Öistä hiittä

Teen tätä jatkuvasti. Hampaita harjatessa tajuan. Puhun pälvestä talven viimeisenä lumennokareena. En jaksa korjata edellistä tekstiä koska en jaksa omassa seurassani tänä iltana yhtään pidempään. Jos olisin pitkäjalkainen ja -kaulainen pienipäinen lintu, tietäisin mitä tekisin. Aivot kun meillä on valmiiksi samaa kokoluokkaa.

Kommentit

LL sanoi…
Noh noh, tyttötyttö. Eipäs nirsoilla oman aivokapasiteetin suhteen.

Nimim. 4% käytössä täälläkin.
12:56 ap.
viive sanoi…
Välillä sen vaan kestää paremmin kun joskus muulloin, mutta kai se on ajateltava vapauttavana tekijänä. Kun ei älyn häivettä, ei suuria odotuksia. Ehkä siitä vapaus, sitten nauru, peilille suunnattu - ja lopuksi, myöhemmin, anteeksianto.
8:09 ap.
Veloena sanoi…
Voi sinua, me ollaan kaikki vain pääsiäisjänissekaisin, ei tämä sen vakavampaa.

Etkä sinä tyhmä ole. Olen kaikille hehkuttanut tavanneeni tytön, joka ymmärtää sananneljänneksestäkin jo, ja jolla on uskomattoman tarkka silmä. Tarkoittaen sinua. Itsetärkeän pönötyksen puute on vain hyvä asia. Ja me kaikki painimme epäluulojen kanssa, sen sanoin sillekin-jonka-nimeä-en-voi-mainita.

Ja herranjumala, sinähän olet korkeakoulutuksessa ja kulturelli ja teet vaativaa työtä ja kaikkea. Tyttöyttä ilman sellainen voisi olla aika pelottavaa, myös itselle. Ajattele, jos sitä alkaisi ottaa itsensä vakavasti kunnon ihmisenä.

Huh.
9:12 ap.
sivuaskel sanoi…
Taustoilla ei ole mitään merkitystä. Vaikka olisit viiden tutkinnon ihminen ei Elämä olisi taattua. Ja olisiko se edes tavoiteltavaa? Taattu Elämä.
Esteettisyys, elämänymmärrys taiteen, kirjallisuuden, rosoisen elämisen kautta on - se juttu. Ei elämästä selviä hengissä... lauloi Juice.
Itseään ei ikinä kannata ottaa vakavasti. Kunnon ihmisenä. Ei ikinä.
10:25 ip.
Lähetä kommentti

Suositut tekstit