Kivistävät kynsinauhat ja huomisen ajatus
Kuutioni ilmankosteus on hetkellisesti koholla pesukoneen mentyä linkouslakkoon. Omat näppivoimat eivät enää kaksien nyrkkipyykättyjen farkkujen, olohousujen, kahdeksan sukkaparin, alusvaatteiden ja muutaman paidan jäljiltä riitä kääntämään suodattimen lukkoa auki tarkastaakseni kuinka suuresta mielenilmauksesta on kysymys. Toivottavasti tähän asti mutkattoman yhteiselomme väliin olisi kammennut vain poikkiteloin asettunut pinni tai kolikko niinkuin isä ehdotti puhelimessa. Se selvinnee huomenna, levännein sormin ja rantein. Muuten tiedän missä alennusmyynneissä mankeloidun loppuviikosta.
Käsivoimia verottaa myös iltapäiväinen hiihtoretki. Napisin ystävälle turhaan väärästä voitelusta, viimevuotinen pitoteippi riitti mainiosti tämän talven ensimmäiselle lenkille. Retki oli muutenkin onnistunut. Köröttelimme suksinemme helposti julkisilla perille asti, pakasti napakasti mutta oli tyyntä. Ladut olivat hyvässä kunnossa ja vastaan- tai ohilykkijöitä ei ollut mainittavaksi asti. Syvä, tumma ja hiljainen metsä vieressä koko matkan.
Pitää koittaa suksia kuusikkoon pian uudestaan, lumi on pian vettä taas.
***
Ajatus on karannut pitkin päivää huomisessa odottavaan töihin paluuseen. Ainakin oletan paluun huomiselle, en keksi syytä miksi lääkäri haluaisi vielä venyttää lomaani, en keksi syytä miksi itse haluaisin (paitsi että niitä on miljoona - gradu, kirjoittaminen, lukeminen, ulkoilu, onnellinen elämä.., mutta lääketieteellistä siis ei kai, enää). Päästän mietteet läpi varovasti, varautuneisuus painaa niskaa ja hartioita aavistuksen verran kumaraan. Tuntuu kuin olisi pitänyt valmistautua jotenkin, en vain tiedä miten.
Huomenna ehkä tiedän, kerron sen teille sitten.
Käsivoimia verottaa myös iltapäiväinen hiihtoretki. Napisin ystävälle turhaan väärästä voitelusta, viimevuotinen pitoteippi riitti mainiosti tämän talven ensimmäiselle lenkille. Retki oli muutenkin onnistunut. Köröttelimme suksinemme helposti julkisilla perille asti, pakasti napakasti mutta oli tyyntä. Ladut olivat hyvässä kunnossa ja vastaan- tai ohilykkijöitä ei ollut mainittavaksi asti. Syvä, tumma ja hiljainen metsä vieressä koko matkan.
Pitää koittaa suksia kuusikkoon pian uudestaan, lumi on pian vettä taas.
***
Ajatus on karannut pitkin päivää huomisessa odottavaan töihin paluuseen. Ainakin oletan paluun huomiselle, en keksi syytä miksi lääkäri haluaisi vielä venyttää lomaani, en keksi syytä miksi itse haluaisin (paitsi että niitä on miljoona - gradu, kirjoittaminen, lukeminen, ulkoilu, onnellinen elämä.., mutta lääketieteellistä siis ei kai, enää). Päästän mietteet läpi varovasti, varautuneisuus painaa niskaa ja hartioita aavistuksen verran kumaraan. Tuntuu kuin olisi pitänyt valmistautua jotenkin, en vain tiedä miten.
Huomenna ehkä tiedän, kerron sen teille sitten.
Kommentit