keskiviikkona, elokuuta 30, 2006

Illoissa on erilaista kirpeyttä

Syksyt ovat kaukaisten aikojen alkuja kesän horisontissa.

--

"Illoissa on erilaista kirpeyttä jo
ja maa hohkaa kylmää"

Kuuntelen ystävän mietteen ja tunnen
kuinka maa viltin alla on illasta kostea.

Lämpö painuu syvemmälle maan kuoreen, mietin
Ja katson kuinka me painumme

Enemmän kyyryyn,
hämärän kumaraan

Villaisten huiviemme alla, elokuun illassa
jossa vielä hetken soi elävänä etiopialainen jazz.

Mjölkhinnor

Unet takertuvat
Minuun kuivuvat
Maitokalvot

--

Eikä kukaan ehdi
Huuhdella
Kyyneleitä jotka kuivuvat
Sisääni

Maitokalvo

Drömmen
håller fast i mig

som mjölkhinnan
på kaffekoppskanten

som ingen hinner
skölja bort

Aa Mun

Unen kalvo
aamukahvimukin laitaan kuivunut

tiistaina, elokuuta 29, 2006

[edit on edit on edit] Tai-no lainaus

.

Omavastuu

etukäteen on vaikea sanoa mitä jää

anoa sanoja

vaikea sanoa ja

vaikeaa, sano aja

etunojassa sanoja

etäjääkettu

mesitäi

ikea enkät

vetimet ja sä

sika vai ikea

eitu

no jaa

mitään

maanantaina, elokuuta 28, 2006

Mennyt minä

Soittaa, soittaa
aina,
niin kuin aina
yllätyksenä tulee puhelu

Samalla kun sanon hei
valuu elämä, valuu
elämä

Samalla kun sanon hei
olen minä
olen mennyt minä
taas

Soittaa, soittaa
aina,
niin kuin aina
yllätyksenä tulee

Olen mennyttä

Uudestaan
ja samat,
tunteet uudestaan

Vaikka pyristelen vastaan

Vaikka pyristelen

Vastaan ja sanon hei

Edelleen ajatellen, tarkentaen

Mutta hymyt eivät katoa. Niistä on vain huolehdittava erikseen.

Lomaltapaluu

Suihku valuu syksyä iholle äkkiä
on kylmä ja aamut
pimeät, pitkälle päivään

Pian ei ihoa
missään
olkavarret ja sääret katoavat
ja auringon tuoksu

Kiire tästä aamusta
seuraavaan iltaan äkkiä
on lokakuu, marras

60 denieriä hiertää
kalpeita pohkeita

Vähä valo on sähköistä

Maut tuodaan kaukaa
ja tuoksut ovat
vieraan auringon alla pullotettuja

sunnuntaina, elokuuta 27, 2006

Viktoriaanisten naisten iltapäivä

Lusikkaleivät odottavat tomusokerikylpyä kun säädän hameenhelmaa säädyllisempään pituuteen ja hakaneuloitan fiftarihameesta turnyyriä viktoriaaniseen asuuni. Tänä iltapäivänä istumme piilotetuin nilkoin viltillä puun varjossa ja keskustelemme hillittyyn sävyyn. Hmm, mahdollisesti myös kikattelemme toistemme asuille ja uuaaii-ihastellen maistelemme katettuja herkkuja. Joku kertoo kummitusjutun, toinen lausuu runon, kolmas jakaa hengästyttävän seurapiiriuutisen. Elämä on hetken ihmeellistä.

Mutta nyt, on keitettävä tee ja pakattava eväskori, kiiruhdettava sunnuntai-iltapäivään saaressa.

perjantaina, elokuuta 25, 2006

Öistä artsifartsia

Rumassa soi kauniina ääni. Kuin lohtuna murheeseen jonka kansa on valinnut. Kuuntelen kuinka mies laulaa mutsista ja manalasta. Joku pyytää suomentamaan. Selkä väsyy, ja silmät. Keskityn, pian se on ohi, olen jo kotimatkalla. Mutta musiikin ja minun väliin syntyy kalvo. Kuvittelen sen siihen, katson sen kasvavan. Tämä on käynyt aiemminkin, olen oman kokemukseni ulkopuolella. Mistä lähtee ääni jolla lauletaan noin. Niin että kuulijan sisuskalut kääntyvät ympäri. Mikä kohta tuosta ihmisestä on erilailla rakennettu. Kaksi enkeliä ja tuomari laulavat joidenkin mielestä surullisia lauluja. Pinnistän loppuun asti. Haluan ymmärtää. Haluan osan tästä mukaani.

