Kiveksi, höyheneksi

Avoimin silmin sotken sokeana en

halua katsoa kasvoihin yhtäkään teistä

jotka liikutatte samaa massaa en

edes tuulta tervehdi vaan käännän

kasvoni latvoista altaan laitaan

kaakeliin kaidetolppaan köyteen joka on

pujotettu suojaksi ei pikkulasten vaan aikuisten

minun suojakseni kaikilta kasvoilta jotka vääntyvät

liikkumisen tuskaa ja riemua roikun reunalla joka on

elävän ja elottoman rajaa takerrun terästolppaan silmin

nähden rauhan sen ryhdissä jalkani

jatkavat hidasta liikettä kunnes on

aika ja vesi vapauttaa minut ja liike

on pelkkää ilmaa