Kurppamikäkurppa

Katu kävellään kaksin askelin.

Ajatuskuplassa lukee: "Suo anteeksi, minulla on taas tämä hiljaisuuden vaiva."

Vastatuuleen voisi pyyhkiä poskensa. Mutta tänään minua ei itketä, edes tuuli.

Ilmavirta hahmottelee erään minän.

Samalla kun siedän kitkeräneitsyt-versioista itseäni pakotan ystävän monologeihin.

Pian se on kävelty, että altistinkin sinut sille, menneelle.

Eikä tuuli koko aikana pyyhi itsesyytöksen sävyä ajatuksistani.