Olen polkkaaja, kirjoitan blogia
"Ai lav tuure kilpeläinen" tekstaan siskolle samaan aikaan kun vuosikymmeniä enemmän eläneempi elämäntapateatteriohjaaja luo katseellaan siltaa välillemme tilaustaan baaritiskillä odotellessa. Huihai Laura, olipas keikka taas! Ystäväni T niin kuin tuleva bloggaaja (joojoo, ehkä,ehkä) hämmentelee kummallista piiriämme, "ai Just sopivasti, jaa-a..!" nyökytellään ja hymyillään, kyllä, minäkin, sinäkin, juu. Kotimatkan kiidän Hurinan seuralaisen rinnalla ihmetellen itse tarinoita arjesta Manhattanilla, aamu-uinneista pitkäsäärisen Speedopukuisen Nicole Kidmanin seurassa ja appelsiinimehuostoksista. Kumma on suhteellista, Debbie Harry naapurina kuulostaa minusta tuhannesti hämmemmältä kuin "tässä on ystäväni Viive".
Bloggaajia tai polkkaajia niin kuin kuuntelen väärin yrittäessäni pysyä viluisen seuralaiseni marssitahdissa, piiri pieni pyörii, laajenee.
..Mutta Dyroa minulle ei vieläkään esitelty..
Bloggaajia tai polkkaajia niin kuin kuuntelen väärin yrittäessäni pysyä viluisen seuralaiseni marssitahdissa, piiri pieni pyörii, laajenee.
..Mutta Dyroa minulle ei vieläkään esitelty..
Kommentit
Dyro, niinpä, ehkä ensi kerralla. :)
-minh-
Minustakin Tuure oli mahtava. Lavalla oli välillä orgastisia musiikkikokemuksia.
LL, kyllä niitä hetkiä varmasti vielä tulee! :) Musta keikan jälkeen kuuluukin nauttia niistä muista maailmoista johon lavalla koettu kuljettaa, niinhän sitä kuulijanakin tekee jos keikka on eilisenlainen kokemus.