Hengähdyksen pituisen

"Olen pahoillani", hän sanoo. "Katsos, on ollut aikoja." -- "joihin valon suodattaminen ei ole tuntunut vaivan arvoiselta", jatkaa lauseen loppuun hetken, hengähdyksen pituisen tauon mietittyään. Katse pysyy sivulle käännettynä.

**

Tytön hymy on mustikkaa kun ohitan toisiinsa uppoutuneen parin.
Sopivasti makeaa ja poimittavaksi kypsynyttä tähän vuodenaikaan, kun seisovat kadunkulmassa. Pojan käsi pehmeästi alas selän kaarta, palaa pakaran kummulta pysähtyy lanteille. Ruskettunut kämmenselkä, muistelee, mietin ohiajetusti, kenties yhteiset askeleet, alas Kirstinkatua tähän kulmaan. Kenties yhteinen yö, aamu, iltapäivä. Verhojen raosta päivän paistanut aurinko.

Ohiajetusti, ajatus lujuu pidäkkeettä, kiipeää katseen perässä seinän varjoja. Rata on ollut liian täynnä töiden jälkeen, vedessä ei ole saanut samaa rauhaa kuin aamuisin, silti selkä venyy satulasta, nostaa niskan, leuan, tyytyväisenä, raukeana rullaa liian löysin kumein poljetun pyörän selässä pehmeästi kotiin.

Pilkottu pinaatti kutistuu pannulla. Koetan onneani, tekstitän höyryävän illalliskulhon ääreltä, oletkohan syönyt jo? Haluan pyyhkiä eiliset silmäpussit pois kuvasta, edellisen illan kävellyn kaikkiovathajalla-keskustelun. Tämä on parempi ilta. Parempi maailma. Se että asiat on nyrjäytetty sijoiltaan, tai että hämmennys on läsnä tässäkin pöytäkeskustelussa, on marginaliaa. Juon jäisin puolukoin terästettyä vettä. Koiran kuono työntyy luottavaisena pöydän alla reittäni vasten. Kotimatkalla taivas on valkoinen, valon heijastuma.

Kommentit

matkalla sanoi…
sun pitäis luultavasti kirjoittaa virginaalinen viive-keittokirja.

viiveitä ja keittiö jotenkin keskustelevat filosofisesti, varsinkin kun ruoka on niin todella ihanaa. :)
matkalla sanoi…
oikeestaan voisit kutsua mut syömään joku päivä. :) vaik on kai mun vuoro.
viive sanoi…
heh, runomittainen keittokirja jossa kaikki muut mitat (noh ne runollisetkin) ovat summittaisia, mikäpäsmikäpäs. :)

joo kutsunkin, ensi viikolla viimeistään.
matkalla sanoi…
loistoajatus, runollinen keittokirja, välillä valokuva henkevästä kattauksesta, aaveen lävitse kuvattuna. :)
sivuaskel sanoi…
:)

Kaksi munaa kulhoon
lyhyt silmäys sulhoon
pinaattia kourallinen
rauta-annos armollinen
loraus vettä, ripaus suolaa
kumma on jos et jo kuolaa. :)
matkalla sanoi…
saas,
nähdä miten taas
on elomme kulkeutuva
ja sopasta sulkeutuva:
hämmännä ensin hurjasti
ettei keiton käy kurjasti
pippuri on tulinen mauste
rakkaudellinen esi-aste
siis sitä paljon jos mies on hyvä;
ja sitten joukkoon muutama jyvä
tässä vaiheessa kannattaa ehkä paistaa
ennen kuin esimerkiksi maistaa
pöytä kannattaa kattaa kauniisti
mutta tärkeintä on laittaa ihanin mekko
tämä ei nyt oikein rimmaa
mutta toisaalta minäkään en ole se runoilija!
lopuksi kannattaa kaataa snapsit
ja ottaa esiin olut ja sipsit
lupiini sanoi…
Kiitos kaunis matkatoivotuksesta, Riika oli romanttisen pittoreski, helposti lähestyttävä ja kaiken väristen hajuherneiden koristama.
viive sanoi…
Kaikkea tuota, minunkin muistossani.
viive sanoi…
Ja teitä sanasyöppöjä, kiitos runoiluista. Välillä on tarpeellista kipittää riimiportaita alas, alas, helmat ilmaa haukaten.

Suositut tekstit