Ya verás

Kuva kotikulmaltani via Kirja-addikti (kiitos lainasta!), huomasin tytön sähkökaapin kyljessä hieman sen jälkeen kun nuo sanat saivat monelta kantilta syvemmän merkityksen.

Sattuman täsmäisku, anonyymi lohdutus-päänsilitys-halaus. Hymyilen kulmalle edelleen joka ohituksella. (Jos joku tietää kuka tuo korkeaotsainen professorismies [halusin korjata karvanaaman koska siinä on ilkeys josta haluan pois] on, niin senkin saa kertoa.)

Tänään on ollut hieman suhru päivä, ruusutuolin piikit toivat kyyneleet silmiin, jotka viistoon satanut räntä sitten kuurasi poskilta kylmällä kädellä töihin kahlatessa.

Asunnot, ne kaksi joita kiirehdin tänään katsomaan sointuivat sään söhryyn. Siitä tulee aina hieman huono fiilis, tassutella ympäri asuttua kämppää ja aistia ettei tässä paikassa nyt kaikki ole ihan niin kuin pitäisi, etten minä tänne osaisi pesäytyä, mutta että joku kuitenkin varmaan on ollut ihan tyytyväinen, tuhissut yönsä unia ja venytellyt aamunsa auki. Olen tämän suhteen ehkä vähän yliherkkä tosin, hermostun jo kuvallisista vuokrailmoituksista joiden perusteella voi päätellä edeltävän asukkaan alusasumieltymyksen kuvaan mahdutetun pyykkitelineen seisottaman otoksen perusteella.

Haukotus.

Kutsuvat yön helmat helkkyvät uusia unia.