Vanhan viiksekkään kanssa aamua

Kissa kuorsaa aurinkoläikässä, pientä urinaa tahdittaa tassujen uni-askellus. Sälekaihdin retkottaa laiskana helleaamussa, toispuoleisesti viuhkaksi venyneenä. Ja ikkunalaudalla vanha viiksekäs puskee uutta nuppua kohti valoa.



Iltavuorossa on etunsa mutisen puoliääneen, kun napsautan levyn päälle keittääkseni tagliatellen fetapinaattipesto-pastaan lounasevääksi. Aamut ovat olleet hankalia tänä kesänä, iltavuoro armahtaa siinäkin. Mutta lievää anemiaa se ei sentään poista, siihen on napsittava rautaa purkista, syötävä vihreää, luettava runoja ilta-auringossa. Nojoo, tuo viimeinen, ehkei sen huimausta poistavasta vaikutuksesta ole kirjoitettu puoltavia artikkeleita, mutta sielua (jos uskallan tätä sanaa määrittelemättömänä käyttää) se ravitsee ja voimistaa.

Tämäkin sirkkaturkka.

Ja kun perhoset tulevat, jos
tulevat,
eivät ne liihota.
Se on niiden tapa kulkea.

Totisesti, ei minulta mitään puutu.

Kommentit

LL sanoi…
Hyvä kirjoitus :-)
sivupersoona sanoi…
Heippa vaan. Terveisiä muuttolaatikoiden katveesta! Täytyy vaihtaa kaupunkia torstaina. Sitten ainakin voidaan mennä sinne kahville. Ei kun teelle. Ei kun greippimehulle. Mitä mainiointa sekunnin, minuutin, tunnin, päivän ja vaikka viikonkin jatkoa!
Hilla sanoi…
Kivoja Kuusis-kuvia sun flickrissä! Näytän tosi pätevältä virttä resitoidessani :)

Hyviä verkkaisia aamuja - itsekin olen ottanut niistä kaiken irti. On se luksusta, kun saa heräillä sängyssä niin pitkään, että on oikeasti hereillä, ja sitten aamupalan jälkeen mennä uudestaan sängylle loikomaan. Kissanpäiviä!
viive sanoi…
Heihuomenta ystävät,

kiitos Laura :)

Vaijahas Sivupersoona, loikkaat sivusta pääkaupunkiin, hienoahienoa. muikistellaan vaikka ensi viikolla greippimehun äärellä jos muuttamiselta joudat.

Kissanpäiviä Hilla, tosiaan. Minulla katti näyttäytyy tosin enemmän illoissa, pitää hereillä leikityksineen, mutta välillä on onneksi noitakin aamuja. :)

Suositut tekstit