Kivien kieltä

Pienenä puhuimme kivien kieltä
kysyimme
kuka lentää parhaat leivät, ropisee pisimmät pistot
kuuntelimme
kangaskengän kumipohja kutitti kääntelehtiviä selkiä
sorlaava rahina pyöreä ikuisuus
kivi kiven kyljessä rantasorassa

Puhuimme kivien kieltä, käänsimme
hellin kämmenin
keskityimme sileyteen

Sormenpäissä, ulottovilla vielä silloin
sarvivälke, graniitin salaisuus

Sammaleen torvet soivat

Kuka tänään kääntäisi meille kaikki nämä kivet
muualta kannetut


***
Kurpitsakeitostani tuli kultaista lumihiutalekeittoa, joka maistuu lämpimille maille. Lisäsin Anna-Jon ohjeeseen pehmeää tofua, joka ilman sauvasekoitinta jäi hileiseksi. Kuuman keiton lämpö nousee poskiin tänään lounaalla, auringon tavoin.

Kommentit

Dyro sanoi…
Kivistä-pitäjä! Sarvivälke on hauska mineraali, se näyttää kimaltelevan mustalta mutta murentuu vihertäväksi jauheeksi. Täällä Helsingissä sitä taitaa esiintyä enemmänkin. Omasta lapsuudestani muistan rapakiven murentumisen, mutten sarvivälkettä ollenkaan.

Lapsena sitä katsoo kiviäkin tarkemmin ja lähempää. Muistatko, oletko koskaan nähnyt kivessä pistaasimantelin vihreää mineraalia, joka muodostaa hienon hienoa neulasmaista rakennetta kiven rakoihin? Vasta kuin näin sitä aikuisena geologian laitoksella, muistin, että täsmälleen samaa mineraalia oli yhdessä suuressa saappaan muotoisessa rapakivilohkareessa, jonka juurella lapsena leikimme kavereiden kanssa. Erikoista mitä muistiin tarttuu.

Sen vihreän mineraalin nimi on epidootti, ja nyt silmäni hakevat sitä jokaisesta graniitinlohkareesta.
Foxy sanoi…
lainaan tähän kommentiksi Södergrania, kivet ja puut yhtyivät mielessäni samaksi.

________________


Min barndoms träd

Min barndoms träd stå höga i gräset
och skaka sina huvuden: vad har det blivit av dig?
Pelarrader stå som förebråelser: ovärdig går du under oss!
Du är barn och bör kunna allt,
varför är du fjättrad i sjukdomens band?
Du är bliven människa, främmande förhatlig.
Då du var barn förde du långa samtal med oss,
din blick var vis.
Nu ville vi säga dig ditt livs hemlighet:
nyckeln till alla hemligheter ligger i gräset i hallonbacken.
Vi ville stöta dig för pannan, du sovande,
vi ville väcka dig, döda, ur din sömn.
viive sanoi…
Kivistä-pitäjäpä hyvinkin :) ja puista. Katinkulta- tai sarvivälkeliuskat olivat pienenä isoja aarteita, mutten muista pistaasinvihreää josta kerrot. Pitää pitää silmät auki seuraavan kerran kun pääsen metsään tai muualle kivien kylkeen.
viive sanoi…
Lady F, ihana Södergran. Olen lukenut sitä liian vähän alkuperäiskielellä. Viime aikoina olen kahlannut syvällä äidinkielessä, mutta pitäisi lukea alkuperäisiä myös, niin kuin Majakkaa nyt. Se on aina erilainen matka, huuhtoutua kielen mukana.

Ne nuket, en ole unohtanut, ovat tulossa.
Foxy sanoi…
Södergran on minusta parempi ruotsinkielisenä. jotakin puuttuu suomennoksista. vai muuttuuko se vain jotenkin liian yksinkertaiseksi?

luin katkelmat mitä olit laittanut Woolfilta, sekin kuulosti täysin erilaiselta kuin suomennos. jotenkin ihan merelliseltä. siis huuhtoutumista.

itse pidän kovasti kivistä, hiekasta ja sorasta. ja millaista erilaista ääntä ne pitävät jalan alla. tai pyörän alla.

Viive: musta pyöräsi rahisee varmasti mukavasti hiekkatiellä. korkokenkä kopisee asfalttiin, mutta uppoaa avuttomasti hiekkaan. lisahtaa. lenkkarit menevät tehokkaasti hiekassa, asfaltilla ei kuulu mitään. varvastossut kuumalla soralla Santorinilla, rasorinaa.

*polkee äänettömästi ohi hopeanvärisellä maasturilla*
viive sanoi…
Hassua että mainitsit Santorinin. Olen suunnitellut karkaavani Kreikan rauhaan tänä kesänä. Haluaisin löytää pienen saaren jossa talot hohtavat valkoista, naiset ovat mustissaan ryppyisiä oliivipuun varjossa ja viinirypäleet suoraan köynnöksestä, vielä auringonlämmipiminä, sulaa sokeria suussa. Paikan jota moni muu ei olisi vielä löytänyt. Lienee mahdotonta, mutta jos löytäisin edes tuon rannan joka rasorisee. :)
Foxy sanoi…
tällä rannalla sorisee musta Santorinin sora: http://www.santorini.com/cgi-bin/zoom.pl?photo=seabeach/kam02b.jpg

mutta se tuskin on sitä mitä etsit : )

muutama kesä sitten kiersin itse Skiathoksen, Alonnissoksen ja Skopeloksen saarilla. 2 viimeksimainittua olivat minusta vielä hyvin säilyneet turismilta.

Suositut tekstit