Sivusta

Olen reunaihmisiä. Niitä, jotka määrittävät tilan laidat olemuksellaan, vaikka eivät välttämättä erotu joukosta millään lailla. Valitsen juhlissa paikkani ovenpielestä, nojaan karmiin ja tarkkailen hiljaa. Hymyillen. Tai istun ringissä, mutta keskustelun laidalla. Vieroksun mukanaoloni vahvistamista huomion valokeilalla. Vaikeasti lähestyttävä, pidättyväinen, hitaasti sulava. Kuunteleva, huomioiva, vastaanottavainen. Konnotaatiot vapaasti päätettävissä.

Liityin kolmekymmen-syntymäpäivänäni ympäristöjärjestö Dodon jäseneksi. Tekemisen merkityksellistämistä, valita liittymiseen henkilökohtainen merkkipäivä. Mukaanmeneminen tässä kohtaa on henkilökohtaisesti merkittävää, yritys aukoa suljetuksi kokemiani ovia. Konkreettinen mukaanmeneminen on kuitenkin askeleenmitan verran korkeammalla. Keskiviikkona olisi lastenkirjallisuuskeskustelupiirissä teemakirjana Liisa Ihmemaassa, katsotaan uskallanko sukeltaa jäniksen perässä.

***
Sunnuntai kuroo nauhojaan tiukemmalle. En tiedä mitä tehdä näillä tunneilla. Lukeminen ei onnistu kun keskittymiskyky on lausetta lyhyempi. Joogaan voisi, syödä pitäisi. Kuivuneet kyynelvanat kiristävät silmänalusten ohutta ihoa. Jännitän iltaa.