Maisa petaa

Herään hikisenä, hartiossa jumittaa. Olen pitkin yötä häärännyt uudessa asunnossani, purkanut ja koonnut avokeittiön vitriinikaapiston, siirtänyt työtasoa ja aloittanut alusta, uudestaan ja uudestaan. Olen raahannut omin käsin jääkaappipakastinta keittiöstä huoneen puolelle ja takaisin, vaihtanut sängyn paikkaa ja ihmetellyt miten täysin lapsiperheelle varusteltuna yksiöni on vuokrattu, kaapit pursuina lastenkirjoista, tuttipulloista ja niin edelleen. Muistutan unessa aika lailla lapsuudenystävän basset-vainaata, miljoonamiljoonamiljoonaruusua-Allan koirankoira Maisaa, joka oli jatkuvasti valeraskaana ja ahkera petaamaan leluilleen pesää. Huu.

Lokit kirkuvat joka aamu nyt, keväässä, kesää. Kuulenkohan niitä hevoskastanjakukkulallani?