Eikä tuulta
Yöllä valkoiset linnut lentävät lähempänä
Kirkuna ratkoo ohuen kankaan
eikä ole tuulta verhoa paiskomaan
Ei muuta kuin soinniton lokin laulu
unen läpi ohuen kankaan
Niskassaan kantavat kesää kaupunkiin
paljasta hikistä heinäkuun vartaloa auringon nostamaa
Ihoa valon hellimää ja kosketuksen
Alastomia käsivarsia vatsoja reisiä
tanssimaan valoa vasten
Tanssimaan toisiaan vasten
hankaamaan esiin talven peittämän tunteen
Soinniton lokin laulu
kun hengität vieressäni unta
Kirkuna ratkoo ohuen kankaan
eikä ole tuulta verhoa paiskomaan
Ei muuta kuin soinniton lokin laulu
unen läpi ohuen kankaan
Niskassaan kantavat kesää kaupunkiin
paljasta hikistä heinäkuun vartaloa auringon nostamaa
Ihoa valon hellimää ja kosketuksen
Alastomia käsivarsia vatsoja reisiä
tanssimaan valoa vasten
Tanssimaan toisiaan vasten
hankaamaan esiin talven peittämän tunteen
Soinniton lokin laulu
kun hengität vieressäni unta
Kommentit
Tämä on ajoittain hankalaa, blogimielten kollektiivisuus, toivottavasti et kuitenkaan pahastunut.
Harmittelin taas sunnuntaina etten onnistunut viereesi tupareissa vaikka neliöiden perusteella sen olisi luullut väistämättömäksi. No, uskon seuraavaan, tai toivon, miten vaan.
-- ja kolmantena rakkaus, joka meillä on kai sekin yhteinen, sanoihin.