Puiston suuntaan, linnuksi oksalle

Liikennevaloissa erehdyn kääntämään katseeni poispäin suunnasta. Puistoon kadun päässä, valoa repeilevään taivaaseen sen yllä. Haluaisin kävellä tuota maisemaa joka-aamuisen katukuilun sijaan. Sitten miete hellittää, valoa on lempeää pakotetullakin pätkällä ja se tulvii, tulvii. Olen vapaa nainen nämä aamuiset matkat, hiukset auki, pitkät hiukset näyteikkuna kuiskaa, valoa tulvii, olen vapaa tavalla jolla tytöt ovat, keväisin. Linnut. Kunnes ylitän kadun, saavutan kulman ja rakennus ottaa minut. Omistaa tämänkin päivän. Rautatalo.

Kommentit

Foxy sanoi…
yksi runoilijan etuoikeus on nähdä hetkissä kauneus. tai onko se runoilijan sielunlaatu, ei etuoikeus.
viive sanoi…
se on runoilijan heikkoutta kai. olla näkemättä paljon muuta kuin tuo hetkinen kauneus. mutta toisaalta olen hieman humalassa juuri nyt.. enkä tiedä runoilijoista muuta kuin sen minkä luen kirjoista. huu..

ehkä vastaan aamulla selvemmin mielin. joka tapauksessa kommenttejasi odottaa aina. sitä ei ehkä saisi sanoa ainakaan näin julkisesti mutta sanompa nyt vaan, koska olen hieman, kuten mainittua, humalainen ja yöstä väsynyt.

gay-ystäväni espanjasta tilittää minulle juuri msn:n välityksellä kuinka on tavannut ihanan miehen joka on vähintäänkin bi, muttei tiedä sitä vaan elää heterona. voivoivoi, la vida es complicado, en todo el mundo.
viive sanoi…
huoh, huomenta.
tosiaan, hieman väsyneitä sanoja tuossa yllä.

toki se on jollain lailla sielun- tai mielenlaatua huomioida ympäristöstään kauneus, mutta ei kai sentään niin harvinaista että ilmenisi vain runollismielisillä haihattelijatyttösillä, johon lokeroon toki sovin kuin tetris-palikka koloonsa taitavan pelaajan pelaamana.

muita ajatuksia mun ei tarvitsekaan täsmentää, paitsi että la vida es complicada, feminiinisukuinen kun on, elämä. miten se sopiikin tuohon niin. .)

hih, wv on reippaalla tuulella heti aamusta, okhep!
Foxy sanoi…
hih hii Viive on kirjoittanut iloisessa hiprakassa. ai että aamuyöstä ajatus juoksee niin niin mutkattoman kevyesti, mutta aamulla voi katsoa se kalansilmä.

sä oot niin nuori että jaksat sekä hillua että lähteä aamulla taas töihin. mä olen puolestaan nukkunut niin huonosti, että taidan olla promilleissa. ne on katsos nämä *runoilijan* herkät hermot.

jauhelihakaan ei oo alkuperäisessä muodossaan. eikä meetwurstisiivu.

mä en oikein nykyisin pysty enää oleen samassa pöydässä missä syödään lihaa.

ennen sen syöminen juuttui kurkkuun, nykyisin sen syömisen katsominenkin yrjöttää.
viive sanoi…
Se tyttö jota sameakatseinen kalansilmä hirvitti on enemmän tai vähemmän vege myös. Enemmän mietin tuota raaka-aine-vieraantumista kun tapasin hollantilaisen tytön joka ihan mutkittelematta oli sitä mieltä että syö ruokansa (lihansa) mieluummin semmoisessa muodossa ettei alkuperäisestä lähteestä ole mikään muoto tallella, makukin mielellään sopivan E-sitäjatätänumerosarjaa-höystetty. Einespihvejä ja sen semmoisia siis. jamjam.

Suositut tekstit