotimatkan
Älä kysy minulta merkityksistä, se on puu
jonka lehdet työntyvät esiin ja kuolevat
Joka kevät ja joka syksy niin kuin sinä ja minä
Kevät, syksy, lehdet, kuolema
Jääkävelyn muisto
Mitä muuta merkitystä kaipaat
Polkuni sivuuttaa lapsinaurun, sitä on kasaantunut kiipeilytelineen liepeille kinoksiksi
Aikuisilla on aikuisten asiat, goretex ja huominen työpäivä
Otetaanko kahvit hei, hei haluuttekste puustit
Aurinko on sitruuna josta sataa namuja ja pienet tytöt on tehty
Kardemumman tuoksu viipyy vaikka ääntä ei enää
Yhä vaan muistan mummon kyykyssä kivellä, ikeninen hymy jäälle, aurinkoon
Kommentit
saattoi olla sama jää.
Sain valoa ja muistin,
olen kävellyt tähän joka askeleen.
Niin, valoa annetaan näin keväisin, vasta kesän myötä tulee rohkeus ottaa.
kenen kyyhkynen olen.
Minäkään en tiedä, minne lennän,
vaikka nokkani
on kirjeitä täynnä."

ihmiset tuntuvat ottaneen jäälle laajentuneen kaupungin lisäpinta-alan innoissaan käyttöön nyt kun on kauniita ilmoja, samoavat laivareittien piirtämille uusille rajoille löytöretkeilijän tarmolla.
Ja auts, mietinkin että varmasti polttaisi nenänsä jo jos jäisi paikalleen, aurinko on sama armoton pyhimys palvojilleen joka kevät.
Olin pettynyt kun ei sanonut: "Mennään heti, uidaan laivaväylän yli."
Olisin silloin saanut olla se järkevämpi reaalimaailman olosuhteet huomioiva osapuoli. Sellainen on aina jotenkin piristävää, kun on tottunut olemaan maanisempi nonsensen kouhkaaja.
Mutta valo oli ihana.
Ja Tallinnaan on mentävä pian, hankkimaan keväthattu, kesähattu. Sellainen, josta putoaa nenälle valopilkkujen vyö ja jonka alla on ihana virnistää.
Jokin on erilailla.
Valo ruokkii sitä, selvä se, mutta luulen että naksahdus sattui kun vielä oli pimeääpimeää.
Siis juuri tuolle Karrin osoittamalle suunnalle. Sieltä juuri palasin, bongasin lumienkeleitä ja poksautetun pikkoloskumpan, jääkihlatkohan, merimerkin varjossa?