Jag tycker om - kuinka kehua suomalaisittain?

Sitä on niin huono ottamaan vastaan kehuja, muikistelee korkeintaan hieman yksinään vessanpeilille puolisalaa, samalla kun painaa valon pois katkaisimesta.

Eräitä blogimaailman kummallisuuksia kuitenkin nämäkin, kehuminen ja tykkääminen, siedätyshoitoa yhdelle, taivaan niskaan tippumiselta pelastavaa toiselle. En ole varma onko kehu-meemiumau mielestäni jo yltiöitymä kaikesta hyvästä, naminamia mehiläisvyötäröiselle aikuisdiabeetikolle, mutta miksipäs en esittelisi kahta mainiota naapuria, kun nyt siihen olen puolittaisesti tullut haastetuksi.

Jaskalla on hieno puutarha, katsokaa vaikka. Löysin sinne Runotorstain kautta (joka sekin on vierailun väärtti), ja ihastuin nuupottaviin hyasintteihin jotka lerpattavat kuin barokkijakun hihansuupitsit, murretun vaaleanpunaisina. Ja nuo pionit, loistavat valkeina kuin lumi tummuutta vasten, nerokasta sanon minä kerrostalossa kasvanut, puutarhaamisesta vasta hiljan innostunut muratintappaja (tein sen jo toistamiseen puolen vuoden sisään enkä ole ylpeä itsestäni).

Anitan sanat jaksavat kiinnostaa aina vaan. Tämä on eräs ensimmäisistä blogeista joihin tutustuin, ja pysyy aktiiviluennassa ilman suuria ponnisteluja. Viime aikojen matkakuvat menneiltä vuosilta ovat olleet kiinnostava lisä blogin antiin, samoin kuin blogin moninaiseen kissa-tarinointiin kuvineen olen jostain syystä innostunut aivan uudella tavalla.

Jaha, och nu tycker jag att det dags att säga god natt.

Sov gott du med, min lilla katt,
som sitter där
utan skratt
och tänker på kattarnas tankar.

Kommentit

Miss Foxy sanoi…
jospa ottaa kehuja vastaan kissamaisittain, nauttii rapsutuksista ja hyvistä sanoista, sitten saa kylläkseen ja kävelee hieman ärtyneenä etäämmälle, ja jos oikein ärsyttää ja on rapsutettu ärsyttävän paljon, niin sitten rummutusta hännällä vasten lattiaa...ja sitten omiin oloihin nukkumaan tai mietiskelemään.

ja kuka uskaltaa vielä tulla rapsuttamaan niin pientä potkutusta takatassuilla niin eiköhän jo rapsutus lopu : )
viive sanoi…
:) näin juuri sen olla pitää, kyllä Tiu ja me muut tiedetään!
matkalla sanoi…
häh, tiu ei kyllä tiedä :)

mä vihaan kehumista, siis sitä jos yrittää kehua jotain, koska se menee kuitenkin aina jotenkin pieleen. suomessa kehumisessakin pitää olla hirveä perfektionisti. ihme ettei kirjasto ole täynnä "kuinka kehut oikein"-kirjoja.


tietysti minkä tahansa asian mennessä liiallisuuksiin, iskee uskonpuute. eikä muuten ole hirveämpää kuin se, jos uskonpuute kohdistuu itseen.

tässä taas yksi syy kulkea katse katuun luotuna ja näyttää yrmeältä.

Suositut tekstit