Pala särkynyttä
Kärpänen astelee tft-näytön lämmintä pintaa, pysähtyy välillä hieromaan takajalkojaan toisiaan vasten. Mikä notkeus, mietin. Härnään työpaikan hedelmäkorin houkuttelemaa siivekästä liikuttamalla hiirtä näytöllä, mutta verkkosilmäinen ystäväni kyllästyy leikkiin nopeasti, siirtyy tyynesti näytön sivuun ja jatkaa joogaansa. Iltapäivä on pysähtynyt paikoilleen, toimistolla on hiljaista. Huomaan sen vasta kun lounastreffien nostattamat kutkutuskierrokset ja pyöräilyn kiihdyttämä pulssi ovat laantuneet lepotasolle. Toimiston mitäänsanomaton tunnelma imee minusta viimeisenkin vireen. Olen hiljaa tyytyväinen kun iltavuoro soljuu valmiiksi omalla painollaan ilman yllätyksiä.
Jokin tietokoneen uumenissa kuulostaa aina siltä kuin se sulaisi, ritisisi kasaan kun koneen sammuttaa kotiinlähtiessä. Tänään jokin ritisee kasaan minussakin. Kiipeän kirjastolle pyörää taluttaen, etupyörä on ärtynyt vapun jäljiltä. Suulaana se säkättää aiempaa muksahdusta edelläni rullatessaan. Etenen verkkaisesti, tuntuu että helisisin pirstaleiksi niin kuin viimeiset jäät rannassa perjantai-iltana, jos lisäisin vauhtia.
Löydän luokan 654.92 ensimmäiseltä parvelta, valitsen summittaisesti kaksi kissa-opusta, en jaksa vertailla, tai etsiä parasta kaikista mahdollisista, pääsen poimimillani alkuun perjantain ensivierailua varten joka tapauksessa. Sitä paitsi kylkeäni vasten nojaa jo kaksi paksua ja painavaa taidelatuskaa kun pääsen lemmikkieläin-kirjallisuuden äärelle, olen juuri hetkeä aiemmin löytänyt puutarhan eteiseni seinälle, tai ainakin tulevan viidakkopuutarhan esikuvan. Lauantai-illan voisin rauhoittaa luonnostelulle suunnittelen hississä alas lainaustiskille. Lauantai-illan voisin rauhoittaa ylipäänsä.
Edesmennyt vappu venyy mielessä viikoksi viikonlopun sijaan kaikkine maakuntamatkoineen, katkankäryisine arkkitehtibileineen (niistäkin on ainakin valovuosi) ja työpäivää pidempine piknikkeineen (missförstå mig rätt min vän, vappuni oli iloinen kaikilta osiltaan, saippuakuplan kevyt - ne ovat nämä jälkeiset jotka painavat lyijyn lailla)
Huomisen ajatukset on vielä asetettava riviin, muuton myötä on organisoiduttava, nyt kun olen saanut siivottua, valvonut koneellisen pyykkiä, yrittänyt keriä ajatusten hyrrää takaisin päin, löytääkseni päät, joilla kaiken tämän hurlumhein voisi solmia yhdeksi ymmärrettäväksi langaksi.
Kaikkein eniten kaikista asioista haluaisin nukkua, puhtaissa lakanoissa ja untuvapilven peittelemänä. Ja ilman unia maalikaupoista, joissa kohdataan entiset rakkaudet ja villiinnytään värivalintojen sijasta intohimoisiin suuteloihin.
Yksi syvästi nukuttu uneton yö. Ilman valkosipulia, kiitos.
Jokin tietokoneen uumenissa kuulostaa aina siltä kuin se sulaisi, ritisisi kasaan kun koneen sammuttaa kotiinlähtiessä. Tänään jokin ritisee kasaan minussakin. Kiipeän kirjastolle pyörää taluttaen, etupyörä on ärtynyt vapun jäljiltä. Suulaana se säkättää aiempaa muksahdusta edelläni rullatessaan. Etenen verkkaisesti, tuntuu että helisisin pirstaleiksi niin kuin viimeiset jäät rannassa perjantai-iltana, jos lisäisin vauhtia.
Löydän luokan 654.92 ensimmäiseltä parvelta, valitsen summittaisesti kaksi kissa-opusta, en jaksa vertailla, tai etsiä parasta kaikista mahdollisista, pääsen poimimillani alkuun perjantain ensivierailua varten joka tapauksessa. Sitä paitsi kylkeäni vasten nojaa jo kaksi paksua ja painavaa taidelatuskaa kun pääsen lemmikkieläin-kirjallisuuden äärelle, olen juuri hetkeä aiemmin löytänyt puutarhan eteiseni seinälle, tai ainakin tulevan viidakkopuutarhan esikuvan. Lauantai-illan voisin rauhoittaa luonnostelulle suunnittelen hississä alas lainaustiskille. Lauantai-illan voisin rauhoittaa ylipäänsä.
Edesmennyt vappu venyy mielessä viikoksi viikonlopun sijaan kaikkine maakuntamatkoineen, katkankäryisine arkkitehtibileineen (niistäkin on ainakin valovuosi) ja työpäivää pidempine piknikkeineen (missförstå mig rätt min vän, vappuni oli iloinen kaikilta osiltaan, saippuakuplan kevyt - ne ovat nämä jälkeiset jotka painavat lyijyn lailla)
Huomisen ajatukset on vielä asetettava riviin, muuton myötä on organisoiduttava, nyt kun olen saanut siivottua, valvonut koneellisen pyykkiä, yrittänyt keriä ajatusten hyrrää takaisin päin, löytääkseni päät, joilla kaiken tämän hurlumhein voisi solmia yhdeksi ymmärrettäväksi langaksi.
Kaikkein eniten kaikista asioista haluaisin nukkua, puhtaissa lakanoissa ja untuvapilven peittelemänä. Ja ilman unia maalikaupoista, joissa kohdataan entiset rakkaudet ja villiinnytään värivalintojen sijasta intohimoisiin suuteloihin.
Yksi syvästi nukuttu uneton yö. Ilman valkosipulia, kiitos.
Kommentit