Jotain kaunista naisista

Määrittelemättömänä pysyvä kaipaus kerryttää hiuksia lattialle. Hajamielinen käsi sukii punertavaa hiustupsua, kierittää irtohiukset sormien ympäri ja päästää otteestaan. Vaalean lattian tavoittaessaan ne ovat mustia. Jonkun muun hiuksia. Muuttolaatikoiden ja jätesäkkien keskellä asuminen tekee tätä. Liike on eteenpäin, mutta päivien yli venyvän hidas, ajatukset ehtivät laskeutua. Luen jotain kaunista naisista, ja jään miettimään omaa paikkaani ketjussa, jonka menneistä lenkeistä minulla on vain lapsuusmuistoja, jos niitäkään. Mutta minulla on äiti, jonka viisautta toisinaan tajuan arvostaa. Rakastamisen kykyä, jonka joskus otin itsestäänselvyytenä. Ennen kuin itse opin siitä, kantapään kautta.

Nyt on jatkettava purkamista joka on pakkaamista toisaalle, tartuttava maalarinteippiin ja ristipääruuvariin.

Ehkä seuraavalla asukkaalla on tummat pitkät hiukset.

Kommentit

Veloena sanoi…
Voihan tälläkin olla. Omassa päässäni muhii juuri irlanninnoitien eläinkoetestaamaton kasviväri, se tumma jota sinulle esittelin. Sitä riittää moniksi kerroiksi ja moneen päähän. Miten viidakkoseinä? Illalla paikalla? Olen töissä, mutta tässä vihreiden hiirien yskässä en saa kuitenkaan nukuttua.
9:41 ap.
viive sanoi…
Muistin kirjoittaessa hiusvärisuunnitelmasi, hauskaa. Seinä, juu miksikäs ei, se ei ole edistynyt sitten ensimmäisen kerran. Olen itsekin töissä iltavuorossa, mutta jos kaikki ok niin pääsen 19-1930maissa. Jee, nähdään illalla, tekstailen vielä lähemmin.
9:53 ap.
Lähetä kommentti

Suositut tekstit