Kulunutta
Nukuttuani yön, aamupäiväunetkin, herään mieli suht tyynenä. Sukellan kuitenkin varmuuden vuoksi musikaaliin, välttelen keskipäivän keinuvaa oloa. Musikaalit ovat purppuraisia saduntapaisia, hattaraista unen jatketta; kieputaan lampputolpan ympäri, juostaan tuoleja kumoon ja lauletaan keuhkojen täydeltä pienimmästäkin oikusta. Tähän oloon ei tepsisi mikään todellisempi.
Hetken mielijohteesta aikaisemmin viikolla kirjastosta lainattu My Fair Lady on kuitenkin pitkäveteistä katsottavaa. Eliza Doolittlen kirkuna, päätön, tahdoton tempoilu professori Higginsin, vanhakantaisen poikamiehen, käskytettävänä rasittaa silmiä ja korvia. En jaksa innostua edes hattaramaisista hevoskilpailu- ja tanssiaiskohtauksista.
Sanat ovat parempaa seuraa, kirjoitetun tekstin volyymi säätyy itsestään mielialan mukaan, sitä paitsi haluan ehtiä Johnstonen Impron loppuun huomiseksi, kirja on vielä lainassa mieheltä.
***
Joulukaktukseni on kolmen päivän odotuksen jälkeen aukaissut ensimmäiset nuppunsa. Sängyllä maaten näen nuput ja niiden takana, vastakkaisen talon katonharjan yllä palan sinertävän harmaata taivasta. Sen väristä päättelen ulkona pakastavan hennosti.
Tänään ei ole ulkoilupäivä. En saa syödyksi eikä kylmään astuminen voimitta houkuta. Oikeastaan jokainen liike heilauttaa vatsan ja rinnan väliä jojottavaa kipua. Tuen läppäriä alavatsaa ja reisiä vasten, kirjain kirjaimelta kulutan aikaa.
Sisko on tulossa töistä käymään, pyydän tuomaan pinaattikeittoa, ehdoin tahdoin on turha oloaan pahentaa (ts. pinaattikeitto on hyvää, kouluruokaloissa pilatusta maineestaan huolimatta). Mitenköhän sisko suhtautuu, emme ole puhuneet viikolla kunnolla kertaakaan enkä ole kertonut omastani vielä. Hänen yllätyserostaan, kahdeksan vuoden jälkeen naimisiin ja räiskis, kahden aviokuukauden jälkeen ero, ei siitä en edelleenkään kirjoita tätä enempää.
***
Eilen kirjoitin että aika venyy ja kiertyy. Myöhemmin mietin että se on enneminkin sykäyksittäistä: hetki sitten tyrskähdin jollekin menetetylle, syk*, taas tyynempi, iloinenkin, ystävän ajatuksia puhelimessa kuunnellessani, syk*, jo taas puristus nousee kun ajatus lipsuu johonkin miehen sanomaan ja karkaa eteenpäin tulevaan joka on elettävä erillään.
Käsitteet tässä sekoittuvat, aika ja tunteet, kun molempia on hetkellisesti liikaa.
Hetken mielijohteesta aikaisemmin viikolla kirjastosta lainattu My Fair Lady on kuitenkin pitkäveteistä katsottavaa. Eliza Doolittlen kirkuna, päätön, tahdoton tempoilu professori Higginsin, vanhakantaisen poikamiehen, käskytettävänä rasittaa silmiä ja korvia. En jaksa innostua edes hattaramaisista hevoskilpailu- ja tanssiaiskohtauksista.
Sanat ovat parempaa seuraa, kirjoitetun tekstin volyymi säätyy itsestään mielialan mukaan, sitä paitsi haluan ehtiä Johnstonen Impron loppuun huomiseksi, kirja on vielä lainassa mieheltä.
***
Joulukaktukseni on kolmen päivän odotuksen jälkeen aukaissut ensimmäiset nuppunsa. Sängyllä maaten näen nuput ja niiden takana, vastakkaisen talon katonharjan yllä palan sinertävän harmaata taivasta. Sen väristä päättelen ulkona pakastavan hennosti.
Tänään ei ole ulkoilupäivä. En saa syödyksi eikä kylmään astuminen voimitta houkuta. Oikeastaan jokainen liike heilauttaa vatsan ja rinnan väliä jojottavaa kipua. Tuen läppäriä alavatsaa ja reisiä vasten, kirjain kirjaimelta kulutan aikaa.
Sisko on tulossa töistä käymään, pyydän tuomaan pinaattikeittoa, ehdoin tahdoin on turha oloaan pahentaa (ts. pinaattikeitto on hyvää, kouluruokaloissa pilatusta maineestaan huolimatta). Mitenköhän sisko suhtautuu, emme ole puhuneet viikolla kunnolla kertaakaan enkä ole kertonut omastani vielä. Hänen yllätyserostaan, kahdeksan vuoden jälkeen naimisiin ja räiskis, kahden aviokuukauden jälkeen ero, ei siitä en edelleenkään kirjoita tätä enempää.
***
Eilen kirjoitin että aika venyy ja kiertyy. Myöhemmin mietin että se on enneminkin sykäyksittäistä: hetki sitten tyrskähdin jollekin menetetylle, syk*, taas tyynempi, iloinenkin, ystävän ajatuksia puhelimessa kuunnellessani, syk*, jo taas puristus nousee kun ajatus lipsuu johonkin miehen sanomaan ja karkaa eteenpäin tulevaan joka on elettävä erillään.
Käsitteet tässä sekoittuvat, aika ja tunteet, kun molempia on hetkellisesti liikaa.
Kommentit