torstaina, elokuuta 24, 2006

Muuta ajateltavaa

Käärme kiertyy omenan ympärille
flamingonkukka osoittelee ja kadulla kiihdytetään pyöriä nollasta sataan
minä en ymmärrä mitään mutta näen kyllä
kuinka ystäväni ovuloi
kuinka tämän kesän kurkut venyvät pituutta,
täyttyvät
kauppakassit ja korit
painavina kauden sadosta

Näen kyllä
haistan
ruusunmarjat lasin takana
osoittelevan punaisia
niiden liha on pehmeää jo

Tarvitsen muuta ajateltavaa

Tuuli on levoton, sateen alla

Etäisyyksiä

sinä olet lähellä
kun hän on poissa

**
onko meitä
ilman häntä

**
minä ja hän, me

**
minä, minä, me

**
sinä, sinä, me

Samaa asiaa

[edit: inspiskälla lisätty]

minullakin on siis tärkeää asiaa


**
olen sinäsi
kunnes menen

ja muutun häneksi


**
mentyäsi olen
ilman häntä


**
on vain hän
kun sinä on toisaalla


keskiviikkona, elokuuta 23, 2006

Ehkä keväällä rakastan

tiistaina, elokuuta 22, 2006

3D memories

Sinun huulesi
vastaantulijalla
Samat silmät vaikka katse on vieras
Noin juuri sinunkin kulmasi
kysyvät

Kolmiulotteisia muistoja
villatakin alla aurinkoiho

Tässä tuulessa tuoksuu syksy

Tämän elämän kysymyksiä

Tottumus vai valinta?

Una soltera pensativa

mennessäni miehen luokse
leikkaan kynnet

mitä se minusta kertoo

sunnuntaina, elokuuta 20, 2006

Ensimmäisen osan viimeiset

Taivaan kukkakimput
kartanpalaset kameran linssissä

Niskan asennossa ajatuksen aie

Kuvatkaa jokainen kulma
tanssikaa taivaan toive

Uni tulee pilven lailla
pehmeänä peittää kuun


- Proustin piirtämältä tieltä, Combraysta Méségliseen

perjantaina, elokuuta 18, 2006

torstaina, elokuuta 17, 2006

keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

Aatos

Joskus minusta tuntuu että

ihmisiä

tiputetaan tielleni kuin

helmiä.

tiistaina, elokuuta 15, 2006

Siivouspäivä

Tänään jos pyytäisit kertomaan jotain itsestäni, vastaisin sinulle olevani oikeakätinen.

Matto on punainen, kolmisen metriä täyttä villaa. Mattopiiska on rottinkia. Oikea käteni, jonka olkavarteen on hennatatuoitu riikinkukko, väsyy nopeasti. Tamppaaminen ei ole niinkuin-tennistä, mutta vasen käsi on tässäkin hyödytön. Puolessavälissä huomioin, että matto on vietävä pesulaan, pelkkä pölyttäminen ei riitä. Su'in silti, tähän vasenkin pystyy, loput irtokarvat samettisella vaateharjalla.

Metrin pituinen punainen nakki jää eteisen tuolille pötköttämään. Olen päättänyt pestä lattiat. Vihdoin-sade tahdittaa ja inspiroi. Oikea käsi ohjaa työtä ja laminaatti luovuttaa helposti nihkeän mikrokuituliinan alla. Iloitsen puhtauden illuusiosta, sillä sitähän se lopultakin on. Silmä ja kantapää erottavat kyllä rikan johon imuri ei ole yltänyt. Olkoon.

Olen lomalla ja olen siivonnut. Saan sittenkin ruokavieraan vaikka ensimmäinen peruutti. Kitaristilla on aina nälkä. Se on pelkästään hyvä asia, se.

maanantaina, elokuuta 14, 2006

Kurppamikäkurppa

Katu kävellään kaksin askelin.

Ajatuskuplassa lukee: "Suo anteeksi, minulla on taas tämä hiljaisuuden vaiva."

Vastatuuleen voisi pyyhkiä poskensa. Mutta tänään minua ei itketä, edes tuuli.

Ilmavirta hahmottelee erään minän.

Samalla kun siedän kitkeräneitsyt-versioista itseäni pakotan ystävän monologeihin.

