Tii ja Vii aamukahvilla
Sataa ropisee, rapisee.
Kissa on löytänyt lempituolin. Jos kynsiä ei saa kiinnittää tuolin päälliseen niin ne on kiinnitettävä jonkun ihmisen olka- ja hartiaseudun iholle. Vii luopuu paikastaan, koska kolli hartioilla on hankala kirjoittaa.
Vii hörppii tummapaahtoista albiinomustikkakupistaan, nauttii seurallisesta hiljaisuudesta. Edellisenä iltana, Koo, Vee, Tii ja Vii, koska seurallinen illallinen on täyttävämpi, koska olemme kaikki paikalla. Yksikään ei hetkeen eksyksissä, koska hetkikin on läsnä. Mementomme tästä momentosta tulee valumaan yli kauhan virkaa toimittavan teekupin reunoilta tomaattisena keittona, höyryämään mausteisesti kupeista ja kuplimaan cavan tavoin, kikatuttavasti. Meidän muistomme.
Minulle hetki välkkyy myös harmaan kollin keltaisista iiriksistä, sen ensimmäisestä käheästä mausta automatkalla kotiin. Koon ruuan rentouttamasta olemuksesta, Veen hymystä. Koska näin on tarkoitus. Koska näin on nyt. Ja nyt on huomenna, ja aina kun palaan lukemaan näitä rivejä.
Maitokahvi on juotu. Tii palannut tutkimusretkeltään tuolilleen. Kaksi hiljaista istuu vierekkäin, ikkunalasiin sataa ropisee.
Kissa on löytänyt lempituolin. Jos kynsiä ei saa kiinnittää tuolin päälliseen niin ne on kiinnitettävä jonkun ihmisen olka- ja hartiaseudun iholle. Vii luopuu paikastaan, koska kolli hartioilla on hankala kirjoittaa.
Vii hörppii tummapaahtoista albiinomustikkakupistaan, nauttii seurallisesta hiljaisuudesta. Edellisenä iltana, Koo, Vee, Tii ja Vii, koska seurallinen illallinen on täyttävämpi, koska olemme kaikki paikalla. Yksikään ei hetkeen eksyksissä, koska hetkikin on läsnä. Mementomme tästä momentosta tulee valumaan yli kauhan virkaa toimittavan teekupin reunoilta tomaattisena keittona, höyryämään mausteisesti kupeista ja kuplimaan cavan tavoin, kikatuttavasti. Meidän muistomme.
Minulle hetki välkkyy myös harmaan kollin keltaisista iiriksistä, sen ensimmäisestä käheästä mausta automatkalla kotiin. Koon ruuan rentouttamasta olemuksesta, Veen hymystä. Koska näin on tarkoitus. Koska näin on nyt. Ja nyt on huomenna, ja aina kun palaan lukemaan näitä rivejä.
Maitokahvi on juotu. Tii palannut tutkimusretkeltään tuolilleen. Kaksi hiljaista istuu vierekkäin, ikkunalasiin sataa ropisee.
Kommentit
voi kisua, kuinka ihmeissään se mahtaa nyt olla.
Yllättävän rohkea kolli oli alusta asti, kipitti pitkin asuntoa heti kuljetusboxista päästyään ja puski hajuaan huonekalujen kulmiin.
Kyljessä oleva arpi on vanha ja parantunut jo ennen kuin tiesimme toisistamme, mutta omat hartiani ovat verinaarmuilla kynnellisen kiipijän jäljiltä. .)
Hieman vaan huolestuttaa, kun hiekkalaatikko oli jäljetön vielä aamullakin. Jännittävää mennä kotiin töistä tänään.
kova hellyysvaje varmaan sillä. no mikäs sen on Kultakutrin hiusten seassa köllötellessä ))
ja varmaan jännittää niin, ettei maha vielä toimi. tai sitten se käyttää jotain toista paikkaa...))
S'makka mu jalkkom'ppäl poikittem ja on gon joku kivi,
Välils se mene makkama käden pääl ja painna ko vaevase synt,
Millai tomne kivi lainkka saattak ol ni suloseks synt'tynt?
Sit ai joukkon se kierttä kaulan ymbbär kon joku ankerjaine,
täsä vaihes senttä jalois veri kierttä yhde aine,
Täst jos jottai varma ja viissast sanoman ryhtty tartte,
sen täyty ol jot mööpelit on mein tuvas valla kissoi varte!"
(E.Aalto)
xmxcoq: ei nyt ihan kokko mutta kukko kumminkin
Tiu ihastui Karriin, pikku pöhkö.
kumtaxud: kumitossut, kumitassut