Havuja, porfavor

Aika junnaa näitä vuoden viimeisiä päiviä kuin äidin vanha huqsvarna farkkukangasta liian paksulla langalla ommellessa. Pelottaa hieman se odotusten määrä jonka olen lastannut vuodentaitteen harteille sillä ajatuksella että jotain vanhaa tippuisi kyydistä ja tekisi tilaa uusille jutuille.

***
Uusista jutuista aasinsiltaa kipsottaen tänne. Scillalta nappaamani idea postikortteilusta lähetti ensimmäisen kaiun spostini luotaimeen, lähettämäni tervehdys oli rekisteröity vastaanotetuksi. Mietin kyllä tämän sattumanvaraisen verkottumisen sisällöllisyyttä, maailmalta (ja lähempääkin) löytyisi vanhoja ystäviä muistettavaksi, mutta laiskuus hapertaa yhteyksiä. Sen sijaan että kirjoittaisin kirjeen Puolaan ja kertoisin viimeisimmät kuulumiset, lähettäisin rasiallisen aina tervetullutta salmiakkia, läiskäsenkin menemään satunnaisen ajatuksen valosta uudelle mantereelle vieraiden silmien luettavaksi. En voi olla ajattelematta tätäkin pakona tämän hetkisestä olemisesta. Kalastelen oman verkkoni ulkopuolella, mutta mihin meri antimineen siitä muuttuisi?

***
Mutta nyt ne sukset vintiltä, pakkaskeli vaatisi varmaan uudet pitoteipit pohjaan, sitä ei nyt tähän hätään ole hankittuna. Havumättäitä pitkin sitten jos ei muuten, ja alamäkeen!

Kommentit

Suositut tekstit