Kotiaamu kaksin viiksin

Karhea kieli herättää minut sunnuntaihin, pään vierellä harmaa aamupesulla. Venyttelyä kaksi- ja nelijalkaisesti, aamukahvin keittoon kuljemme yhtä matkaa, kolli olalla keikkuen. Mitä minä kirjoitinkaan yksinäisyydestä kesässä sitä ei mieli enää suostu muistamaan.

Viikko aukeaa täynnä tekemistä, tapahtuvaa, ihmisiä. Odotan kaikkea innolla nyt, levänneenä. Olen huomannut pulisevani tuparisuunnitelmia jokaiselle, joka osuu tielleni. Jotain olennaista on muuttunut, en osaa jännittää juhlia stressaten. Odotan vain innolla halattavia ihmisiä ovelleni, hassuja törmäämisiä pienessä tilassa, sangriamukien kilinää (tainoh, muovimukit ehkä lähinnä klonksuvat. On säästettävä tiskin määrässä, dagen efter on matkapäivä, ennen kaikkea.) ja merkintöjä vieraskirjaan.

Sitä ennen on kuitenkin tehtävä paljon - porattava taulunpaikat, noudettava lamppu ja hylly ja peili, muistettava kauppalista, sekoitettava akryyliväreistä oikeita sävyjä. Nuolaisen ajatuksissani suupielestä jugurttiviiksiltä kärjet, mansikan makua, kesää.

Kommentit

Suositut tekstit