Olin kohdannut vuodenaika-paimenet

Näky ikkunasta täytti minut lapsenriemulla. Linnut parveilivat ruohikolla, epäsäännöllisesti lentoon pyrähdellen. Oli kuin ne olisivat kokeilleet taitojaan tuulta vasten. Tiesin niiden tekevän lähtöä kauas, unennäkijän varmuudella. Päivä oli kirkas mutta tuulinen, pilvet kerääntyivät taivaan reunoilla vastustamattomiksi pumpulilinnoiksi. Tuuli syksyä.

En ollut huoneessa yksin, minua kutsuttiin pöydän ääreen, mutta en saanut silmiäni irti ikkunantakaisesta. En koskaan ollut nähnyt vastaavan värisiä sorsalintuja. Kiiltävissä sulissa hehkui syvänä viininpuna, murrettu smaragdi, osan selässä läikkyi kulta. Olinko sulkenut silmäni hetkeksi, kääntänyt pään, en pysty muistamaan, mutta sillä välin oli parvea laskeutunut kaitsemaan pieni ryhmä keijunomaisia japanittaria.

Naisten asut, yksinkertaiset mutta monikerroksiset mekot toistivat sulkien sävyjä. Yhteen kangaskerroksista oli kirjottu suuria japanilaisia kirjaimia, tumma teksti kuulsi seittimäisen päälikankaan läpi. Meni hetken aikaa ymmärtää mikä olennoissa harasi maallisuutta vastaan, mutta he leijuivat ilmassa. Levolliset hahmot puuskittaisessa tuulessa, joka hetkittäin ujui näiden hiljaisten paimenten keveiden pukukangaslaskosten väleihin saaden uloimmat helmat taittamaan värejä silloin kun aurinko osui kohdalle samanaikaisesti.

En tiedä kuinka pitkään seisoin paikallani parvea seuraillen. Linnut olivat alkaneet nousta ilmaan pysyvämmin, kaarrellen vielä maassa sulkiaan sukivien tovereidensa yllä. Malttamattomimmat lensivät jo pidemmällä, näin kuinka ne suuntasivat etelään. Japanittaret seurasivat pääparvea keveästi mutta voimakkaina, tuulia tottuneesti tulkiten. Minut täytti jäähyväisikävä. Mikään hetkessä ei kertonut uuden kohtaamisen mahdollisuudesta, oli kuin tämä kuva olisi nostettu käsiini varoen pideltäväksi ja koeteltavaksi, mutta vain tämän yhden kerran. Pian linnut olisivat poissa, ikkunan takana taas vain tuttu ruusupensas, jonka oksia kypsät marjat painoivat kumaraan.

Muiston viimeisessä kuvassa näin yksinäisen linnun nousevan lentoon, ohittavan minut ruudukon takana, yksi lumivalkoinen sulka oikeassa siivessään.

Kommentit

Veloena sanoi…
Surullista ja kaunista.
Paula sanoi…
Puhuttelevan kaunis kuvaus, valke horisontissasi!
viive sanoi…
Unet nostavat mieleen joskus tämmöisiäkin, kristallikyyneleitä, tutkiskeltaviksi.

Mukavaa Paula kun piipahdit, terveisiä siihen ääreen maailmaa!
Miss Foxy sanoi…
ihanan paljon tekstiä = } oikein herkuttelin, kun sä *enää* niin harvoin kirjoitat pitkästi.
onhan huomiseksi kynät kumit vihkot ja muut pakattu valmiiksi? ))
Paula sanoi…
Mielellaan piipahdan kuvissasi! Mika onkaa sahkopostiosoitteesi?
Arvostan suuresti mahdollisuutta tustua ajatuskuvioihisi tamankin valityksella. Lampimasti Paula
matkalla sanoi…
ihanaa, sinä sulkakynien valtiatar.
viive sanoi…
kiitos muru, en minä kyllä ole muu kuin räkäliinavuoren tuhiseva noita tällä hetkellä tai muulloinkaan, harmaa katti kainalossa imitoin elefanttia.

Suositut tekstit