Vetistelyä eri muodoissaan

Kyyneleet jotka tunnen jo vesijuoksun jälkeen saunassa, tulevat viimein ruusutuolissa. Itkussa on helpotusta, selvästi se on tehnyt tuloaan. Muistilistat venyvät, illat täyttyvät tapaamisista, muistan kyllä nekin joita en saa sovittua, toivon että ystävät ymmärtävät. Väsyttää ja olo on keskimäärin saamaton. Selvästi viime hetkeä odottava, koska silloin asiat yleensä kohdallani tapahtuvat.

Odotan dyynejä, merta johon pysäyttää katse ajattomiksi venyviksi hetkiksi, hiljaisuutta ystävä vierellä. Matkasta puuttuvat enää tyhjä muistikirja ja bikinit kirjoitan sähköpostissa, liput ja hotellihuoneet odottavat kulkijoita.

Tätä kirjoittaessa pysähdyn katsomaan ikkunastani tirkistelevää naista. Istun lattialla läppäri sylissä, ehdin tarkkailla kurkkijaa tovin ennen kuin minut huomataan, en osaa hermostua. "Oh, anteeksi" kohisee sisään raollaan olevasta ikkunasta. "Ei, täällä ei asu Lauria" vastaan venäläisittäin murrettuun kysymykseen. "Jaha-juu." No niin kauan kun eivät yritä ikkunasta sisään, ajattelen.

Aikainen herätys väsyttää vähintään yhtä paljon kuin illan mittaan kumoamani punaviinin jämät. Olisi nukuttava. Aamulla juoksemme vetisiä maileja uusissa sinisissä vöissämme Veen kanssa uimastadionilla. Ovat luvanneet sadetta huomautan, kun sovimme juoksusta, mutta tajuan saman tien ajatuksen hölmöyden. Kloorattu vesi on samalla lailla märkää kuin se jonka mahdollisesti saamme niskaamme taivaalta. Oikeastaan toivon tihkusadetta, altaassa on luultavasti väljempää siinä tapauksessa.

Olisi nukuttava, kirjoitinko sen jo. Kyllä. On nukuttava. Nyt. Hyvää yötä.