Todellisuuden illuusio

Timo kysyy mitä tarkoittaakaan "vemod". Nämä ihmiset, olin toivonut salaa ja se tapahtui, innostuvat jääkaappirunoudesta samoissa määrin kuin minä itse. Ruotsinkielinen magneettimosaiikki leijuu, kaartuu, jonoutuu valkoisessa ovessa.

en verklig illusion
sköter
kärlek
ganska utmärkt

Haluan hankkia vihon johon jokainen sanasäe kerätään, kunnes tulevat seuraavat, syntyvät uudet ajatukset. Illassa, meissä, on jokin sillä lailla pielessä kuin juopon nappiin puetussa paidassa. Nurua ei huomaa heti edes peilistä vaikka näkisikin vinon helman ja kiristävät saumat. Katson ja kuuntelen eritahtisia ystäviäni, selvästi hetkemme eivät rytmity tänään yhdeksi. Jossain vaiheessa peilimme kääntyvät nurin, katseemme eivät enää kohtaa. Illusoin tilan keskittymiseksi, mutta se on muuta. Aamulla herään hiestä märkänä tukahdetusta unesta, en muista mitään, tajua aluksi aamuakaan. Nousen istumaan, Tiu purraa unisessa sylissä. Mietin iltaa, sudenkorentoa, joka lentää paikallaan seinällä, helmiäissiivin.

Olemmeko liikaa toisillemme, liian samanlaisia ryöpsähtelyinemme, kerrannaisvaikutus on haudata alleen, pohjavirta uhkaa viedä mukanaan. Samankaltaisuutemme on pelottavaa. Mutta en halua luopua herkkyydestä jonka olen löytämässä, kestän kipua, mitä se sitten onkaan. Onnea?

Surumielisyyttä, luen myöhemmin. Olen ymmärtänyt, haluaisin halata.