Pian se on kävelty, että altistinkin sinut sille, menneelle.

Eikä tuuli koko aikana pyyhi itsesyytöksen sävyä ajatuksistani.

Poltettua paperia

kuva

kuvalta

pikselineliöityä

iltaa

läpivalotettuja

hetkiä

joiden

takaa

saa

pelätä

löytävänsä

ilmeisen


eräänlaiset
naamiaiset
nämäkin

Laulutupaa

Toinen toisensa ja niin edelleen. Runossa on rytmistä toistoa. Lainaa kynää pöydän yli, punaisessa valossa.
Kuulemme musiikin. En ole varma ymmärränkö. Mitä on.
Kavuta lavalle.
Niin kuin ystävä, joka on.
Sormet musiikissa.
Keskustelua, taka-alalla tai lavalla, riippuen kenen tuolista tila jaetaan.
Katselen kuinka sähkökitara ja saksofoni väittelevät. Ilman riitasointuja toki.
Odotan ääntä johon olen oppinut luottamaan.
Kitaran kieli on minulle vieras.

sunnuntaina, elokuuta 13, 2006

Sunnuntai-iltana kirjallisuusmeemittää

Viiveellä, como siempre, vastaan Sanojen ja Veloenan haastavaan haasteeseen.

1. One book that changed your life - Kirja joka muutti elämäsi?

Osaisin vastata tähän jonkun muun ihmisen osalta, omalla kohdallani on vaikeampaa. Mutta runot, runoja ne ovat olleet jotka minua ovat muovanneet.

2. One book you’ve read more than once – Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?

Muistan yhden lapsuudesta. Se oli erään amerikkalaisen kirjailijan kirjoittama nuortenkirja (molempien nimet olen unohtanut) avioerotytöstä. Sitä kirjaa luin uudestaan ja uudestaan 10-11-vuotiaana. Tarinan tyttö (joka kannessa oli kuvattu punertavahiuksisena otsatukkatyttönä) oli asunut niin kauan kuin muisti äitinsä kanssa, mutta halusi teini-ikäisenä löytää ja tavata isänsä. Muistikuvat tarinasta ovat hataria, en ole oikeastaan edes varma oliko niin, että tyttö asui isänsä vai äitinsä kanssa.., muistan vain tunnekuohuiset käänteet tytön sinnikkäästä, pelonsekaisesta selvitystyöstä, salaisista puheluista, osoitteista ja lopulta kadonneen vanhemman ja tämän perheen/suvun kohtaamisen, vuosien aikana kertyneet avaamattomat joulu- ja syntymäpäivälahjavuoret. Samaistuin tyttöön vahvasti, omien vanhempien ero oli tuolloin vielä tuore. Se kirja pitäisikin kaivaa vintiltä ja lukea uudestaan nyt, ruusutädin kanssa vietetyt hetket voisivat saada uutta ainesta mahdollisesti heräävistä tunnemuistoista.

Sitten ovat runokirjat ja Brodskyn teokset ja Seitsemän veljestä ja sivistyssanakirja.

3. One book you’d want on a desert island – Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Puah, iänikuinen Autio Saari. Kaikista lukemattomista lukemattomista, kuinka voisin tietää, mikä olisi se, jonka rivit täyttäisivät loputtoman yksinäisyyden. Brodsky pääsee lähelle, mutta kantaisivatko kenenkään yksittäisen kirjailijan sanat, ajatukset lopulta ajattoman tyhjyyden yli. Ehkä sen tulisikin olla runokokoelma, tarpeeksi sanoja mielen kipinöidä, tarpeeksi ilmaa sanojen välissä oman ajatuksen lentää. En tiedä, ainakin jokin runokirja olisi luultavasti käsimatkatavaroissa, jos niin onnekaasti onnettomuudessa kävisi, että selviäisin. Täytyisi toivoa että se olisi kaiken maailman runouden kattava antologia.. -- ja paljon valkoisia sivuja ennen takakantta.

4. One book that made you giddy – Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.

Helvi Hämäläisen Kyläruusut on niin hersyvää ihmisluonnon vajavaisuuksilla herkuttelua, että sen lukemisen ajatteleminenkin saa hilpeäksi.

