Las alegrias del San Juan

Maljakossa kurjenmiekkoja, liljoja ja päivänkakkaroita, kaksi tunnistamatonta kukkaa myös, muuten se ei olisi kukkakimppu minun maljakossani. Vanhassa maitotonkassa rönsyävät lupiinit ja kirjahyllynpäätyyn on sidottu vihta, hieskoivun lehden erotan jo.

Kaupunkijuhannus ei voisi maistua paremmalle, uusia perunoita, raparperisiikaa, torilta ostetut euron ketokimput ja unta, unen suloista makeaa. Sisko-kulta ja sen mies tulevat käymään, illalla soittaa Laura ja pyytää lenkille. Pyöräilemme hiljaista kaupunkia Ursulalle, katsomme kokon ihmeen ja poljemme hitaasti takaisin kotiin ja nukkumaan.

Minä tosin kukun vielä kun ikkunaan koputetaan, ensin hiljaa, sitten vaativammin. Onnen väsyttämä ystävä kesäyössä, tarjoan yrttiteetä, punkero-Tiu saa surun kääntymään nauruun. Kissa on päässyt valjaissa puistoon ja karkaa nyt päättäväisesti rappuun joka oven avauksella, sitä ei uskoisi samaksi araksi kurnuttajaksi jonka kuukausi sitten kannoin kotiin. Puhumme hiljaa parisuhdesokeudesta, ihmisten kokoisia maailmoja erottavasta ymmärtämättömyydestä. Sydän on täysi halatessa. Ystävän lähdettyä nukahdan kissa kainalossa.