Koti

Tuleva kotitaloni on päältä mansikkaa ja sisältä aprikoosia.

Jostain syystä hipihipini on hiipunut iltaan, ystävän pitää muistuttaa että nyt saa jo hihkua, nyt se on nähty ja hyväksi todettu. Koitan loikkaa kadunkulmassa, mutta saappaat eivät tahdo nousta asfaltista. Mikä minua vaivaa? Kilistämme punaviinilasilliset uusilla kulmillani. Olen, olen onnellinen, mutta tämä on niin.. paljon enemmän kuin otsahiukset.

Vauhti on hämmentänyt minut hiljaiseksi. Eilen näin ilmoituksen, hain ja sain. Tänään näin mitä sain, huomenna kirjoitan sopimuksen, Helsingin kaupungin sinisellä musteella. En jaksa tajuta, mutta ystävä listaa puolestani: vuokrani laskee, pääsen haluamaani osoitteeseen, saan uunin. Herttinen, hyvänen aika, leipää ja pannukakkua! Pakastimen täydeltä itse leivottua leipää, marjoja, itsetehtyä ruokaa, koska senkin saan, jääkaappipakastimen. Ja kissankin saan, oman kollin puskemaan, koska kaupunki ei kai sitä kiellä.

Ymmyrkäisenä untenmaille.

Kommentit

Veloena sanoi…
Apua! Lihomme palloiksi, kun tulen sinne leipomaan. Odotahan vaan, uuni! Vielä sinut korkataan!

Uh, jos et pidä varaasi, asun pian uunissasi. Mulla on totaalinen leipomahinku uunittoman puolivuotiskauden jäljiltä. Mutta ehkä tohdin lainata sitä toisinaan - jos pitää leipoa kakku, esimerkiksi.

Miten hieno juttu. Ohhoo, kuten Timo sanoi, nyt meitä on kokonainen Hevoskastanjakukkulan teräväkynäisten naisten mafia...
viive sanoi…
Hih Timoa :D

ja tietenkin tohdit, asumiseen se on ahdas mutta leipomiseen täydellinen!
Foxy sanoi…
ihanaa, elämässä käy välillä hyvinkin, vaikkei kaiken aikaa. ja kun asia järjestyi noin nopeasti, niin selvää onnea matkassa.

mustarastas todistettavasti laulaa hevoskastanjakukkulalla, ja jokunen kollikin kulkee ulkona vapaana, vaikka se ei ole kaupunkikissalle hyväksi.
viive sanoi…
Niin, onnea ja rastaita, molemmat kai kuulin tänään sateenvarjon alta.

Suositut tekstit