5. One book that wracked you with sobs - Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?

Sortumaan kyyneliin ei nyt varsinaisesti, mutta itkemään on saanut yksi, Joseph Brodskyn Veden peili. Sain kirjan lentopostissa Espanjaan siellä vaihdossa ollessani, ja otin sen hajamielisesti mukaan eräälle viikonloppureissulle. Tuon ajanjakson elämä oli hyvin intesiivisesti sosiaalista ja ajatukset espanjan kielen kyllästämiä ja lukeminen oli taka-alalalla. Hikisellä bussimatkalla avatun kirjan suomenkielisen tekstin kirkkaus ja kauneus kontrastoituivat matkan väsyttämänä vieraan kielen takkuillessa. Kirjan kertoma sijoittuu talvisuhruiseen surunkauniiseen Venetsiaan, joka on tuosta lukukokemuksesta asti ollut haaveiden talvilomakohde. Se Kohta. Kun saapuu sunnuntai ja kirkonkellot soivat. Se on itkettänyt uudestaankin, paljon myöhemmin kotimaassa ja HKL:n bussissa toisenlaisissa tunnelmissa. Brodskyn sanojen kirkkaus löytää ja lävistää minussa jonkin pinnan joka on muilta piilossa.

6.
One book that you wish had been written - Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?

Nuoren, surullisen tytön kirjan. Kirjan, jonka kansien väliin jäisi osa sitä, joka syö tilaa muulta. Enkä viittaa itseeni, vaikka Lumetar minua tuohon on tuuppinutkin. Kirjan, jonka kirjoittajaa ei ole brändätty.

7.
One book you wish had never been written – Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?

Persoonastaan ylitsepaisuneiden, elämää arvostamattomien suurmiesten teokset, jotka vinksahtaneine ajatuksineen elävät eteenpäin väärissä käsissä.

8. One book you’re currently reading – Kirja jota parhaillaan luet?

Tapojeni vastaisesti tällä hetkellä on kesken vain yksi kirja, Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, sarjan ensimmäinen osa. Karrin kesäiset tekstit saivat minut ensin kiinnostumaan, sitten uskomaan mahdottomaan (olen ennakkoluuloissani pitänyt Proustia eräänä mahdottomista kirjailijoista, yhtenä niistä jättiläisistä joihin ei riitä aika tai ymmärrys) ja lainasin kirjan mökille lähtiessäni. Aloitin julkisen omaisuuden puolirikollisen lyijykynä-alleviivailun, mutta lopetin sen melkein samantien tajuttuani, että teksti on moiseen liian rikasta, liian täyttä. Kirjasarja kuuluu hanki omaksi-osastoon.

9. One book you’ve been meaning to read - Kirja jonka aiot lukea?

Yksikö vain. Se olisi sitten kaikkein pisimpään päällimmäisenä säilynyt aikomus, Dostojevskin Karamazovin veljekset. Lainasin kirjan kirjastosta ja aikani uusittuani (tämä ei tarkoittanut hidasta lukutahtia vaan lukemattomuutta, näin käy usein laina-ahmatille), päätin, että etsin kirjan omaksi divarista ja toteutan sitten aikomukseni.

10. Now tag five bloggers – Haasta noin (oma edit) viisi bloggaajaa

Kettuseni, Lupiinitar, jos ette jo ole tulleet haastetuiksi, kertokaa vuorostanne.

Tiitu-murunen


Kohtaaminen
Originally uploaded by Viiii.





Kissa on pian kotona taas!
Nyt lähden hakemaan.

Omenasoseen mahdollisuudesta

Eilen aamulla. Kuorin ja pilkon loppukesän ensimmäiset pudonneet omenat, ajattelen ystäviä joita en ole nähnyt viikkoon. Omenasosetta, juurikeitetyn kuumaa purkissa. Tehosekoitin jättää sattumia, koska haluan uskoa niiden mahdollisuuteen. Kaupunki tuoksuu puulämmitteiselle saunalle, omena tuoksuu, kanelikin. Tuoksuisi siis, jos olisin muistanut ostaa. Ajatus ottaa kädestä pientä poikaa, Onnia. Minä olen ajatuksen toisessa päässä, kädessä. Hieman luiru soseeni pulpauttaa kipakan pisaran paljaalle käsivarrelle. Onni olikin haave, havahdun. Eikä edes mikään pakko saada, tätä haluan. Mutta se voisi olla sattuma, mahdollinen. Aivan kuin eevakilpisläinen yksinäisyys. Kun yksinäisyys on häiriötön, ei ole enää kärsimystä. Olisi mahdollinen. Tarpeeksi kaukainen ollakseen sitä. Sitten on tämä todellisuus johon kuvitellaan kaikenlaista. Kaavaa ja kausaliteettia, ei, sitä en kyllä näe. Suhteettomana semmoista ei ole päässyt syntymään. Minulle on kyllä näytetty se toinen pää, määrällinen piste. Parillinen, mutta lähinnä esimerkin kautta. Ulkokohtaisesti koettuna sitä on vaikea sisäistää, hahmottaa omaansa. Siksi kai sitä on turha miettiäkään. Mahdollisia sattumia kaikki, muutaman valinnan näennäisohjaamia. Tältä minusta tänään tuntuu.
kaupunki tuoksuu koivuhalolla lämmitetylle saunalle
Väittääkö joku ettei olisi entinen
ettei mitään huonetta
jossa kaksi ihmistä
ja enemmänkin

