Keskuspuiston halki

tuoksu sitoo minut hetkeen, sinä sidot
onko minulla omaa tahtoa
toivoa muuta

toisaalta, uskonko
sellaiseen rakkauteen, koska siitähän on kyse
en, vaikka omistamiseen
vaikka siihen en usko

varjoista viileällä metsätiellä
pyörää rullaa aurinkoläikän lämmön
päätän, sovin
uskovani, että muunlainen on mahdollinen
itsenäisempi onni,
vaateista vapaa rakkaus

ja että se löytää minut, sokeana kuljetuista huolimatta
eksytyistä metsäteistä