Narskuu ja upottaa

Luen, tai pikemminkin kuuntelen kirjaimin sanottua, aavistan tunteen. Siksi ihmettelen toisia kommentteja kuin oman pääni sisäisiä. Miten tuo voi noin sivusta aiheen, noin riitasointuisesti ja toisen varpaille astuen? Kun itse halaisin.

Lasillinen liikaa portviiniä siskon luona [vihdoin] ja kotiinpäin kävelty pehmeä kaupunki saavat aikaan aineettomaan suunnatun empatiapuuskan.

Kulmikkaiden asioiden reunat pyöristyvät pakkas-säässä. Ihmisten ääriviivat kerrastojen alla. Sirous taipuu kylmään, kadottaa itsensä huopikkaisiin ja kaulaliinan alle. Nilkat, niskan kaari.

Lumivallin hautaama kaiku.