Öistä artsifartsia

Rumassa soi kauniina ääni. Kuin lohtuna murheeseen jonka kansa on valinnut. Kuuntelen kuinka mies laulaa mutsista ja manalasta. Joku pyytää suomentamaan. Selkä väsyy, ja silmät. Keskityn, pian se on ohi, olen jo kotimatkalla. Mutta musiikin ja minun väliin syntyy kalvo. Kuvittelen sen siihen, katson sen kasvavan. Tämä on käynyt aiemminkin, olen oman kokemukseni ulkopuolella. Mistä lähtee ääni jolla lauletaan noin. Niin että kuulijan sisuskalut kääntyvät ympäri. Mikä kohta tuosta ihmisestä on erilailla rakennettu. Kaksi enkeliä ja tuomari laulavat joidenkin mielestä surullisia lauluja. Pinnistän loppuun asti. Haluan ymmärtää. Haluan osan tästä mukaani.

Kommentit

Tristan sanoi…
Jos ehdit ja jaksat ja huvittaa:

ystäväkirjani

Suositut tekstit