Harmaan sävyjä - haparointia


Arjen harmaa
Originally uploaded by Viiii.

Tukka takkuuntuu, pitkiä suhrunoroja valuttaa märkää rasvatulle iholle. Kiire puskee ihon alta suolaisena ja hammastahna viimeistelee asun, valkea tahra puhtaalla paidalla. Istahdan pöntön kannelle, puhelin kädessä. Kirjoitan viestiä ystävälle, kirjoitan toiselle. Pyydän. Itkettää. Merkitykset ovat minulta hukassa. Minkään mielet.

Oleminen on, mutta heikonlaisesti. Oleminen, elo on merkityksellistä, kaikkessa hämmentävyydessään, minulle vastataan. Kesän yöt ja päivät, joihin on herättävä, jotka on valvottava. Viimeistä liverrystä, siritystä, suhinaa myöten elettävä, ymmärrän. Mutta tässä kivikossa, näissä loisteputkilampuin valaistuissa humisevissa laatikoissa, näissäkinkö. Olen uupunut enkä ole yksin. Minulla on asiat hyvin, muistutetaan, kunpa ymmärtäisit sen, sanotaan.

Keskikaupungin pintaliitopaikan terassilla syöty lounas pyörii vatsassa. Mietin ystävän vastausta, toisen. Gandhin sanoja. Läheisen auttaminen, miten vaikealta se tuntuu, kun usko omaan on hukassa. Custom-made salaatti, tekisikö tänään mieli tofua ja artisokkaa, seuralaiselle aurinkokuivatut tomaatit ja mozzarella. Lounas kadulla. Lentolippu Mubaihin, Lusakaan, Pekingiin, Pietariin.

Kävelen iltaa lapsellisen ystävän rinnalla, katselen rattaissa nököttäviä pellavapäitä. Lapsia rantakadulla. Mietin katulapsia. Ystävä, äiti, puhuu valinnasta. Kuusi vuotta elämää hujunut ohi muille eläessä, lapsille. Eikä kyse ole kiittämättömyydestä tai katkeruudesta, kun antaa niin saa. The only way to find yourself is to lose yourself in helping others.

The only way to help yourself. Hävitä tekemiseen, löytyä. Sitä näen tehtävän ympärilläni. Ystävä, kolmas, maalaa seiniä, piirtää uutta maata pakolaiskeskuksessa asuville. Ystävä, neljäs, käy säännöllisesti vanhainkodissa juttelemassa, kuuntelemassa, olemassa läsnä. Ystävä, viides, rohkaisee, rakastaa hylätylle eläimelle uuden elämän, tekee palkatonta työtä paremman maailman eteen, eikä hän ole yksin. He eivät ole.

Elämä on tässä, vaikka ostaisin lentolipun, muuttaisin muualle elääkseni toisille löytääkseni itseni. Unohtaakseni mieleni löytääkseni sieluni. Elämä on tässä. Maailma syntyy minusta, heijastuu, minun maailmani. Tänä aamuna, eilisen jäljiltä. Enkä vieläkään tiedä mihin suuntaan.

Kommentit

matkalla sanoi…
löytääkseen vastauksia, pitää sietää epävarmuutta..

ja pitää muistaa, että nämä saattavat olla niitä onnellisia aikoja. onni pitää huuhtoa vaskoolilla joesta, vaikka kuinka pieninä hippuina jos ei muu auta. ei kukaan tule ja tee ihmistä onnelliseksi hänen puolestaan. onnellisena oleminen vaatii tavattomasti energiaa. tavattomasti yrittämistä. ja tavattomasti onnettomana olemista, mutta onnettomana ollessaankin pitää sitkeästi luottaa siihen, että saa kiivettyä kuopasta vaikka traktorilla jos niikseen tulee.

eikä vastoinkäymisiin saa pysähtyä.

toi helping the others on oikeesti hyvä. merkitystä saa itselle kun muut näkevät merkitystä sinussa. toisaalta, saan tosi paljon luonteenlujuutta siitä, että mennessäni uupuneena pakolaiskeskukseen, kohtaan ihmisiä jotka eivät ainakaan valita, vaikka syytä olisi. se saa minutkin pinnistelemään ja yleensä olen paremmalla tuulella tullessani pois kuin mennessäni.
Hurina sanoi…
Voi kulta pieni, halauksia! En minäkään tiedä, mihin olen menossa. Minusta oli aika lohdullista lukea eilen yhdestä buddhalaisuutta käsittelevästi kirjasta, että: "Jos opimme heikentämään itsekkäitä viettejämme ja välittämään hieman enemmän muista ennen kuin kuolemme, olemme käyttäneet tämän elämämme oikein." Kukaan ei vaadi meiltä niin paljon, kuin me itse vaadimme itseltämme!

Minä olen ainakin niin iloinen jo sinun mahtavista perunasalaateistasi (aion kysyä reseptit sinulta) ja niistä kapriksista, joita toit korkkaritapaamiseen! Jos löydät joistain pienistä asioista iloa omaan elämääsi, niin se on tarpeeksi maailmalle.

Olet ihana!
Hurina sanoi…
Hei, soita Black Boxin "Ride on Time"! Tässä on miltei mahdoton olla hymyilemättä, kun tällainen määrä discoenergiaa vyöryy päälle! Wuuooo!
viive sanoi…
Wuooohur! Eittämättä nämä ajatukset lainehtivat myös kirjoittamasi johdosta, mutta kun angsti hellittää niin jo hymyilyttää. Jollain tiellä tässä selkeästi kuitenkin ollaan, vaikka sitten kuinka metsässä, hyvä niin. Tuntuu, että enemmänkin hukassa olen ollut.

Itse olet ihana. .)
viive sanoi…
Lumikki, nämä Ovat niitä onnellisempia aikoja, ehdottomasti.

Suositut tekstit