Laulutupaa

Toinen toisensa ja niin edelleen. Runossa on rytmistä toistoa. Lainaa kynää pöydän yli, punaisessa valossa.
Kuulemme musiikin. En ole varma ymmärränkö. Mitä on.
Kavuta lavalle.
Niin kuin ystävä, joka on.
Sormet musiikissa.
Keskustelua, taka-alalla tai lavalla, riippuen kenen tuolista tila jaetaan.
Katselen kuinka sähkökitara ja saksofoni väittelevät. Ilman riitasointuja toki.
Odotan ääntä johon olen oppinut luottamaan.
Kitaran kieli on minulle vieras.

Kommentit

LL sanoi…
:-)

mitä vain. rakkauden nimeen.

paitsi muuttaa englantiin.



olet ihana.
12:16 ip.
Karri Kokko sanoi…
Herää kysymys, ovatkohan kaikki maailman runot lopulta "salakieltä" jota vain harvat "vihityt" ymmärtävät, tässä tapauksessa neljä tai viisi ihmistä, jos Laura lasketaan mukaan. Punaisessa valossa? Itse olin aivan lumoutunut salin isosta puolikaaren muotoisesta ikkunasta. Ensin oli valoisaa ja jääkenttien nopeudella liikkuvat pilvet erottuivat selkeästi ikkunan ristikoiden rajaamina. Mutta illan pimetessä ikkunasta ei näkynytkään enää kunnolla läpi, vaan sisätila sekoittui puiden lehvästöön, minkä seurauksena käteni eivät enää olleet "siellä missä käsiäni pidän".
1:45 ip.
viive sanoi…
In the name of love. itse olet. :)

Karri tuo heijastus-kuva on hieno, ymmärsin sen myös salissa kirjoitetuksi, mutta vain koska uskalsin odottaa.
3:51 ip.
Lähetä kommentti

Suositut tekstit