Klovnin sokerinen suru
Päärynästä tulee mieleen klovni. Älä kysy minulta miksi, tai jos kysyt niin saat luvan varautua epämääräiseen vastaukseen jossa sivutaan satukirjamuistoja ja sokerin karamellisointia.
Klovnista tulee mieleen syyskuinen vaahterapuu. Vaahterasta tammenterho. Sanoinhan ettei kannattaisi kysyä. Tammenterhoista puu ja pojat, Lastenlinnankadulla. Mikähän oli suurin pelkoni silloin? Pysyisinkö perässä korttelin ympäri, uskaltaisinko kiivetä yhtä korkealle, olla kuulematta huojuvien oksien nitinää? Uistimen koukkua en uskaltanut vuolla kämmennestä linkkuveitsellä, mutta ei uskaltanut serkkupoikakaan.
Isän eteen oli pakko uskaltaa, varovasti tasatahtiin, koukkujen väkäset päät kalanleukaan tarkoitetut, repivät ihoa minun vasemmassa, pojan oikeassa kädessä. En löydä jälkeä enää, en muista kohtaa jota kipu repi vaikkei muka mihinkään sattunut, korkeintaan nipisti.
Pitäisikö meidän keskustella, mikä on suurin pelkosi tänään? Edelleenkö sama, pysyä perässä, mahtua joukkoon, piilottaa pelko ja kipu. Päärynä tahmaa sormet niin kuin silloin, mutta silloin meillä oli sokeriset housunsivut, nyt kuorittu hedelmä talouspaperissa.
Klovnista tulee mieleen syyskuinen vaahterapuu. Vaahterasta tammenterho. Sanoinhan ettei kannattaisi kysyä. Tammenterhoista puu ja pojat, Lastenlinnankadulla. Mikähän oli suurin pelkoni silloin? Pysyisinkö perässä korttelin ympäri, uskaltaisinko kiivetä yhtä korkealle, olla kuulematta huojuvien oksien nitinää? Uistimen koukkua en uskaltanut vuolla kämmennestä linkkuveitsellä, mutta ei uskaltanut serkkupoikakaan.
Isän eteen oli pakko uskaltaa, varovasti tasatahtiin, koukkujen väkäset päät kalanleukaan tarkoitetut, repivät ihoa minun vasemmassa, pojan oikeassa kädessä. En löydä jälkeä enää, en muista kohtaa jota kipu repi vaikkei muka mihinkään sattunut, korkeintaan nipisti.
Pitäisikö meidän keskustella, mikä on suurin pelkosi tänään? Edelleenkö sama, pysyä perässä, mahtua joukkoon, piilottaa pelko ja kipu. Päärynä tahmaa sormet niin kuin silloin, mutta silloin meillä oli sokeriset housunsivut, nyt kuorittu hedelmä talouspaperissa.
Kommentit
Miksi meidän pitäisi pelätä tunteita? Riittämättömyyttä? Elämää?
Ennemminkin kysyisin ovatko Hyväksyminen ja Oivallus Pelon vastakohtia? Pitäisi hyväksyä ensin itsensä, tehdä sinunkaupat, ihan niinkuin hyväksymme useimmat lähipiirin ihmiset, ystävät - puutteineen jokaisen.
Epäilenpä Mikko silti että tuo neuvo muistuu mieleen sitten jos vielä joskus taituroin itselleni uistin-lävistyksen. :)