30 punaista

Äidiltä saadut antiikkiset Fiskarsin veitset ja haarukat valuvat ruostetta tiskialtaassa. Sirot, tarkat, terävät. Haarukan pitkät piikit, veitsen leveä lapa. Vuotavat terästä. Oranssinen neste valuu vartta pitkin kun poimin veitsen altaasta. Olisi pitänyt huuhdella ja kuivata heti käytön jälkeen, mutta en sankarina ollut tiskivuorossa. En ole huolissani, kaapissa vielä ihmeainetta jolla tummentumat lähtivät viimeksikin.

Eilen, Päivänä. Posket, kyljet, hartiat, vatsa ja käsivarret. Valmiina halaamaan ystävät. Punatut huulet, se mekko, jalassa Tallinnasta hankitut vihreät kuviosukkahousut. Helmet, hymy. Joka syntyy pakottamatta, kohtaamisen odotuksesta, juhlan ilosta. Taustalla Tn tuoma musiikki, saisi tanssimaan jos en olisi niin keskittynyt tilanteeseen, ihmisiin, olemaan emäntä.

Uusia ystäviä ja vanhoja kauempaa, puhe soljuu ja ryöpsähtelee, muodostaa pyörteitä ihmisten keskellä, otettujen ja jätettyjen etäisyyksien väleissä. Huone täyttyy liikkuvasta äänestä, joka nousee ja laskee keskustelun mukaan, ei pysähdy hetkeksikään, mutta helisee hetkittäin alas nauruna. Unohdan normaalin tarkkailijan roolini, kohtaan katseet, vaihdan ringistä toiseen, kilistelen jokaisen lasin, olen keskellä, rennosti.

Eteisen tasolla 30 punaista tulpaania, laulaen lahjaksi saadut.