Huominen työpäivä

Lehdettömän puun varjossa
seison suojassa koko kotimatkan

Älä kysy minulta merkityksistä, se on puu
jonka lehdet työntyvät esiin ja kuolevat
Joka kevät ja joka syksy niin kuin sinä ja minä

Kevät, syksy, lehdet, kuolema
Jääkävelyn muisto
Mitä muuta merkitystä kaipaat

Polkuni sivuuttaa lapsinaurun, sitä on kasaantunut kiipeilytelineen liepeille kinoksiksi
Aikuisilla on aikuisten asiat, goretex ja huominen työpäivä
Otetaanko kahvit hei, hei haluuttekste puustit

Aurinko on sitruuna josta sataa namuja ja pienet tytöt on tehty
Kardemumman tuoksu viipyy vaikka ääntä ei enää

Yhä vaan muistan mummon kyykyssä kivellä, ikeninen hymy jäälle, aurinkoon

Kommentit

Karri Kokko sanoi…
Minäkin kävin jäällä tänään,
saattoi olla sama jää.

Sain valoa ja muistin,
olen kävellyt tähän joka askeleen.
viive sanoi…
Saattoi olla, ties kuinka pitkälle kantaakaan, kaikille sama.

Niin, valoa annetaan näin keväisin, vasta kesän myötä tulee rohkeus ottaa.
Anonyymi sanoi…
Ihmiset jäällä, mustia haalareita, köyryjä niskoja, pilkkikalaa, sauvoja, vanhojapiikoja, kuntoilijoita. Aurinko paistaa: kävelen kävelen sauvakävelen hiihdän löntystän. KEVÄT ON MUST. Ahdistus. Kevät on hulluille vaikeaa aikaa.
Anonyymi sanoi…
"Minäkään en tiedä,
kenen kyyhkynen olen.
Minäkään en tiedä, minne lennän,
vaikka nokkani
on kirjeitä täynnä."
LL sanoi…
Minäkin olin eilen jäällä. Oli hirveästi ihmisiä. Omituista nähdä sellaista seurakuntaa vetten päällä. Taisin vain hieman palaa, ja pää on vieläkin kipeä siitä silmien siristelystä. Vaikka oli paksut aurinkolasitkin. Auringon ensiesiintyminen noin pitkän pimeyden jälkeen on väkivaltaista.
Anonyymi sanoi…
Elämä ei ole mysteriaa eikä filosofiaa. Elämä on. Tässä ja nyt. Älä hairahdu kuvittelemaan jotkain epäolennaista. Pienistä asioista koostuu Elämys. Auringonkilosta, Valosta. Elämästä lumen ja auringon välissä.
viive sanoi…
LL ja te muut,

ihmiset tuntuvat ottaneen jäälle laajentuneen kaupungin lisäpinta-alan innoissaan käyttöön nyt kun on kauniita ilmoja, samoavat laivareittien piirtämille uusille rajoille löytöretkeilijän tarmolla.

Ja auts, mietinkin että varmasti polttaisi nenänsä jo jos jäisi paikalleen, aurinko on sama armoton pyhimys palvojilleen joka kevät.
Veloena sanoi…
Jää on jäätä, ja on kamalaa, että laivaväylät katkovat tien Tallinnaan. Muuten tahtoisi patikoida sinne. Sanoinkin niin nettideitilleni, ja hän sanoi: "Voisihan se olla hienoa."

Olin pettynyt kun ei sanonut: "Mennään heti, uidaan laivaväylän yli."

Olisin silloin saanut olla se järkevämpi reaalimaailman olosuhteet huomioiva osapuoli. Sellainen on aina jotenkin piristävää, kun on tottunut olemaan maanisempi nonsensen kouhkaaja.

Mutta valo oli ihana.

Ja Tallinnaan on mentävä pian, hankkimaan keväthattu, kesähattu. Sellainen, josta putoaa nenälle valopilkkujen vyö ja jonka alla on ihana virnistää.
viive sanoi…
Kieps toisinpäin, mulla taitaa olla niin että nautin viime aikaisesti vapautuneesta silmätkiinni tanssiin tarraamisesta ja kadulla itsekseen hymyilystä, naurustakin.

Jokin on erilailla.

Valo ruokkii sitä, selvä se, mutta luulen että naksahdus sattui kun vielä oli pimeääpimeää.
Karri Kokko sanoi…
No, voi Hurina. Kokeilepa Kaivarin rantaa Ursulan ja Caruselin välissä. Aito helsinkiläinen kokemus, näin keväisin. Ensi lauantaina vien tyttärenikin, niin kuin vähintään kerran pari joka vuosi.
viive sanoi…
Hurinahurina, vien sinut mielelläni jääkävelylle viikonloppuna, katsotaan lähtisikö joku muukin! Siis jos olet kaupungissa ja ohjelmaton.

Siis juuri tuolle Karrin osoittamalle suunnalle. Sieltä juuri palasin, bongasin lumienkeleitä ja poksautetun pikkoloskumpan, jääkihlatkohan, merimerkin varjossa?
viive sanoi…
Niin, siis jääkävelyyn seurassa kuuluu tietysti succesin korvapuustit ja termarissa kahvi tai kaakao.
viive sanoi…
Hyvähyvä, viestitellään!

Suositut tekstit