Eikä siitä ole kyse
varsinkaan siitä
edelleenkään, enää

Ettei sitä mitä ei ole olisi
ja niin edelleen

On vain huone
kaksi ihmistä
ja enemmän

Aina vaan enemmän
sitä mitä ei ole

perjantaina, elokuuta 11, 2006

Ajankeruusta

Samlar Du Tid

Lomallisia IV

Viestistä ystävälle

Proust -
pehmeää ja kiemuraista

kuin
kesän ensisoutu

Lomallisia III

Järvi on jättänyt jälkeensä
tyynen pinnan puisen aironi piirtää

Veneenpohjalla
saappaat ja kirja

Kannessa viesti:
Kadonnutta aikaa etsimässä

Lomallisia II

järvi on jättänyt jälkeensä
pinnan
kuin peilin

tuo, tyyneys
katsojan silmässä

kuin kauneus

sielu, se
levottomuuden matkaan lähtenyt

niin kuin nämä,
hajatukset

Lomallisia I

Ota kädestä

Tule ja vie

Lämmitä sauna
Keitä perunat
kahvi ja
iltatee

Istuta
joutenolon viereen
ja näytä hiljaisuus

Opeta lomallaolo


maanantaina, elokuuta 07, 2006

Koska en voi lähteä näin - lomasuunnitelma

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

Eeva Kilpi
Kissalla on hoitaja, kukilla kastelija.
Lomailen.

Olen niin pahoillani kaikesta syyllisyydestä ja pahasta olosta jota aiheutan.

[Edit 15:49]
Sinulle. Kirjoitan.

Solmukerä-animaatio, raakaversio

"Yllättävän pian tulee päivä, jolloin yhtäkkiä tajuat, että parempi silti näin, tai ainakin päivä, jolloin tuntuu edes hetkittäin siltä. Öh, huooh, olen aika huono lohduttamaan. (Koska olen itse yhtä solmua.)"

Tyttöjä
Kieriviä kiviä
Värikkäitä keriä
Solmuista lankaa
Rapisevat, animoidusti
Hyrisevät ja tyrskyvät
Repeileväreunainen aurinko kelottaa
vesiväritaivasta
Kivet kutittavat, kerät kikattavat
Hiekkatietä, tytöt
Poukkoilevat kerät
Pullistelevat palluraiset
Mutisevat, tuhrustavat
Supisevat suruja

Päivä on sininen ja keltainen ja vihreä ja ruskea

Muuttavat muotoaan
tytöt ja surut ja ilot ja muu

perjantaina, elokuuta 04, 2006

Öi III

Halatkaa minut. Halutkaa.

Nukuttua

Valo ei läpäise ihoa, se antaa sille muodon.
Pian on pimeää, vielä yksi katkaisin.
Sitten minulla on muisto.

Kylkeäni vasten ihosi muotoinen hengitys.

keskiviikkona, elokuuta 02, 2006

Läpi elämien

unet eivät vanhene

mukanani

kulkevat
soraista rantaa
samaa
aaltopeltistä
teollisuusaluetta
metsäpolkua
lapsen leikkiä
mukulakivettyä
hämmennystä
puuroisin jaloin juostua pakoa


sisälläni

aika ei liiku

tiistaina, elokuuta 01, 2006

Päiväinen valo

ja hetket

kiertyvin liikkein eteen ylös
tuulessa
kääntävät kirkkaat kylkensä
auringolle

täyttyvät
hetkien kuulat
helmet pallot
näyttävät

mitä on tämän
päiväinen valo
mikä on tämän
päiväinen ilo