Ei tämä

Päässäni lauseet alkavat sanalla Että. Asiat kääntyvät toiveiksi tahtomattani ikään kuin mikään niistä ei olisi minulle mahdollinen. Että joskus ymmärtäisin tämän tai tuon. Minulle on sanottu kerrattu toisensa jälkeen että kunhan olo helpottuu kunhan aikaa virtaa päähän uusia ajatuksia niin asiat. Että ne kääntyvät ymmärrettäviksi. Tunteet on helpompi läpivalaista paloitella purkittaa otsikoin. Kunhan olo kevenee tasaantuu Että jonkinlainen tunteiden autopsia on mahdollinen. Enkä ymmärrä, kuolleitako ne todella ovat jo tai jos eivät vielä niin siihenkö tulisi pyrkiä. Näivettää näännyttää kuihduttaa niin että kuolleina tippuisivat minusta Että olisivat irrallisia paremmin pinseteillä tartuttavia suurennuslasin alle sopivampia.

Ei tämä pettymys ole kuollutta solukkoa mutta huomaan sahanneeni sen suuremmasta möykystä. Kun nyt pyörittelen sitä sormien välissä tunnustelen pintaa haistelen uskon että jotain tiesivät. Mutta nyt tässä. Että nyt nyrhisin sen jauhaisin pienemmäksi. Olemattoman tekisin tästä tunteesta Että se lakkaisi saastuttamasta syömästä hyvää uutta elävää esille pyrkivää minussa. Koska minustahan on kysymys vaikka sinäkin olet Hyvä. Mutta Että tappaisin tunteita omiani itseäni kuolettaisin. Rikkoa rakenteita järjestää uudelleen kyllä mutta Että tuhota täysin poistaa Ei koskaan.