Irti - leikaten
Minulla on otsahiukset. Olen 11-vuotias, istun keittiön pöydän ääressä ja äiti letittää märkiä hiuksiani. Punertavat hiukset ovat puoleen selkään, aamulla ne ovat kuuden letin jäljiltä tulista kiharalainetta.
Minulla on otsahiukset. Istun punaisen pöytäni ääressä ja kirjoitan. Minusta tuntuu että jokin aika on päättynyt ja tuo ajatus hajottaa minua sisältäpäin. Viisitoista senttiä hiuksiani makaa kampaamon lattialla. Tämä on naurettavuuden huippu. Hiukset kasvavat noin kolme senttiä kuukaudessa. Ei kulu kuin viisi kuukautta jos haluan.
On kulunut viisi kuukautta. Yksi asia muuttuu ja sitten seuraava. Yhä vain tunnen sormenpäiden muodon ihollani, selkärangan viertä painanteet.
Jos odottaisin aamuun, en luultavasti kirjoittaisi näin. Olisiko tämä silloin vähemmän?
Minulla on otsahiukset. Istun punaisen pöytäni ääressä ja kirjoitan. Minusta tuntuu että jokin aika on päättynyt ja tuo ajatus hajottaa minua sisältäpäin. Viisitoista senttiä hiuksiani makaa kampaamon lattialla. Tämä on naurettavuuden huippu. Hiukset kasvavat noin kolme senttiä kuukaudessa. Ei kulu kuin viisi kuukautta jos haluan.
On kulunut viisi kuukautta. Yksi asia muuttuu ja sitten seuraava. Yhä vain tunnen sormenpäiden muodon ihollani, selkärangan viertä painanteet.
Jos odottaisin aamuun, en luultavasti kirjoittaisi näin. Olisiko tämä silloin vähemmän?
Kommentit
Kampaajalla käynti on aina sokki; en ole käynyt sitten vuoden 1991 (vai onko se 90 vai 92, siitä on jo hohhoijaa liian kauan täsmällisesti kartoitettavaksi); olen pelkuri.
Mietin nukahtaessa, pitäisikö minunkin, ehkä jos sittenkin se permanentti, voisi sitten vaikka ajella kaljun, mitä väliä sillä on, miehistä olen joka tapauksessa omituinen tapaus. Jos heittäytyisi hankalaksi tahallaan, silkkaa onnettomuuttaan, ei olisi ensimmäinen kerta.
Ne otsahiukset ovat ihanat.
Pitkien hiusten kanssa tapahtuu selvästi vaarallista luutumista, pienikin muutos on maailmanloppu. Puoli vuotta edellisestä kampaajakäynnistä ja taannehdin lapsuuteen, huu.
Mutta nyt, kuuntelen sinulta nappaamaani (via kirjasto) Fauréa, ulkona paistaa ja imuroin ensimmäistä kertaa sitten Lohen visiitin. Kaikki hyvin Noitavuorella.