Iltauinti

Pitkänmatkan ystäväni Eyecandy soittaa iltakahdeksalta ja pyytää uimaan Yrjönkadulle. Sunnuntai on naistenpäivä ja tässäkin hallissa voi vesijuosta. Innostun, sunnuntai-iltana saunaan, luksusta! Varttia yli olemme jo altaassa, kaksi sinikilpistä koppakuoriaista polkemassa turkoosia allasta matalasta syvään ja takaisin. Vyö nousee väkisin turhan ylös uimapuvutta, mutta yllättäen tarjoutunut kylpyhetki historiallisissa puitteissa korvaa tekniset haasteet. Olen viimeksi vieraillut hallissa noin 20 vuotta sitten, muistan siitä kerrasta vain yläkerran yksityishytit ja miten kummallista oli uida alasti klooratussa vedessä.

Kymmenen maissa kävelen kotiin hiljaisia katuja, ilma on vielä turhan viileä märille hiuksille, mutta muuten loppuillan kaupungissa alkaa olla kesän tuntua. Kylmä ei kävele vierellä niin kuin talvisin, eikä sisälle lämpimään tarvitse kiirehtiä.

Kotona nuuskin sormista lapsuuden etelänmatkat, kosteusvoiteen ja klooriveden sekoituksen.